Kuka korvaa, jos metsä on hakattu liian harvaksi? Metsänomistajien riesana kehnot sopimukset, jotka sallivat ostajalle huolimattoman korjuun

Metsien harventamista liian harvaksi olisi parasta ehkäistä ennalta puukauppaa tehdessä, kehottaa MTK:n Metsänomistajat -linjan juristi Laura Harjunpää.

”Sopimukseen kannattaa ehdottomasti kirjata, että hakkuussa noudatetaan hyvän metsänhoidon suosituksia. Ehtojen rikkomista pitäisi sanktioida sopimussakolla tai kirjata, että vahingonkorvausvelvollisuus syntyy, jos suosituksia ei noudateta.”

Ilman kirjausta hyvän metsänhoidon suosituksista ostaja täyttää velvollisuutensa, jos hakkuu on lainmukainen.

Myös pienikokoisen metsäkoneen käytöstä voidaan sopia puukauppasopimuksessa.

Kovin yksityiskohtaisten ehtojen vaatiminen voi toisaalta hankaloittaa koko puukaupan syntymistä. Harjunpään mukaan suurten metsäyhtiöiden tavalliset sopimukset ovat harmillisen kehnoja metsänomistajan näkökulmasta.

”Sopimusten puumäärät ovat aina vain arvioita. Yhtiöt eivät ota vastuuta, mitään marginaaleja hyväksyttävistä puumääristä ei ole määritelty. Hakkuukertymä voi elää paljonkin, eikä metsänomistajalla ole mitään mihin vedota.”

Harjunpää on törmännyt useasti ehtoon, jonka mukaan ostaja korvaa vain ilmeisestä huolimattomuudesta aiheutuvat vahingot – tavallinen huolimattomuus ei siis riitä vahingonkorvausvelvollisuuden syntymiseksi.

Kun on tehty mahdollisimman hyvä sopimus, seuraava paikka kunnollisen hakkuujäljen varmistamiseksi on korjuun aikainen valvonta.

”Olisi tärkeää, että joko metsänomistaja itse tai hänen valtuuttamansa ammattilainen katsoisi, että korjuu toteutuu sovitusti ja on mahdollisuus keskeyttää hakkuu, jos se menee tosi pahasti pieleen.”

Jos metsänomistaja toteaa hakkuun liian voimakkaaksi jälkikäteen, virheestä kannattaa huomauttaa ostajalle mahdollisimman pian. Joidenkin sopimusten mukaan metsänomistaja tulee hyväksyneeksi mittaustodistuksen yhteydessä samalla hakkuun laadun. Sopimuksessa voi olla myös aikaraja, johon mennessä virheistä tulee huomauttaa.

Metsänomistajalle lakirajan alle harventamisesta aiheutuva tappio voi olla tuhansia euroja hehtaarilta. Tappion arvioinnissa lasketaan menetettyä arvoa: Miten metsä olisi kasvanut ja tuottanut, jos lain mukaista suurinta harvennusvoimakkuutta olisikin noudatettu. Vertailukohta voi olla lakirajan sijaan myös hyvän metsänhoidon suositukset, jos niiden noudattamisesta on sovittu.

”On aivan mahdollista että ostaja korvaa ainakin osan tappiosta”, Harjunpää sanoo.

Hyvä tapa on katsoa harvennusjälkeä yhdessä ostajan edustajan kanssa maastossa. Jos vahingon määrästä ja laadusta ei löydy yksimielisyyttä, metsänomistajan kannattaa teettää arvio riippumattomalla asiantuntijalla.

Ostaja saattaa siitäkin huolimatta kieltäytyä korvaamasta vahinkoa. Harjunpään mukaan ongelma on puukauppakulttuuri, jossa epätasapainoisina osapuolina ovat suuryhtiöt ja yksittäiset metsänomistajat. Lain edessä metsänomistaja on elinkeinonharjoittajana samalla viivalla ostajan kanssa. Kohtuuttomilta ehdoilta turvaa tuova kuluttajansuoja ei koske puukauppaa.

”Valitettavasti tilanne on jatkuvasti se, että korvauksia haetaan, mutta saadaan hyvin tyly vastaus että mitään virhettä ei olla tehty ja mitään ei makseta.”

Lopulta metsänomistajan punnittavaksi jää, kannattaako muutaman tuhannen euron vuoksi lähteä käräjille. Kuluriski voi olla suurempi kuin vahingon arvo.

Pääsääntö riita-asioissa on, että hävinnyt osapuoli maksaa myös vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Metsänomistaja on vahvemmalla, jos on selvästi rikottu lakia verrattuna tilanteeseen, jossa hakkuu on vain suositusten vastainen.

”Pitää erotella tilanteet, joissa on menty niin paljon alle lakirajojen, että tulee korjaavien toimien velvoitteita. Silloin metsänomistajalla on ilman muuta oikeus vaatia vahingon aiheuttaja korvaamaan vahingot.”

Vakuutuskin kannattaa olla kiistojen varalle, Harjunpää vinkkaa.

”Metsänomistajalla kannattaa olla oikeusturvavakuutus. Jos kiistatilanteita tulee, saa ainakin omat kulunsa katettua.”