Aalto on edustanut hallitusneuvotteluissa sosiaalidemokraatteja. Kuva: Jarkko Sirkiä
”Tulee mieleen, että ympäristöministeriöön pitäisi saada osaamista myös kilpailukyvystä”‒ sahademari Tino Aalto korostaa viennin tärkeyttä
Suomen vanhimmalla vientialalla on edessään loistava tulevaisuus, tuore Sahateollisuuden toimitusjohtaja uskoo.Tilaajalle
Tino Aalto pyrkii vaikuttamaan eduskunnan päätöksiin. Hänen mielestään sahateollisuudella on mainio ilmastotarina eli sahat ovat ratkaisu ilmastokriisiin tuottaessaan kestävää puuta. Hakkuita pystytään edelleen kehittämään niin, että monimuotoisuus otetaan huomioon. Kuva: Jarkko SirkiäNykyisin liike-elämässä pitää olla hyvä tarina, muuten ei pärjää, kysykää vaikka konsultilta. Mutta miten se liittyy aloista vanhoillisimpaan, sahoihin?
”Sahoilla on loistava tulevaisuus ja erinomainen ympäristötarina”, pari kuukautta itsenäisiä sahoja edustavan Sahateollisuus ry:n toimitusjohtajana toiminut 34-vuotias Tino Aalto hehkuttaa.
Hyvän tulevaisuuden yksi tae on, että puurakentaminen edistyy maailmalla, ”tuskallisen hitaasti mutta kuitenkin”.
Sahojen toiminta ei kuulosta välttämättä erinomaiselta ympäristötarinalta: suuret tukkipuumetsät hakataan aukoksi, ajetaan puut dieselautoilla meluisalle teollisuuslaitokselle ja jätetään metsänomistaja huolehtimaan aukon uudistamisesta miten taitaa.
Aalto on toista mieltä. Hänen mielestään hakkuissa pystytään ottamaan yhä paremmin luontoarvot, monimuotoisuus ja maisemat huomioon.
Lisäksi sahat tuottavat kestävää rakennuspuuta, joka sitoo hiiltä seiniin parhaimmillaan satojen vuosien ajan. Puun kuorella ja purulla korvataan fosiilisia polttoainetta, samoin sahauksesta jäävällä hakkeella sellunkeiton jälkeen.
Monimuotoisuudesta sahoilla on meneillään tutkimus Itä-Suomen yliopiston, Metsäteollisuuden ja Luonnonvarakeskuksen kanssa, joten Aalto ei puhu asiasta vielä suurella äänenpainolla. Tuloksia on tulossa ensi kesänä.
”Joka tapauksessa on järkevää kohdentaa suojelu ekologisen vaikuttavuuden mukaan eikä vain suojella kaavamaisesti suuria alueita hakkuilta.”
Ympäristön sääntelyssä, esimerkiksi ennallistamisessa ja luonnonsuojelulaissa on sekä Suomella että EU:lla ”ryhtiliikkeen paikka”.
”Tulee mieleen, että ympäristöministeriöön pitäisi saada osaamista myös kilpailukyvystä, nykyään esitykset tehdään vain ekologisesta näkökulmasta. Ainakin kehitettävää on.”
”Kyllä lain valmistelussa pitää tarkkaan huomioida, mitä laki tarkoittaa sen kohteille eli esimerkiksi metsänomistajille.”
EU:sta tulee erilaisia ympäristöesityksiä Aallon mukaan ”tsunamina”, mutta niiden valmisteltu on heikkoa. Samalla tavalla kävi esimerkiksi luonnonsuojelulaille Suomessa.
”Kyllä lain valmistelussa pitää tarkkaan huomioida, mitä laki tarkoittaa sen kohteille eli esimerkiksi metsänomistajille. Sitä ei kukaan pystynyt sanomaan. Ei tuolla tavalla voi lakeja säätää.”
”Huonosti valmistellut epämääräiset ennallistamis- ja biodiversiteettisäädökset nakertavat myös koko EU:n uskottavuutta”, Aalto huomauttaa.
”Kun sahan johtaja miettii investointia, se tehdään 30 vuodeksi. Samaan aikaan sataa kilpailukykyyn rajusti vaikuttavia asetuksia, niin tilanne on todella vaikea.”
”Ilmastoon vaikuttavat esitykset eivät ole tasapainossa kilpailukyvystä huolehtimisen kanssa. Sahoilla on mainio mahdollisuus huolehtia ympäristöstä, mutta se vaatii kannattavuutta.”
Ympäristöministeriöön pitäisi saada osaamista myös kilpailukyvystä.
34-vuotias Aalto on sosiaalidemokraatti. Hän on toiminut muun muassa ministeri Tytti Tuppuraisen erityisavustajana omistajaohjauksessa sekä Timo Harakan erityisavustajana digitaalisuus- ja teknologia-asioissa.
Vuoden 2019 hallitusneuvotteluissa hän oli ministeri Ville Skinnarin kanssa demarien vastaavana neuvottelijana teollisuus- ja yritysryhmässä.
Aurassa Turun kupeessa kasvanut ja Kyrössä koulut käynyt Aalto valmistui Turusta valtiotieteen maisteriksi vuonna 2015.
Ennen poliittisia tehtäviä hän toimi muun muassa viestintätoimistossa sekä Teknologiateollisuudessa toimitusjohtajan neuvonantajana.
Helsingissä asuvalla Aallolla on puoliso sekä yksivuotias poika. Harrastuksia ovat lenkkeily, kuntosali sekä tulevaisuudessa todennäköisesti metsästys.
Myös penkkiurheilu ja TPS:n kannatus on tärkeää Auran Vantaan lentopallon C-poikajoukkueen SM-mitalistipassarille.
”Olen ehkä vähän outo lintu demarina, mutta tosiasia on Suomessa, että vientiteollisuuden kilpailukyvyn pitää olla kunnossa”, Aalto korostaa.
”Vain sen avulla meillä on varaa pitää hyvinvointia yllä ja huolehtia yhteiskunnassa myös huonoiten pärjäävistä.”
Totta on, että vientiteollisuudesta kannetaan yleensä enemmän huolta porvarileirissä kuin vasemmistossa.
Aalto on kuitenkin innoissaan sahojen edunvalvojan pestistään, joka ei ole ollut niitä helpoimpia paikkoja sahapatruunoiden vaatiessa tuloksia.
Sahateollisuus teki hiljattain tavoitteensa seuraavaan hallitusohjelmaan. Juuri nyt tärkeimmät asiat ovat ammattidieselin käyttöönotto, yhteisten lämpöä ja sähköä tuottavien energialaitosten investointituki sekä Metsähallituksen mahdollisuus pitää hakkuut nykyisen suuruisena myös jatkossa.
Puun riittävyys sahoille on yksi huolenaihe keskustelussa, jossa hiilinielujen vähentymisen vuoksi vaaditaan hakkuita vähennettäväksi. Aallon mukaan keskustelua pitää tarkasti seurata.
Suuri mahdollisuus on lisätä metsien kasvua monin keinoin, esimerkiksi lannoittamalla.
Avohakkuita sahateollisuus puolustaa yhtenä osana metsän käyttöä.
Metsähallituksen tulevaisuus on yksi sahojen huolenaihe, sillä varsinkin Pohjois-Suomen sahat eivät pysy pystyssä ilman Metsähallituksen tukkeja.
”Poliittiset intohimot esimerkiksi suojelussa kohdistuvat helposti valtion omistukseen”, Aalto pohtii.
”Kaupankäynti puolueiden välisissä neuvotteluissa voi johtaa helposti siihen, että ei ajatella tarpeeksi pitkälle esimerkiksi sahojen tulevaisuutta ja tukin riittävää saatavuutta. Samaan aikaan unohtuu, että sahat tarjoavat ratkaisun ilmastonmuutoksen torjumiseen.”
