Suon sato

Sankan metsän keskellä on vaikea kuvitella, että 60 vuotta sitten kulkijaa olisi ympäröinyt puuton suo. Siihen viittaavat enää alueen nevaan viittaava nimi sekä maastoa halkovat ojat.

”Se oli hyvinkin avoin suo. Kun se ojitettiin, olin noin 10-vuotias. Silloin suolle sopivat koneet eivät vielä olleet jokapäiväisiä”, muistelee suometsän nykyinen omistaja Samuli Kolari.

Kolari vietti lapsena loma-ajat veljensä kanssa Hämeenkyrön Vesajärvellä sijaitsevalla tilalla, joka on ollut saman suvun hallussa puoli vuosituhatta. Metsätyö kuului lastenkin ohjelmaan. Nevalle istutettiin mäntyä ajalle tyypilliseen tapaan.

Kolari kertoo raivanneensa taimikkoa vesurilla. Kunnon tietä perille ei tuolloin vielä ollut, talvisin kuljettiin potkukelkalla. Myöhemmin puustoa harvennettiin metsurityönä. Rungot jätettiin sillä kerralla maahan.

”Seuraava vaihe on harvennushakkuu ja sen jälkeen tuhkalannoitus maalevityksenä”, Kolari kertoo.

Hakkuusuunnitelman mukaan 5,1 hehtaarin alalta lähtee tänä talvena noin kaksisataa kuutiota mäntytukkia, saman verran mäntykuitua ja sata kuutiota muuta puuta.

Samuli Kolari on suojellut metsätilastaan noin 10 prosenttia Metso-ohjelman kautta. Siihen nähden eri tahojen yhteydenotot suojeluehdotuksista ja rajoituksista tuntuvat ärsyttäviltä. ”Olen kaikessa yhteistyön kannattaja”, Kolari toteaa. Kuva: Rami Marjamäki

Leimikko kuvastaa monella tapaa Suomen suometsien tilannetta. Puuta on paljon, ja se on varttumassa hakkuuikään. Koneellinen korjuu onnistuu vain talvipakkasilla.

Lapion raapaisu paljastaa, että heti jäähileisen pinnan alla lymyää pehmeä turve. Talvikorjuu on Pirkanmaalla lähtenyt liikkeelle kankeasti, kun sulaan maastoon ei monin paikoin vielä ole voinut ajaa.

Suometsien hakkuu voi haitata ympäristöä. Kuormittavatko ojat vesistöjä, pitäisikö suo jopa ennallistaa?

Nämäkin kysymykset ovat täällä ajankohtaisia. Kolari sai Kauvatsanjoen valuma-alueen kuormitus- ja kunnostussuunnitteluun liittyvän kirjeen, jonka karttaliitteessä oli merkinnät ehdotettujen putkipatojen paikoiksi. Padoilla olisi tarkoitus nostaa pohjaveden pintaa.

Samuli Kolari päätti kieltäytyä ehdotuksesta.

”Käsittääkseni havupuut eivät pidä vedessä kasvamisesta.”

Metsä saa siis jatkaa kasvuaan. Kolari haluaa ohjata sen kehitystä jatkuvan kasvatuksen suuntaan, jotta puusto huolehtisi veden haihdutuksesta tulevaisuudessakin eikä vesistöjä kuormittavaa kunnostusojitusta tarvittaisi.

Kolarin mukaan päätöksenteko ei ollut ihan helppoa.

”Tietoa on enemmän kuin ennen, mutta yksiselitteistä se ei ole ammattilaisillekaan. Teet niin tai näin, aina on pieni syytetyksi tulemisen pelko.”

Lumipeitteen alla turve on jäätynyt vain aivan pinnasta. Jos kunnon korjuukelejä ei tule, Samuli Kolari on valmis lykkäämään hakkuun seuraavaan talveen. Kuva: Rami Marjamäki

Tulevan harvennuksen kilpailutti metsänhoitoyhdistys Pirkanmaa. Leimikkoon tuli neljä tarjousta. Se ei ole itsestään selvää suokohteelle, joka on hakattavissa vain sydäntalven aikaan.

Hakkuun toteuttajaksi Kolari valitsi metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelun.

Puumarkkinoilla on paljon vaihtelua vuosien välillä ja vuoden sisälläkin, mutta keskimäärin metsänomistaja saa kesä- tai kelirikkoaikaan korjattavissa olevasta leimikosta kaksinkertaisen määrän tarjouksia talvileimikkoon verrattuna, kertoo mhy Pirkanmaan asiakkuuspäällikkö Aapo Latvajärvi.

Toisaalta hyväkään kysyntä puulle ei auta, jos koneet eivät pääse metsään.

”Kelit aiheuttavat takkuamista ja temppuilua. Tällä hetkellä, tammikuun puolivälissä, ei ole mitään asiaa perinteisille talvikohteille. Talvea on kaksi kuukautta jäljellä. Toiminta täytyy suhteuttaa siihen, ettei routaisia maita tule joka vuosi ilman valmistavia pohjatöitä”, Latvajärvi painottaa.

Aina ennakointi ei täysin onnistu, ja hakkuita on lykättävä seuraavaan talveen.

