Peurojen aiheuttamia juuristovaurioita ei huomioida, vaikka erot ovat nähtävissä. Patric Fredriksson esittelee rukiiden juuria. Kuva: Eija Vallinheimo
Hirvieläinvahingoista ei korvata juuristo- tai laatuvahinkoja − asiantuntija kertoo, mistä se johtuu
Viljelijä joutuu maksamaan satomenetykset omasta taskustaan.Tilaajalle
Juuristovaurioita ei yleensä voida huomioida korvausarviossa. Kuvassa ero aidatun ja aitaamattoman ruispellon välillä. Kuva: Eija VallinheimoViljelijä voi hakea korvausta hirvieläinten aiheuttamasta viljelys- ja eläinvahingosta kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselta. Hirvieläimellä tarkoitetaan kuusipeuraa, saksanhirveä, japaninpeuraa, hirveä, valkohäntäpeuraa ja metsäpeuraa.
Hirvieläinvahingot arvioi kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen maastotarkastuksessa riistavahinkolain ja Ruokaviraston ohjeiden mukaisesti.
”Arvio perustuu näkyviin kasvustovaurioihin ja niiden vaikutukseen satotasoon. Epäsuoria tai vaikeasti todennettavia vaikutuksia ei arvioida”, sanoo erityisasiantuntija Maaren Angeli Ruokaviraston viljelijätukiyksiköstä.
Näin ollen juuristovaurioita tai ulosteiden vaikutuksia sadon laatuun ei yleensä voida huomioida korvausarviossa.
”Ruokaviraston määrittelyohje ei velvoita minkäänlaisten mittausten suorittamiseen. Tarkastus tapahtuu tyypillisesti hetkellisen silmämääräisen tuhoutumisprosentin arvioimisena”, MTK:n kenttäjohtaja Timo Leskinen kritisoi.
Leskinen on sitä mieltä, että peuran aiheuttamien peltovahinkojen korvausjärjestelmä ei toimi, ja se tulee uudistaa. Hänen mukaansa erittäin harva maanviljelijä hakee korvauksia ja todellinen vahinkojen määrä poikkeaa maksetuista vahingonkorvauksista.
Korvaukset maksetaan niin sanottuna vähämerkityksisenä eli de minimis -tukena. Maatalousalan de minimis -tukien yhteismäärä ei saa ylittää 50 000 euroa yritystä kohden kolmen vuoden aikana.
Ruokaviraston mukaan korvauksen saamisen edellytyksenä on, että vahingonkärsijä on käytettävissään olevin kohtuullisin keinoin pyrkinyt estämään vahingon syntymisen tai sen laajenemisen.
Vahinkoperusteita ei ole Ruokaviraston mukaan viime vuosina olennaisesti muutettu, eikä myöskään lainsäädäntöön tai soveltamisohjeisiin ole tehty muutoksia.
Korvausmääriin voi Angelin mukaan osin vaikuttaa Ruokaviraston määräys hirvi- ja petoeläinten aiheuttamien viljelysvahinkojen korvaamisessa käytettävistä normisadoista ja yksikköhinnoista, joissa on pientä vuosittaista vaihtelua.
Peltovahinkojen korvaukset
Vuosi // Valkohäntäpeurojen aiheuttamista vahingoista myönnetyt korvaukset (euroa).
2019 // 218 734,42 e
2020 // 300 178,90 e
2021 // 227 431,61 e
2022 // 275 299,33 e
2023 // 137 390,12 e
2024 // 124 881,41 e
2025 // 128 279,64 e
Lähde: Ruokavirasto
MTK:n Leskinen arvioi, että huono korvausjärjestelmä aiheuttaa vahinkoa viljelijöille kahdella tavalla.
”Erittäin alhainen korvaustaso jättää viljelijän omavastuuksi valtaosan vahingosta. Tämä vähentää ratkaisevasti myös korvausten hakemista.”
Peurojen jälkiä pellolla. Kuva: Patric FredrikssonToinen hyvin merkittävä seikka on, että kannanhallinnassa, kaatolupamäärien mitoituksessa ja kohdentamisessa riistahallinto ottaa huomioon ainoastaan korvausjärjestelmän kautta tilastoidut vahingot.
”Tämä merkitsee hyvin radikaalia valkohäntäpeuran vahinkomerkityksen aliarviointia ja monilla alueilla ylisuuren peurakannan ylläpitoa”, Leskinen muistuttaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
