Nykyisen EU-komission metsäpolitiikka on ollut monella tapaa myrkkyä unionin keskeisille metsätalousmaille, erityisesti Suomelle ja Ruotsille. Takavasemmalle Hollannin sisäpolitiikkaan vetäytynyt Frans Timmermans jyräsi komission varapuheenjohtajana vihreän kehityksen ohjelmaa ilmasto ja ympäristö edellä.
Ilmastonmuutoksen jarruttaminen ja luontokadon pysäyttäminen ovat elintärkeitä asioita kestävälle metsätaloudelle. Sitä ei kiistä kukaan. Valitettavasti hyvää asiaa edistäessään komissio on liian usein aliarvioinut päätösten taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia.
Kesällä tapahtui tässä suhteessa merkittävä käänne merkittävällä hetkellä.
Suomi ja Ruotsi ilmoittivat 20. kesäkuuta, etteivät ne hyväksy jäsenmaiden muodostaman neuvoston linjausta luontotyyppien ennallistamista koskevasta komission asetusesityksestä. Käytännössä EU:n tärkeimmät metsätalousmaat irtisanoutuivat yhdestä unionin viime vuosien keskeisimmästä metsäratkaisusta. Suomi perusteli kantaansa asetuksen aiheuttamilla kohtuuttomilla kustannuksilla.
Reilu viikko tämän jälkeen komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen myönsi Ruotsin pääministeri Ulf Kristerssonille ja Suomen pääministeri Petteri Orpolle (kok.) jäsenmaiden johtajien huippukokouksen yhteydessä komission metsäpolitiikan ratkaisevan virheen: Ruotsin ja Suomen ääntä ei ole kuunneltu riittävästi.
Vastaantulo on poikkeuksellinen. Komission puheenjohtajilla ei ole tapana tehdä yksittäisille jäsenmaille yksittäisissä asioissa tällaisia myönnytyksiä (MT 18.10.).
Siksi Suomen ja Ruotsin pitää antaa asialle sen ansaitsema arvo ja käyttää tarjottu pelimerkki täysimääräisesti hyväksi. Tämä koskee sekä vielä keskeneräisiä metsäpäätöksiä että ensi kesän EU-vaalien jälkeen tehtävää metsäpolitiikkaa.
Suomalaisille metsänomistajille keskeneräisistä lakihankkeista keskeisin on ennallistamisasetus. Sitä hiotaan parhaillaan lopulliseen muotoon EU:n komission, parlamentin ja jäsenmaiden kolmikantaneuvotteluissa.
Komission puheenjohtaja tuskin myönsi tehtyjä virheitä sattumalta heti sen jälkeen, kun Suomi ja Ruotsi olivat torjuneet neuvoston ennallistamislinjauksen. Viesti oli selvä: EU:n keskeisten metsäratkaisujen olisi oltava sellaisia, että keskeiset metsämaat voivat seistä niiden takana.
Suomella ja Ruotsilla on siis ainutlaatuinen pelin paikka, joka pitäisi pystyä hyödyntämään, vaikka neuvotteluasema ei ole paras mahdollinen. Sitä heikentää päätös äänestää jäsenmaiden ennallistamiskantaa vastaan. Kolmikantaneuvotteluissa jäsenmaiden ääntä käyttää yhteistä linjaa kannattanut enemmistö.
Ympäristöministeri Kai Mykkäsen (kok.) mukaan se ei kuitenkaan tarkoita, että peli olisi pelattu ja ettei vaikuttamistyötä kannattaisi tehdä. (MT 18.10.)
Ilmeisesti erityisesti parlamentin avaintoimijoille Suomen ennallistamiskantaa ei edelleenkään ole riittävästi kirkastettu.
EU-parlamentin 12. heinäkuuta tekemä linjaus oli suomalaisen maa- ja metsätalouden kannalta torjuntavoitto, koska siinä kalliit ennallistamistoimenpiteet rajattiin koskemaan ensisijaisesti Natura 2000 -suojelualueita. Neuvoston kanta oli tässä suhteessa Suomelle myrkyllisempi.
Lähiviikkoina nimenomaan parlamentin ja neuvoston edustajat vääntävät omista lähtökohdistaan kompromissia komission tuella. Suomalaisten avainpoliitikkojen ja virkamiesten on tehtävä neuvottelijoille selvääkin selvemmäksi, mitä me haluamme, eli minkälainen ennallistamisasetus on meille tyydyttävä tai mieluummin hyvä. Komission puheenjohtajalta saadusta selkänojasta ei taatusti ole haittaa tässä vaikuttamistyössä.
Ilmeisesti erityisesti parlamentin avaintoimijoille Suomen ennallistamiskantaa ei edelleenkään ole riittävästi kirkastettu. Se pitää tehdä nopeasti ja tehokkaasti, jos halutaan, että ennallistamisen aiheuttamat kustannukset pysyvät kohtuullisina.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
