Rauno Nummisen tilakaupoissa on käynyt kolme kertaa niin, että kunta on päättänyt käyttää etuosto-oikeuttaan. Kuva: Jussi PartanenEurajokiKunta veti välistä
Voiko kunta napata tilakaupan itselleen, jos uuden omistajan hakkuusuunnitelmat eivät sitä miellytä?TilaajalleMetsätilakauppa ei aina pääty ostajan odottamalla tavalla, vaikka tämä olisi tarjonnut tilasta korkeimman hinnan ja myyjä olisi tarjouksen hyväksynyt.
Jos kaupan kohteena oleva kiinteistö on vähintään puolen hehtaarin kokoinen, kunnalla on kolme kuukautta aikaa käyttää kiinteistökaupassa etuosto-oikeuttaan.
Tämä tarkoittaa sitä, että kunta ostaa kiinteistön samalla hinnalla kuin yksityinen ostaja on siitä maksanut. Hinta pysyy samana, mutta ostaja vaihtuu.
Satakunnassa herätti viime vuonna huomiota Eurajoen Luvialla tehty iso metsätilakauppa, jossa Eurajoen kunta käytti etuosto-oikeuttaan. Kaupat solmittiin kesäkuussa.
Kaupan kohteena oli 333 hehtaarin alue, jonka hinta nousi 2,38 miljoonaan euroon.
Tapaus herättää kysymyksen siitä, voiko kunta noin vain tulla kauppaan väliin, jos se on hävinnyt alkuperäisen tarjouskilpailun? Samalla kunta tulee puuttuneeksi yksityisen elinkeinonharjoittajan toimintaan.
Etämetsänomistajien liiton puheenjohtaja Rauno Numminen on ostanut jo useamman vuosikymmenen ajan metsätiloja, osin yksin ja osin yhdessä yhtymäkumppaninsa Jari Lammisen kanssa.
Numminen asuu Luvialla. Hänkin teki tarjouksen viime kesänä myydystä tilasta, mutta kauppa meni silloin ohi.
Eurajoen Luvialla keskustelun kohteeksi noussut tilakauppa tehtiin tuulivoima-alueen naapurissa. Kuva: Jussi PartanenNummisella on omakohtaista kokemusta kunnan käyttämästä etuosto-oikeudesta kolmessa tilakaupassa. Kahdessa tapauksessa hän valitti kunnan päätöksestä, kolmannen hän antoi mennä suosiolla läpi.
”Ei ole todellakaan itsestään selvää, että kunta saa päättää etuostosta. Perusteena pitää lain mukaan olla yhdyskuntarakentaminen tai virkistys- tai suojelukäyttö. Jos nämä puuttuvat, ei ole perustetta käyttää etuosto-oikeutta”, Numminen sanoo.
”Sellaista toimintatapaa kunnalla ei voi olla, että katsotaan hintataso ja sen jälkeen todetaan, että noin halvalla mekin ostamme. Kunnan pitää pystyä osoittamaan, että kyseiseen alueeseen kohdistuu ennakkosuunnitelmia.”
”Sellaista toimintatapaa kunnalla ei voi olla, että katsotaan hintataso ja sen jälkeen todetaan, että noin halvalla mekin ostamme.”
Numminen sanoo, että hänellä itsellään ei ollut korkeaa kynnystä lähteä riitauttamaan kuntien päätöksiä. ”Jos itsestä tuntuu, ettei tämä mennyt oikein, kannattaa asia selvittää.”
Hänen mukaansa valittaminen ei ole erityisen kallista.
”Hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden päätökset maksavat joitakin satasia, mutta oikeudenkäyntikuluista voi tulla isompi lasku. Varsinkin jos häviää ja joutuu maksamaan vastapuolen kulut.”
Valituksen voi laatia itsekin, mutta Numminen suosittelee ilman muuta käyttämään lakiasiantuntijan apua. Muuten voi käydä niin, että käsittely menee mönkään jonkun pikkuseikan vuoksi.
”Suhteessa kaupan kokoon lakiasiantuntijan kulut ovat pieniä. Normaalisti puhutaan muutamasta tuhannesta eurosta, ei kymmenistä tuhansista”, hän arvioi.
Aikaa prosessiin joka tapauksessa kuluu. Ensin kunta ilmoittaa kolmen kuukauden kuluessa, käyttääkö se etuosto-oikeuttaan.
”Jos metsänomistaja valittaa tästä päätöksestä, kokemukseni mukaan asian käsittely kestää hallinto-oikeudessa noin vuoden. Sen jälkeen kunta voi anoa valituslupaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Sen käsittelyyn menee toinen vuosi.”
Rauno Nummisen etuosto-oikeustapaukset ovat kaikki tapahtuneet Lapissa. Kuva: Satu RenkoKahdessa vuodessa puumarkkinoilla ehtii tapahtua dramaattisia muutoksia. Puun hinta on voinut pudota tai nousta merkittävästi. Näin koko tilankin arvo on voinut muuttua huomattavasti ostohetken jälkeen.
