Yliö: Kemijoen lupapäätös voi olla lohen avain Ounasjoelle

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto antoi heinäkuussa päätöksensä Kemijoen ja Raudanjoen voimalaitosten kalatalousvelvoitteiden muutoshakemukseen. Päätös edellyttää yhtiöiltä mahdollisimman tehokkaiden ylös- ja alasvaellusratkaisujen suunnittelemista ja toteuttamista mereltä Ounasjokeen, eli viiden voimalan ohi.

Lisäksi se kasvattaa lohen ja meritaimenen poikasten istutusvelvoitteita asteittain nykyisestä noin viisinkertaiseksi.

Päätöksestä tullaan valittamaan ja lopullisen ratkaisun saaminen tulee kestämään vuosia. Tämän jälkeen yhtiöt hakevat lupia ohitusratkaisuilleen. Myös tämä on valituksineen vuosikausien prosessi.

Aluehallintoviraston päätöksessä on kuitenkin kannustinmekanismi, joka voi tehdä yhtiöille kannattavaksi aloittaa kalan kulun suunnittelu ja toteutus Ounasjokeen välittömästi. Mekanismissa on kaksi vääntävää vipua ja ratas.

Yhtenä vipuna ovat istutusvelvoitteet, jotka tulevat olemaan niin korkeita, että yhtiöiden on ennen pitkää investoitava kalliisiin poikastuotantolaitoksiin. Vesihome ja muut lämpenevän maailman riesat tekevät niiden toiminnasta epävarmaa.

Toisena vipuna ovat vaatimukset ohitusratkaisuista, jotka pitää joka tapauksessa tehdä. Yhtiöt voivat itse päättää, tekevätkö ne ratkaisuista mahdollisimman hyvät vai riittävät.

Mekanismin rattaana, joka voi kääntää vipujen voiman hyviin ohitusratkaisuihin ja luonnontuotannon elvyttämiseen, on päätöksen tarjoama mahdollisuus korvata jokeen ja merialueelle istutettavat lohen (3 262 500 kappaletta) ja taimenen (575 735 kappaletta) poikaset osittain luonnontuotannolla.

Yhtiöillä on mahdollisuus valita, investoidako luonnontuotannon elvyttämiseen vai uusiin poikastuotantolaitoksiin. Yksinkertaisimmillaan yhtiö valitsee sen vaihtoehdon, joka maksaa sille vähemmän.

Jotta mekanismi vaikuttaisi valintoihin toivotulla tavalla, sitä pitää rasvata.

Ensinnäkin luonnontuotannon varmistamisen tulee nojata alas vaeltavien smolttien havaitsemiseen. Näiden vanhemmat ovat päässeet jokeen ja kuteneet siellä onnistuneesti.

Toisekseen yhden luonnonsmoltin pitää painaa velvoitteen täyttämisessä enemmän kuin istutetun.

Luonteva kerroin olisi 2,5. Tällöin neljä luonnonpoikasta vastaisi kymmentä istutettua. Samaa kerrointa on käytetty istutusvelvoitteen korotuksen perusteissa.

Kolmanneksi on selvennettävä, että päätöksessä annetussa ehdossa, ”kuitenkin niin, ettei velvoitteiden arvo heikkene”, arvolla tarkoitetaan vaelluspoikasten määrää, ei toimenpiteisiin käytettyä rahaa.

Yhtiöt eivät hyödynnä mekanismia, mikäli sillä ei ole mahdollista päästä tavoitteeseen halvemmalla. Ympäristönsuojelun tulisi olla tulosperusteista, ei kustannusperusteista. Ei kannata yrittää hikeä, vaan sitä, että pulkka liikkuu.

Neljäs muokkaustarve on suurin ja edellyttää mallinnustyötä, mutta sekin on välttämätön. Yhtiöt eivät ryhdy luonnontuotannon ennallistamiseen, mikäli niiden vaikutusvallan ulkopuolella olevat asiat voivat torpedoida lohen elinkierron. Tornionjoki on elpynyt hyväksi lohijoeksi.

Toisaalta Tenon esimerkki on näyttänyt, että vapaan, vedenlaadultaan ja poikastuotantoalueiltaan erinomaisenkin joen poikastuotanto voi notkahtaa, jos meressä tapahtuu radikaaleja muutoksia.

Yhtiöille pitää olla kannattavaa investoida luonnontuotantoon, vaikka muutokset luonnonolosuhteissa heikentäisivätkin poikastuotantoa.

Kemijoen luonnonpoikastuotannon vaatimus pitää sitoa verrokkijoen, kuten viereisen Tornionjoen, vuotuiseen poikastuotantoon. Periaate on sama kuin hyvin asetetuissa johdon bonuksissa. Ne sidotaan toimialan yleiseen tuloskehitykseen, jotta johtoa palkitaan tai rangaistaan vain sen omista tekemisistä.

Mikäli yhtiöt ennakoivat, että mekanismi säilyy lopullisessa päätöksessä, vieläpä hyvin rasvattuna, niiden on taloudellisesti kannattavaa kokeilla sen toimivuutta heti.

Nopein tapa kokeilla olisi tehdä vapaaehtoisesti se, mikä aluehallintoviraston päätöksessä jätettiin pois. Tekemällä parin vuoden ajan voimakasta emokalojen ylisiirtoa Ounasjokeen ja seuraamalla vaelluspoikasten määriä Valajaskosken padon ylä- ja alapuolelta yhtiöt saisivat parametreja optimointiprosessiinsa.

Miten voimakasta luonnontuotantoa voidaan odottaa mistäkin emokalamääristä, mitkä ovat alasvaellustappiot nyt ja mihin voitaisiin päästä ohitusratkaisuin?

Jännittävänä oheistuotteena Kittilän sillalla päästäisiin seuraamaan, nähdäänkö joessa ensimmäiset nousulohiparvet 1940-luvun jälkeen.

Antti Iho

tutkimusjohtaja

Oikeustieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto