Sekä UPM että Metsä Group kertovat yhtiöiden noudattavan valtioneuvoston asettamia kriteerejä Suomen vanhoille metsille. Kuva: Reijo Haukia
Jäädyttävätkö näkemyserot suojelusta yhteismetsien puukaupan kiistakohteilla? Näin metsäyhtiöt linjaavat
Järjestöt ovat inventoineet yhteismetsien, julkisyhteisöjen ja osittain myös yksityismaiden metsiä jo vuosia.Tilaajalle
Lapissa on runsaasti ikääntynyttä metsää, jonka luokittelusta joko talousmetsäksi tai suojeltavaksi vanhaksi metsäksi käydään kovaa vääntöä. Kuva: Kari LindholmJos metsä jää niin sanottuun harmaaseen suojeluun ilman, että sitä olisi virallisesti suojeltu, uskaltavatko metsäyhtiöt yhtiöt ostaa sieltä puuta?
MT kertoi perjantaina, että ympäristöjärjestöt ovat inventoineet ja ilmoittaneet Pohjois-Suomen yhteismetsien iäkkäitä metsäkohteista suurille puunostajille.
Metsäalueiden luokittelu korkean suojeluarvon HCV-kohteksi on seisauttanut kohteiden puunmyynnin muun muassa Värriön, Kemijärven, Liesijoen ja Inarin yhteismetsissä.
Metsä Groupin puukaupan ja metsäpalveluiden johtaja Juho Rantala sanoo yhtiön noudattavan valtioneuvoston asettamia kriteerejä Suomen vanhoille metsille.
”Jos nämä vanhojen metsien kriteerit eivät täyty, ei estettä puukaupalle yleensä ole”, hän kertoo.
Yhtiö huomioi lisäksi sertifioinnin asettamat vaatimukset.
”Täysin luonnontilaisista ja arvokkaita rakennepiirteitä sisältävistä metsiköistä emme osta puuta, vaikka vanhojen metsien kriteerit eivät kaikilta osin täyttyisikään”, Rantala toteaa.
UPM ei metsätalousjohtaja Janne Kiiliäisen mukaan lähtökohtaisesti sulje pois tai hyväksy ostokohteita järjestöjen kokoamien listauksien perusteella.
Jokainen yhtiön metsänhakkuukohde arvioidaan aina ennakkoon yhtiön oman ohjeistuksen pohjalta.
”Arvioinnissa huomioidaan monien eri osa-alueiden mukana myös suojelulliset arvot”, hän kertoo.
Myös UPM:n linjaus perustuu valtioneuvoston periaatepäätökseen vanhojen metsien kriteereistä ja luonnontilaisen metsän määritelmästä.
”Olemme sitoutuneet noudattamaan päätöstä, emmekä korjaa puuta määritelmän mukaisista metsistä, koskien UPM:n omia metsiä sekä yksityismetsiä. Myös HCV-alueet huomioidaan”, hän kertoo.
Jos asiakkaan metsissä havaitaan merkittäviä luontoarvoja, arvioidaan kohde tarkemmin. Alueen alkuperäisrajaukseen voidaan arvion perusteella Kiiliäisen mukaan tehdä muutoksia. Aina kohteessa ei voida toimia ollenkaan.
Yksityismetsien kohdalla tilanteet arvioidaan hänen mukaansa tapauskohtaisesti. Myös vapaaehtoisen suojelun vaihtoehdot selvitetään.
Yhteismetsien kaltaisten tapausten kohdalla Metsä Groupin Rantalan mukaan kriteeristö on varsin selkeä. Rajatapauksia on verraten vähän.
”Metsiköihin, jotka rajautuvat hakkuiden ulkopuolelle, on tarjolla useita ratkaisuja. Pyrimme aina löytämään yhdessä metsänomistajan kanssa niistä tilanteeseen parhaiten sopivan.”
Tapauksissa voidaan hänen mukaansa hyödyntää metsien vapaaehtoisen suojelun Metso-rahoitusta sekä yhtiön perustamaa Metsän Suojelusäätiötä.
Näin metsänomistaja saa asiaankuuluvan taloudellisen korvauksen mahdollisesta metsän suojelusta.
”Jos nämä vanhojen metsien kriteerit eivät täyty, ei estettä puukaupalle yleensä ole.”
Ympäristöjärjestöt ovat inventoineet yhteismetsien, julkisyhteisöjen ja osittain myös yksityismaiden metsiä jo vuosia.
Greenpeace Nordenin Suomen apulaismaajohtaja Juha Aromaan mukaan Ruotsissa kartoituksesta vastaavat viranomaiset, mutta Suomessa työ on jäänyt järjestöille.
”Me näemme luonnonmetsinä metsät, jotka täyttävät FSC:n korkean suojelun arvon kriteerit tai kuuluvat Metso-ohjelman ensimmäiseen luokkaan”, hän toteaa.
Järjestön ja Metsähallituksen välillä on hänen mukaansa jatkuva neuvotteluprosessi. Kiistakohteita kokoonnutaan katsomaan läpi säännöllisesti.
”Neuvotteluissa voidaan todeta, että metsää voidaan käyttää, mutta myös niinkin päin, että metsän suojeluarvo on korkea ja Metsähallitus pidättäytyy hakkaamasta sitä.”
”Jos on epäilys, että hakkuisiin on menossa korkean suojeluarvon kriteerit täyttävä metsä, on syytä ainakin varautua siihen, ettei metsä ole ostajalle niin haluttua.”
Aromaa ymmärtää tilanteen hankaluuden, kun kiista kohdistuu valtion metsien sijaan yksityismetsään.
”Jos on epäilys, että hakkuisiin on menossa korkean suojeluarvon kriteerit täyttävä metsä, on syytä ainakin varautua siihen, ettei metsä ole ostajalle niin haluttua”, hän sanoo.
Kriteerit täyttävä metsä tulee hänen mukaansa suojella, mutta siitä pitää saada korvaus.
Metso-ohjelman jatko tuleville vuosille vahvistui keväällä. Rahaa yksityisten metsien suojeluun ei hänen mukaansa ole kuitenkaan ollut riittävästi tähänkään asti.
Suomen luonnonsuojeluliiton (SLL) metsäkartoittaja Tuuli Hakulinen muistuttaa, että isossa kuvassa vastuu HCV-alueiden kaltaisten vanhojen metsien suojelusta tulisi olla valtiolla, ei yksityisellä maanomistajalla.
Yhteismetsät esittivät jutussa yhdeksi ratkaisuksi sitä, että valtio vaihtaisi yksityismaanomistajien korkean suojeluarvon metsät nuorempaan talousmetsään.
Sekä Hakulinen että Aromaa pitävät tätä toimivana ja oikeudenmukaisena toimintatapana.
”Teemme myös töitä suojelurahoituksen lisäämiseksi, jotta valtiolle voisi ostaa lisää suojelualueita yksityismaanomistajilta”, Hakulinen sanoo.
Aromaan mukaan Greenpeacen näkökulmasta luonnonmetsä on luonnonmetsä.
”Jos se päätyy Metsähallitukselle, neuvottelupöydässä on jo valmis mekanismi näiden kiistakysymysten käsittelyyn”, Aromaa sanoo.
Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia juttuvinkkejä sähköpostiisi kerran viikossa tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
