Päätehakkuu vain 30 vuoden jälkeen – uuden sukupolven rauduskoivu kasvaa entistä nopeammin

Valo tulvii silmiini, kun astumme kasvihuoneen sisään. Ympärilläni on paljon epätyypillisen näköisiä koivuja. Oksat riippuvat pitkinä ja ne näyttävät jopa painavilta. Rungot ovat silmäänpistävän suoria.

Olemme Tapion siemenkeskuksessa Oitissa, Hausjärvellä. Tältä siemenviljelmältä tulee suuri osa Suomen jalostetuista rauduskoivun siemenistä.

Jalostetun rauduskoivun ominaisuudet poikkeavat merkittävästi jalostamattomasta.

Viime vuonna Tapio Palveluista eläköityneen metsäpäällikön Hannu Niemelän mukaan erot jalostamattoman ja jalostetun rauduskoivun välillä puun kasvussa ja laadussa ovat samaa luokkaa kuin hieskoivun ja jalostamattoman rauduskoivun erot.

Jalostus nopeuttaa puun kasvua sekä parantaa puuntuotosta, laatua sekä ilmasto- ja tuhonkestävyyttä.

Jalostetun koivun siemeniä. Kuva: Sanne Katainen

Tapion kasvuliiketoiminnan johtajan Juha Ruuskan mukaan jalostuksella rauduskoivusta on saatu suorarunkoisempaa, pieni- ja vähäoksaista sekä nopeakasvuista.

Nopea kasvuvauhti ja sen myötä syntyvät suuret vuosilustot eivät heikennä puuaineksen laatua. Sen sijaan vauhdikas kasvu voi ehkäistä hirvituhoja, koska puu kasvaa nopeammin hirvituhoille alttiin ikävaiheen ohi.

Jalostettu siemen kasvaa 30 prosenttia nopeammin jalostamattomaan verrattuna.

Etelä-Suomen lehtomaisilla kankailla tämä tarkoittaa metrin pituuskasvua, sentin läpimitan kasvua sekä yli kymmenen kuutiometrin keskikasvua vuosittain ensimmäisten 20 vuoden ajan.

Jos kasvuolosuhteet ovat suotuisat, on rauduskoivikko päätehakkuukypsä jo 30 vuoden jälkeen.

Suotuisat kasvuolosuhteet tarkoittavat, että rauduskoivu on istutettu lehtomaiselle tai tuoreelle kankaalle eikä liian tiiviille tai hienojakoiselle maalle. Alueen vesitalous on myös oltava kunnossa ja metsänhoidon toimenpiteet toteutettu oikein.

Vartettu koivu. Kasvihuoneiden pohjalla on valkoista kiveä lisäämässä valoa. Kuva: Sanne Katainen

Siemenviljelyksen puut ovat niin sanotusti vartteita ja niitä leikataan vuosittain. Niitä myös kastellaan ja lannoitetaan.

Keväällä kasvihuoneen luukut laitetaan muutamaksi päiväksi kiinni ja puhaltimella levitetään vartteissa olevaa siitepölyä, jotta saadaan varmistettua viljelmän emikukkien pölyttyminen.

Heinäkuussa, kun siemenet ovat tuleentuneita, mutta eivät vielä varise, norkot kerätään käsin talteen.

Koivuja täytyy leikata vuosittain, jotta ne eivät kasva kasvihuoneen katosta läpi. Kuva: Sanne Katainen

Uudempi, elokuussa 2023, perustettu siemenviljelmä on vieläkin nopeakasvuisempi. Tämä kolmannen sukupolven jalostussiemen on vasta menossa taimituottajille ja sitä on saatavissa taimitarhoilta pieniä taimieriä jo ensi vuonna.

Toisessa kasvihuoneessa on huomattavasti pienempiä puita. Kuva: Sanne Katainen

Rauduskoivun osuus on Suomen metsien viljelyssä vielä vähäistä verrattuna kuuseen ja mäntyyn. Metsää viljellään vuosittain noin 100 000 hehtaaria ja tästä vain kolme prosenttia rauduskoivulle.

Tuoreimmat metsänhoidon suositukset kannustavat lisäämään lehtipuuosuutta metsissä.

Tähän on Tapion palvelualueen päällikön Kalle Vanhatalon mukaan kaksi päävaihtoehtoa: havupuuvaltaisten taimikoiden täydentäminen lehtipuusekoituksella tai lehtipuumetsien, kuten puhtaiden rauduskoivikoiden istuttaminen.

Kuusi-koivusekametsää istuttaessa molemmat puulajit voi istuttaa samaan aikaan. Tällöin kuitenkin syntyy kaksijaksoinen metsä, koska näiden puulajien kasvuvauhdit ovat niin erilaiset. 10 vuoden jälkeen rauduskoivu voi olla jo 10 metriä pitkää ja kuusi vasta 3—4 metristä.

Rauduskoivun kasvatuksessa kaikkein tärkeintä on ajoitus. Jos harvennuksia ei tehdä ajallaan, puiden latvussuhde pienenee ja järeytyminen kärsii. Myös puiden tuhonkestävyys heikkenee, jos harvennukset viivästyvät.

”Rauduskoivun kasvatus vaatii hoitotöiden tarkkaa ajoitusta ja toteutusta”, kiteyttää Niemelä.