”Mitä hankalampia kohteet ovat korjuun kannalta, sitä herkemmin ne jäävät roikkumaan. Kun talvet ovat korkeintaan keskinkertaisia, ei vain riitä aika juuri niille kohteille, jotka vaatisivat syväroutaisen maan, ja pahimmillaan kaukokuljetus vaatii kovat pakkaset.”

Toisin kuin maastoon ja säähän, tien kuntoon on metsänomistajan mahdollista vaikuttaa, Latvajärvi muistuttaa. Huonokuntoisten metsäteiden parantaminen laajentaisi kesäkorjuun mahdollisuuksia, mikä helpottaisi pakkasista riippuvaisten suometsien hakkuusumaa.

Suomen pinta-alasta noin kolmannes on suota. Suometsien puunkorjuu onnistuu monin paikoin vain sydäntalvella, mutta usein myös kuivan kesän aikaan. Kuva: Rami Marjamäki

Noin neljäsosa Suomen talousmetsien puusta sijaitsee soilla. Suometsien osuus puuston vuotuisesta kasvusta on samoin neljäsosa. Ilman turvemaiden metsävaroja teollisuus ei saisi millään riittävästi puuta kasaan nykyisen tuotannon ylläpitämiseksi.

Suometsien merkitys korostuu Pohjois-Suomessa, missä niiden osuus on suurin. Pohjoisessa puun käyttö on kasvussa esimerkiksi Metsä Groupin ja Stora Enson uusien investointien kautta.

Ilmastonmuutoksen ennustetaan lyhentävän talvia, mikä kutistaa entisestään suometsien korjuuseen sopivaa aikaikkunaa.

Esimakua tulevaan antoi vuosien 2020–2021 talvi, jolloin maa oli mustana ja vettä satoi helmi–maaliskuussa kautta Etelä-Suomen. Seurauksena oli, että kesä- ja talvileimikoiden epäsuhta korostui entisestään, kun seuraavaksi kesäksi suunniteltuja kohteita jouduttiin hakkaamaan keskellä talvea ja talvisavotat lykkääntyivät vuodella eteenpäin.

Pahin uhkakuva on, että suurin ponnistuksin aikaansaadut suometsät jäävät hoitamatta ja hyödyntämättä. Ilmastonmuutoksen uhka ympärivuotiselle puunkorjuulle tiedetään metsäteollisuusyrityksissä.

”On mahdollista, että lyhyempien talvien ja lisääntyvän märkyyden vuoksi niin sanotusti heikoimmat kohteet jäävät korjaamatta. Toisaalta kuumat ja kuivat kesät voivat yleistyä ilmastonmuutoksen myötä, mikä voi taas helpottaa turvemaiden kesäkorjuuta”, punnitsee ostojohtaja Sami Honkanen Stora Ensolta.

Vastaus pulmaan on aikaisempaa parempi korjuun suunnittelu, näkee puukaupan ja metsäpalveluiden johtaja Juho Rantala Metsä Groupista.

”On tärkeämpää tuntea maaston kantavuus kuin vuodenaika. Sääolosuhteet vaikuttavat kantavuuteen vuodenaikojen sisälläkin merkittävästi, joten perinteinen jaottelu talvi-, kesä- ja kelirikkoleimikoihin johtaa tehottomaan puuhuoltoon. Minusta tässä on koko toimialalla mahdollisuus ja tarve muutokseen.”

Maaston koneenkestävyyttä voi arvioida uusien, avoimien tietoaineistojen avulla. Päättelyssä yhdistetään esimerkiksi maaperän laatua, maaston muotoa ja säätietoja.

Pohjoisessa on paljon kivennäismaita, jotka sijaitsevat soiden saartamina, joten kuiva kangasmaakaan ei välttämättä aina ole kesäkohde, Rantala mainitsee.

Stora Ensollakin on kehitetty turvemaiden korjuun ennakkosuunnittelua, kertoo Honkanen.

”Olennaisessa roolissa ovat myös metsäkoneiden telat sekä kuljettajien osaaminen. Esimerkiksi hakkuukoneen kuljettajan oikeat ajouraratkaisut, kuten liian tiukkojen mutkien välttäminen, helpottavat ajokoneen ’pysymistä pinnalla’.”

Samuli Kolarin metsässä puunajoa helpottaa suon viereinen kallioinen mäki, arvioi metsänhoitoyhdistyksen Aapo Latvajärvi.

”Korjuu pitäisi suunnitella niin, että leimikon märällä osalla ajetaan mahdollisimman vähän, mahdollisimman lyhyillä ajomatkoilla kantavalle maalle. Jos maa on pehmeää, ajourat suunnataan kovalle maalle päin. Se parantaa huomattavasti korjuun onnistumismahdollisuutta.”

”Tiedossa oli, että pitää olla kunnon routa, että tänne voi tulla. Jos routaa ei tule, mennään mieluummin vaikka seuraavana vuonna”, sanoo metsänomistaja Samuli Kolari.

Metsätila on paikka, joka säilyttää ja siirtää eteenpäin suvun perinteitä.

”Suhteeni metsään on, että pidän siitä huolta. Se on minulla lainassa, ja se palautetaan yhtä hyvässä tai vähän paremmassa kunnossa kuin ennen minua.”