Tämä salakavala havumetsän vitsaus aiheuttaa vuosittain metsänomistajille yli 50 miljoonan euron tappiot – riski jatkuu, kun syksy on lämmin

Havupuulajeja lahottava juurikääpä jää kiusaamaan metsänomistajia pitkälle syksyyn, mikäli sää pysyy edelleen lämpimänä.

Juurikääpä on lahottajasieni, joka leviää itiöiden ja puun juuriston kautta erityisesti hakkuiden tai harvennusten yhteydessä keskilämpötilan ollessa yli viiden celsiusasteen.

Kuusenjuurikääpä aiheuttaa metsänomistajille vuosittain yli 50 miljoonan euron tappiot. Tautia voi torjua torjunta-aineilla, kuten urealla tai harmaaorvakka-liuoksella. Niitä tulisi suihkuttaa hakkuun yhteydessä tehtävällä kantokäsittelyllä tai omatoimisesti taimikonhoidon yhteydessä.

Metsänhoidon asiantuntija Juho Kokkonen Metsäkeskuksesta muistuttaa, että juurikääpien leviämisriski on olemassa erityisesti sulanmaan aikaan tehtävissä hakkuissa ja raivauksissa, 2–10 senttimetrin läpimittaisissa kannoissa.

”Sulanmaan aikaisia raivauksia kohdennetaan lehtipuuvaltaisiin metsiin juurikääpäriskin vuoksi ja havupuuvaltaisimpien taimikoiden raivauksia suositellaan tehtävän talven aikaan, jolloin juurikääpien itiöleviämisen riskiä ei ole”, Kokkonen sanoo.

Metsänomistajalle raivauksien tekeminen pelkästään talviaikaan ja maan ollessa jäässä ei kuitenkaan ole aina mahdollista ajankäytön takia. Talvi ja lumipeite myös estävät raivausten tekemisen paikoittain.

Kokkosen mukaan raivaustöitä tehdään myös havupuuvaltaisissa taimikoissa sulanmaan aikaan ilman kantokäsittelyä. Kääpien leviämisriski kasvaa, mitä korkeammalla nollan yläpuolella lämpötilat pysyvät, mikäli käsittelyä ei tehdä.

”Erillisesti tehtävää pienien kantojen torjuntakäsittelyä on melko työlästä tehdä raivauksen yhteydessä suihkupullolla tai reppuruiskulla kasvukauden aikana.”

Levitessään puun leikkuupinnalle juurikääpäsieni alkaa kasvaa puun sisällä lahottaen sen. Vielä viheliäisemmäksi sienen tekee se, että kun kääpä on vallannut yhden kannon, tauti siirtyy juuria pitkin lähellä kasvaviin havupuihin.

Männynjuurikääpä pystyy lahottamaan kaikkia puulajeja, kuusenjuurikääpä lahottaa vain kuusia.

Juurikäävät voivat lahottaa palstalla huomattavan määrän puiden arvokkainta tyviosaa yhden puusukupolven aikana.

Kuusenjuurikäävän vuosittaisten suorien kustannusten on arvioitu olevan yli 50 miljoonaa euroa ja männynjuurikäävän 4,4 miljoonaa euroa.

Juurikääpälaho leviää juuristosta ylös kuusen runkoon aiheuttaen tyvilahoa, jota aiemmin kutsuttiin maannousemaksi. Laho pilaa kuusen arvokkaan tyvitukin, ja siksi puun arvo laskee reilusti.

Vasta pitkälle mantopuuhun edennyt laho näkyy neulasiston harsuuntumisena, rungon pihkavuotona ja pituuskasvun tyrehtymisenä. Varmuudella taudin tunnistaa käävistä.

Tuhojen laajuus paljastuu metsänomistajalle tosiasiassa vasta hakkuun yhteydessä, jolloin asialle on myöhäistä tehdä mitään.

Metsätuholaki velvoittaa metsänomistajaa huolehtimaan hakkuun yhteydessä juurikäävän torjunnasta. Velvoitteet ovat voimassa leviämisen riskialueilla eteläisessä ja keskisessä Suomessa toukokuun alun ja marraskuun lopun välisenä aikana.

Koneellisen hakkuun yhteydessä tehtävällä kantokäsittelyllä pyritään estämään juurikääpän leviäminen. Kuva: Rami Marjamäki

”Jos maa pysyy sulana pitkälle syksyyn, eteläisen Suomen alueella jopa joulukuulle saakka, metsänomistajan on suositeltavaa kysyä ja varmistaa, tehdäänkö kantokäsittely hakkuukohteella, vaikka olosuhteet eivät metsätuholain puolesta vaatisikaan kantokäsittelyn tekemistä. Kantokäsittelyä on suositeltavaa tehdä koko maassa havupuuvaltaisissa metsissä turve- ja kivennäismailla”, Kokkonen avaa.

Hän sanoo metsänomistajien tiedostavan juurikääpään liittyvät riskit ja velvoitteet. Syksy on harvennusten parasta aikaa, mutta onko nyt riski, että lämpimän syksyn takia harvennukset venyvät tai jopa peruuntuvat?

”Harvennuksia ei todennäköisesti jää tekemättä sulanmaan aikaisen juurikääpäriskin vuoksi, koska harvennuksissa voidaan jatkaa juurikäävän torjuntaa hakkuun yhteydessä tehtävällä kantokäsittelyllä”, Kokkonen arvioi.