Markku Lento mittaa nelimetrisen ongenvavan avulla hirvien aiheuttamaa taimikkotuhojen määrää. Kuva: Päivi KarjalainenHirvet tuhoavat taimikot, mutta metsänomistajia ei Markku Lennon mukaan kuulla päätöksenteossa ‒ ”Tässä ei ole mitään järkeä”
Metsänomistajien ja metsästäjien näkemykset hirvikannasta törmäävät Lohtajalla. Pitkän linjan metsänomistaja Markku Lento kyseenalaistaa järjestelmän, jossa päätösvalta hirvien määrästä on hänen mukaansa väärissä käsissä.Tilaajalle”Tämä on vaan hullua touhua. Tässä ei ole mitään järkeä. En tiedä, milloin tämä on päässyt tapahtumaan”, lohtajalainen Markku Lento toteaa nykyisten riistaneuvostojen kokoonpanosta.
Lento, 73, on kyllästynyt alueen hirvipolitiikkaan. Hänen mukaansa maanomistajien ääni ei kuulu hirviin liittyvässä päätöksenteossa, vaikka hirvet elävät heidän maillaan ja aiheuttavat vahinkoja heidän omaisuudelleen.
Hän omistaa metsää noin 200 hehtaaria yhdessä poikansa kanssa. Hänellä on pitkä kokemus metsätöistä, metsänhoidosta ja metsästyksestä.
Lohtajalla Rannikko-Pohjanmaan riistaneuvosto päättää alueen hirvikantatavoitteen. Lennon mukaan neuvosto suosii metsästäjiä ja heidän agendaansa.
Alueellinen riistaneuvosto
Suomen riistakeskuksen yhteydessä toimiva alueellinen elin, joka käsittelee riistatalouden asioita, sovittaa yhteen sidosryhmien intressejä ja asettaa muun muassa hirvitalousalueiden hirvikantatavoitteet.
Riistaneuvostossa on kuusi edustajaa alueen riistanhoitoyhdistyksestä sekä yksittäiset edustajat elinvoimakeskuksesta, maakuntaliitosta, metsäkeskuksesta ja alueellisesti merkityksellisestä maanomistajajärjestöstä.
Jäsenet nimittää maa- ja metsätalousministeriö kolmivuotiskaudeksi.
”Maanomistajat ovat vain sidosryhmä, jota kuullaan. Heillä on vain yksi edustaja kymmenestä.”
Riistaneuvoston kokoonpanoihin liittyvään kritiikkiin vastasi viime vuoden keväänä MT:lle riistakeskuksen vastaava riistapäällikkö Jani Körhämö. Hänen mukaansa eriäviä näkemyksiä voi olla, mutta kokonaisuus toimii hyvin.
Metsästyspolitiikan kritisointi ei ole uutta. Usein kritisoinnin kohteena on juuri se, ettei riistaneuvostoissa kuulu metsätalouden edustajien ääni.
”Nyt hirvipolitiikkaan kohdistuu erityisiä paineita, kun metsätalous joutuu sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Kuusihan on ollut se ainoa turvallinen puulaji hirvivahinkoa ajatellen”, kertoo MTK:n kenttäjohtaja Timo Leskinen.
Ilmastonmuutokseen sopeutumisen myötä männyn ja lehtipuiden osuus kasvaa, sillä ne kestävät kuusta paremmin sään ääri-ilmiöitä. Nuoret männyt ja lehtipuut maistuvat hirville hyvin. Osittain tämän takia hirvikannan rajoittaminen puhuttaa kovasti metsänomistajien keskuudessa, vaikka hirviä on paljon vähemmän kuin 2000-luvun alussa.
Luken tuottaman arvion mukaan Suomen hirvikannan koko syksyn 2025 jahdin jälkeen oli noin 88 000 hirveä. Vielä 2000-luvun alussa hirviä oli kaikkien aikojen suurin määrä, yli 157 000.
Hirven metsästystä edeltää monivaiheinen prosessi. Siinä hirvikannan verotusta pohditaan niin elinvoimaisen kannan, riistavahinkojen, suurpetojen riittävän ravinnon kuin metsästyksen kohtuullisten edellytysten kannalta. Päätöksenteko on eri intressien sovittamista ja kompromissien tekemistä.
Lohtajan metsästysseuraan pääsee muun muassa omistamalla metsää. Se ei kuitenkaan vielä tarkoita sitä, että neuvostossa olevat jäsenet tekisivät päätökset metsänomistajan parhaaksi.
”Himometsästäjät saattavat ostaa täältä 10 hehtaarin rämeen ja pääsevät sillä metsästysseuraan.”
Oma riista -palvelun mukaan alueella kaadettiin aiemmin huomattavasti yli sata hirveä vuodessa, mutta 2020-luvulla määrät laskivat selvästi.
