Yksikään yksityinen metsänomistaja ei ole joutunut korvaamaan naapuriin levinneitä kuoriaistuhoja

Metsänhoidon asiantuntija Juho Kokkonen Suomen metsäkeskuksesta ei tiedä yhtäkään tapausta, jossa yksityinen metsänomistaja olisi joutunut korvausvastuuseen kaarnakuoriaisten levittyä naapurin metsiin.

Korvausvastuuseen voi joutua vain, jos voidaan selvästi osoittaa, että kuusia tuhoavat kaarnakuoriaiset ovat levinneet toisen omistajan metsiin, koska metsätuholakia on laiminlyöty. Laiminlyönti olisi tuulen kaataman isohkon puumäärän tai havupuutavarapinon makuuttaminen kesän yli metsäpalstalla.

”Käytännössä hyönteistuhojen leviämisen osoittaminen vain tietyn naapurin puolelta toiselle on erittäin vaikea todistaa ja varmistaa”, Kokkonen sanoo.

Ensinnäkin kaarnakuoriaisia on voinut olla jo valmiiksi myös naapureiden metsissä. Toisekseen niitä on voinut levitä muualtakin.

Korvausvastuun osoittamiseksi alueella pitäisi tehdä säännöllistä ja pitkäkestoista tuhojen seurantaa, jotta metsätuholain noudattamatta jättäminen ja korvausvastuu pystyttäisiin todentamaan.

Lisäksi yksityismailta levinneiden hyönteisten tulisi tehdä suhteellisen laajoja tuhoja. Yksittäisten puiden kuoleminen ei oikeuta korvauksiin.

Periaatteessa korvausvelvollisuus voi täyttyä, jos naapurilta kuolee puustoa yli 20 kuutiota hehtaarilta tai kasvutappioita koituu yli kymmenen kuutiota hehtaarilta.

Kaarnakuoriaisen näivettämiä kuusia.  Kuva: Sanne Katainen

Sen sijaan valtion omistamilta luonnonsuojelualueilta on vuoden 2010 jälkeen tiedossa kymmenkunta tapausta, joissa korvauksia on maksettu levinneistä hyönteistuhoista.

”Useimmissa korvaustapauksissa yksityisen metsänomistajan kuusikot ovat sijainneet kiinni tai hyvin lähellä luonnonsuojelualuetta, ja alueiden tilannetta on seurattu pitkään ja säännöllisesti”, Kokkonen selventää.

Luonnonvarakeskuksen selvityksen mukaan riski sille, että kuoriaiset leviäisivät suojelualueelta talousmetsään, on pieni. Myöskään Kokkosen mielestä yksityisen suojelualueen perustamista ei kannata arastella hyönteistuhojen pelossa.

Hän kehottaa kuitenkin ilmoittamaan naapureille perustetusta suojelualueesta: ”Jos suojelualueen lähiympäristössä on vanhempaa talouskäytössä olevaa kuusikkoa tai hiljattain harvennettua kuusikkoa, on hyvä tiedostaa hyönteistuhojen kohonnut leviämisriski.”

Metsätuholaki kieltää talven ja kevään aikana kaadetun, kuorellisen havupuutavaran säilyttämisen metsäpalstalla kesän yli.  Kuva: Petteri Kivimäki

Kaarnakuoriainen harvemmin iskee terveeseen, elinvoimaiseen ja siten puolustuskykyiseen kuusikkoon.

Kasvanut riski hyönteistuhoille piilee kuivuuden ja mahdollisesti sienitautien heikentämässä, iäkkäässä ja järeässä kuusikossa, joka on mahdollisesti istutettu vääränlaiselle kasvupaikalle.

”Parhaimmassa tapauksessa kaarnakuoriaiset leviävät maltilliseen tahtiin suojelualueen sisällä vahingoittamatta ympäröiviä talousmetsiä”, Kokkonen sanoo.

Luonnonsuojelualueita alttiimpia kuoriaistuhoille ovat avohakkuualan rajaamat ja paljastamat kuusikonreunat.

Ylipäätään yhden puulajin metsät ovat alttiimpia kaikenlaisille tuhoille kuin sekametsät.