”Toimin yleensä itsekin niin, että teen puukaupat saman tien”, Numminen kertoo.
Jos metsätilojen hintataso kovin putoaa, tilan alun perin ostanut saattaakin todeta, että tuli tarjottua liikaa. Hyvä vain jos kunta ottaa.
Usein isoissa tilakaupoissa ostaja myy heti kaupan varmistumisen jälkeen puuta. Kuva: Jussi PartanenKahdessa vuodessa puumarkkinoilla ehtii tapahtua dramaattisia muutoksia.
Nummisen tapauksissa kaikki kuntien väliintulot ovat tapahtuneet Lapissa.
”Ne ovat liittyneet joko matkailuun tai yhdyskuntarakenteeseen. Sellaisilla alueilla, joissa luontomatkailun merkitys on suuri, ollaan hanakampia puuttumaan”, hän arvioi.
Hän hyväksyy, että kunta on kiinnostunut esimerkiksi matkailulle tärkeistä alueista, mutta metsätalouttakin pitäisi hänen mielestään ymmärtää. Metsätalous on Lapissakin monille tärkeä elinkeino.
Ensimmäinen etuosto-oikeustapaus sattui Nummiselle Kittilässä noin 20 vuotta sitten. Hän oli ostanut 600 hehtaarin tilan yhtymäkumppaninsa Lammisen kanssa. Kunta perusteli etuosto-oikeuttaan yhdyskuntarakenteella.
Tämä oli yllätys, sillä tilan myyjä kertoi tarjonneensa kohdetta jo aiemmin kunnalle, mutta kiinnostusta ei tuolloin ollut. Kunta hävisi jutun sekä hallinto-oikeudessa että korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Tila jäi alkuperäisille ostajille.
Myös toinen tapaus oli Kittilässä, lähellä Levin matkailukeskusta.
”Se oli kahden tunturin välissä sijaitseva 50 hehtaarin alue. Oston jälkeen kunta ilmoitti käyttävänsä etuosto-oikeuttaan”, Numminen kertoo.
”Ajattelin, että kunta tulee luultavasti rajoittamaan hakkuita joka tapauksessa, joten emme valittaneet tapauksesta.” Tila meni kunnan omistukseen.
Lapin kunnissa matkailu vaikuttaa merkittävästi maankäyttöön etenkin hiihtokeskusten liepeillä. Kuva: Arto KomulainenViimeisin tapaus oli 60 hehtaarin alue Enontekiöllä.
”Voitimme hallinto-oikeudessa, mutta kunta sai valitusluvan korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja voitti siellä.” Tämäkin tila meni kunnan omistukseen.
Perustelujen arviointi ei ollut helppoa, kun oikeusasteet päätyivät erilaisiin lopputuloksiin. Numminen tulkitsee, että korkein oikeusaste katsoi kunnan intressit suuremmiksi kuin yksityisen maanomistajan.
”Oikeus kuitenkin määräsi molemmat osapuolet maksamaan omat oikeudenkäyntikulunsa.”
Mitenkään yleistä etuosto-oikeuden käyttö ei ole, Numminen korostaa.
”Olemme tehneet 25 vuoden aikana kymmeniä tilakauppoja, mutta vain muutamassa on käynyt näin.”
Maanmittauslaitoksen tietojen mukaan kunnat ovat tällä vuosikymmenellä käyttäneet etuosto-oikeutta noin parikymmentä kertaa vuodessa. Vaikka maanhankinta on yleensä ollut vilkasta pääkaupunkiseudulla, niin Helsingillä ja Vantaalla ei ole ollut yhtään tällaista tapausta vuosina 2023–2025, Espoollakin vain yksi.
Lain soveltamiseen liittyy myös erikoisuuksia.
”Jos samalla kauppakirjalla on myyty useamman kunnan alueella olevia kiinteistöjä, etuosto-oikeus on vain sillä kunnalla, jonka alueella sijaitsee suurin osa kiinteistöjen yhteenlasketusta pinta-alasta”, kertoo Maanmittauslaitoksen rekisteripäällikkö Seppo Myyryläinen.
Etuosto-oikeus
Etuosto-oikeusjärjestelmä luotiin lainsäädäntään vuonna 1976, jotta kuntien maanhankinta helpottuisi.
Kunnalla ei ole oikeutta etuosto-oikeuteen, jos kiinteistön pinta-ala on alle 5 000 neliötä. Pääkaupunkiseudulla raja on pienempi: 3 000 neliötä.
Kunnalla ei ole etuosto-oikeutta aviopuolisoiden välisissä kaupoissa eikä myyjän ja mahdollisen perillisen tai tämän puolison välisissä kaupoissa.
Etuosto-oikeutta ei ole myöskään, jos kiinteistö myydään pakkohuutokaupalla.
Lähde: Kuntaliitto
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