Vuonna 2022‒2023 hirven saalismäärä tippui alle neljäänkymmeneen. Silloin oli puhetta susista, joille piti jättää ravintoa. Saalismäärät ovat nousseet alhaisimmista luvuista noin sataan, mutta ne eivät ole palautuneet entiselle tasolleen.
”Onhan se paljon mukavampaa, jos saat ottaa sata hirveä viidestäsadasta. Jos taas pitäisi ruveta ottamaan 20 hirveä sadasta, niin se olisi jo paljon hankalampaa”, Lento selittää riistaneuvoston päätöksiä.
Taimikko on rajattu hirvinauhalla, mutta silloin tällöin hirvet menevät siitä läpi. Kuva: Päivi Karjalainen
Lento käyttää aitauksen lisäksi lampaanvillaa taimituhojen estämiseksi. Lennon veli on kokeillut myös tricoa ja oli ollut siihen tyytyväinen. Sitä vain pitäisi olla joka vuosi levittämässä lisää. Kuva: Päivi KarjalainenHirvikanta on päässyt kasvamaan Lohtajalla. Luken tietojen mukaan Rannikko-Pohjanmaan hirvitiheys oli viimeisimmissä laskennoissa noin 4,4 hirveä tuhannella hehtaarilla. Lennon mukaan nykyinen, riistaneuvoston asettama tavoitetiheys, 3,2–4 hirveä tuhannella hehtaarilla, on liian korkea. Sopivana tasona hän pitää noin 2–2,5 hirveä tuhannella hehtaarilla.
”Emme tarvitse yhtään enempää. Sillä säilyy kantakin elinvoimaisena.”
Lennon esittämä taso on enemmän kuin mihin hirvikanta ilman ihmistä asettuisi. Hirviä olisi noin yksi hirvi tuhannella hehtaarilla, jos ihmistä ei olisi.
Metsänomistajat saavat päättää, saako heidän maillaan metsästää.
”Ei niitä pyydä kukaan, jos ei maanomistaja anna lupaa ja vuokraa metsästysoikeuttaan.”
Hänen mukaansa liian suuri hirvikanta näkyy sekä liikennevahingoissa että metsätuhoissa. Hän korostaa myös niin sanottuja piilovahinkoja eli hirvien aiheuttamia laatutappioita, joita ei tilastoida samalla tavalla kuin varsinaisia taimikkotuhoja.
”Suuri hirvikanta näkyy piilovahingoissa ja lisääntyvänä työnä. Kustannukset ovat meillä tuhansissa euroissa vuosittain.”
Hirvien aiheuttamat liikennevahingot ovat vähentyneet huomattavasti 2000-luvun alusta hirvikannan pienenemisen myötä. Lisäksi pääväylille on rakennettu riista-aitoja ja hirvistä varoitetaan kyltein ja valoin.
Lento uskoo, että tämä on yksi syy sille, että hirvien aiheuttamista vahingoista ei puhuta tarpeeksi. Tavallinen ei-metsänomistaja ei näe kaikkia hirvien aiheuttamia vahinkoja.
Kaksi vuotta sitten tästä taimesta on syöty kärkikasvain. Kuva: Päivi KarjalainenHirvet syövät muun muassa männyn taimia, mikä heikentää tulevien tukkipuiden laatua. Vioittuneista taimista saattaa kasvaa mutkaisia tai haaroittuvia.
”Ei niistä tule tukkia.”
Lennon mukaan liian tiheä hirvikanta ohjaa metsänomistajia suosimaan kuusta, jonka tuhonkestävyys on huomattavasti mäntyä heikompi.
Lento kritisoi myös hirvivahinkojen korvausjärjestelmää. Pienistä vahingoista saattaa joutua maksun puolelle, vahinkojen todentaminen on vaikeaa ja korvauksia saa vain suurista tuhoista.
Hän kertoo tapauksesta, jossa männylle istutetulle alueelle hyväksyttiin korvauskäsittelyssä korvaavaksi puulajiksi hieskoivu, vaikka alue oli kuivahkoa kangasta. Korvauksia ei sittemmin herunut.
Leskinen kannustaa metsänomistajia silti hakemaan kaikista tuhoista korvausta, koska riistahallinto tunnistaa vain ne hirvivahingot, joista on maksettu korvausta.
”Vaikka korvaustaso on heikko, niin korvaukset kannattaisi aina hakea, jotta ne tilastoituvat sinne. Se taas vaikuttaa suoraan riistahallinnon toimintaan.”
Hänen mukaansa hirvikysymyksissä keskustelu jää helposti varovaiseksi.
”Ei mikään etene hyssyttelemällä. Johtavat metsäasiantuntijat ovat hiljaa ”linnoissaan”.”
Lento ja kolme muuta keskipohjalaista metsänomistajaa lähettivät toissa keväänä maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahille kirjeen, jossa he vaativat välitöntä muutosta hirvipolitiikkaan.
”Sanoisin, ettei ministerillä ollut mitään otetta. En tiedä, onko hän lukenut koko paperia.”
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