Lähitulevaisuudessa sahojen näkymät eivät ole ruusuiset, koska sahatavaran kysyntä maailmalla on laskenut samaan aikaan kun kustannukset ovat nousseet rajusti kotimaassa.
”Eniten ovat nousseet kuljetuskustannukset. On ihmeellistä, että hallitus ei saanut ammattidieseliä eli kuorma-autojen polttoaineen veronpalautusta aikaan, vaikka asiasta on puhuttu pitkään ja kaikki ovat yksimielisiä sen tarpeesta”, Aalto ihmettelee.
”Jos tulee ensi syksynä, sinne on pitkä aika monella yrityksellä. Tarve on jo nyt.”
Myös puun hinta on monen sahayrittäjän mielestä liian korkealla.
”Sahatavaran hinta on tullut alas suhteessa nopeammin kuin puun hinta.”
Sahat eivät välttämättä ota kuitenkaan huomioon tilannetta, jolloin sahatavaran hinnat nousivat nopeasti, mutta puun hinnat hitaammin
Sahatavaran korkea hinta parin vuoden aikana mahdollisti sahojen suuret investoinnit, joista osa on edelleen meneillään. ”Nyt päästään tuleviin vuosiin kilpailukykyisenä, jos muut tekijät ovat kohdallaan.”
Sahateollisuus esittää valtion investointitukea sahojen yhdistetyille lämmön- ja sähköntuotantolaitoksille. Sahat tuottavat nykyisin paljon lämpöä muun muassa kuivaukseen, mutta sähkölaitoksia ei juuri ole.
”Ilman tukea ei melko kalliita yhdistettyjä laitoksia tule, mutta ne lisäisivät alueellisesti erittäin tärkeiden teollisuusveturien merkittävyyttä ja nostaisivat huoltovarmuutta. Sähköstä on pulaa ja se tuotettaisiin ekologisesti puusta eli kuoresta ja purusta.”
Esimerkiksi Itävallassa tuotetaan paljon sähköä sahoilla, Aalto toteaa.
Itsenäiset sahat vastaavat yli puolta Suomen 12 miljoonan kuutiometrin sahatavaran viennistä.
Suomessa on 70 merkittävää alueellista sahateollisuuslaitosta, joista moneen rakennettaisiin Aallon mukaan sähköntuotantoa, jos tuesta saataisiin päätettyä. Tuen osuus investoinnista voisi olla normaali 25–30 prosenttia.
”Sahat ovat olleet keskikokoisina yhtiöinä väliinputoajana teollisuus- ja yrityspolitiikassa, mutta nyt viimeistään niiden merkitys Suomelle pitäisi tunnustaa.”
Sahateollisuus
Jäsenenä 26 sahaa, joiden liikevaihto on yhteensä 2 miljardia euroa ja sahatavaran tuotanto 6 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.
Sahat maksavat kaksi kolmannesta metsänomistajan puukauppatuloista. Puukauppoja sahat tekevät yli satatuhatta vuodessa.
Tukkipuuta hakataan vuosittain 24 miljoonaa kuutiota ja kantorahatulot ovat 1,5 miljardia euroa.
Vientiin päätyy 75 prosenttia sahatavarasta. Viennin arvo on noin 2 miljardia euroa vuodessa.
Sahojen liiketulosprosentin keskiarvo on ollut kaksi prosenttia, mutta kahtena viime vuonna reilusti enemmän.
Vuoden 2020 omavaraisuusasteen tasattu keskiarvo 33 prosenttia.
Investoinnit noin 50 miljoonaa euroa vuosittain, mutta kahden viime vuoden aikana tahti on yli kaksinkertaistunut.
Huomattavimmat investoinnit ovat tehneet Koskisen Oy, Pölkky, Junnikkala, Kuhmo, Versowood, Veljekset Vaara, Keitele ja Hasa.
Jäsensahat työllistävät suoraan runsaat 3 000 henkilötyövuotta ja välillisesti 9 000 työvuotta.
Vuonna 2020 itsenäinen sahateollisuus maksoi veroja 280 miljoonaa euroa ja palkkoja noin 100 miljoonaa euroa.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
