Pehmeät maat olleet metsätalouden murhe ‒ jatkossa reaaliaikainen kantavuustieto mahdollistaa niidenkin helpomman puunkorjuun

Suometsien puunkorjuu on yksi metsätalouden murheenkryyneistä. Jatkossa tarkka ja reaaliaikainen paikkatieto kertoo, milloin koneet voi ajaa pehmeillä mailla sijaitseville leimikoille.

Puunkorjuun suunnittelu tehostuu, kun järjestelmät yhdistävät puusto-, maasto- ja säätiedot. Parhaimmillaan paikkatietoon pohjautuvat suunnittelujärjestelmä auttaa ennakoimaan maaston kulkukelpoisuuden muutokset.

”Tulevaisuuden tavoitteena kulkukelpoisuuden ennustamisessa on reaaliaikainen, paikkatarkka ja sään muutokset huomioon ottava karttajärjestelmä”, linjaa erikoistutkija Kari Väätäinen Luonnonvarakeskuksesta.

Väätäisen mukaan uudet järjestelmät parantavat työn suunnittelua. Niiden avulla onnistuu korjuun tarkempi ajoittaminen, kaluston valinta, hakkuukohteen rajaaminen ja kohteella operointi.

Korjuun suunnitteluun on jo käytössä korjuun ajankohdan valintaa ja hakkuualan rajaamista tukevaa karttatietoa. Esimerkiksi korjuukelpoisuuskartoissa esitetään korjuulle suotuisimmat ajankohdat, jolloin voidaan liikkua raskaalla kalustolla ympäristöä säästäen.

Uusia mahdollisuuksia suunnittelun tehostamiseen tuo laserkeilausaineistoon perustuva avoin metsävara- ja maanpinnan muodot kertova tieto. Niitä täydentävät kosteusindeksit tai ilmakuva-aineisto.

Kosteusindeksikarttoja on hyödynnetty metsätaloudessa jonkin aikaa muun muassa ennakkosuunnitteluun.Niitä on käytetty myös tieverkoston, uomien ylitysten ja varastopaikkojen suunnitteluun sekä monimuotoisuuden suojeluun ja helppojen ja vaikeiden korjuukohteiden tunnistamiseen.

Maastosuunnittelu on tehokkaampaa, kun huonosti kantavat alueet voidaan tunnistaa ennakkoon kosteusindeksikartoilta ja kokoojaurien sijoittelu kohdistaa kantaville maille.

Urapainumien riskiä voidaan ennustaa korjuun ajankohdan mukaan. Kuva: Luonnonvarakeskus

”Kosteuskarttojen käytössä, kuten muissakin uusissa järjestelmissä, uuden opetteluun on aina varattava aikaa, minkä jälkeen niiden hyödyt ovat nähtävissä”, huomauttaa tutkija Aura Salmivaara Lukesta.

Metsäkoneissa kehitys näkyy järjestelmien keräämän metsävaratiedon ja koneen paikkatarkkuuden parantumisena.

Metsäkuljetuksen tueksi on tullut avustavia karttajärjestelmiä. Niiden avulla kuljettaja näkee kuormatraktorin näytöltä leimikon ajourat, hakatut puutavaralajit, maastonmuodot ja maatyypit sekä kosteusindeksikartan.

Vain reititysopastus, joka näyttäisi kartalla tulevalle kuormalle polttoainetaloudellisen, maaperää tai aikaa säästävimmän reitin, odottaa tuloaan.

”Hyödyntämällä valmiiksi metsissä työskenteleviä koneita olisi mahdollista kehittää metsäkoneiden karttasovellus, joka alati parantaa ennusteitaan keräämänsä datan pohjalta”, Salmivaara sanoo.

Väätäisen mukaan ennustamisen tarkkuutta parantaisi nykyistä tarkempi maalajitieto ja tieto turvekerroksen paksuudesta. Siinä on tuotekehittelylle vielä sijaa.

Tärkeää on, myös että kuljettajan saama tieto on oikea-aikaista ja tarpeellista. Liiallinen tietomäärä voi olla kuljettajan työskentelyä haittaava ja hidastava tekijä.

”Kaikilla kuljettajilla ei ole samanlaista tarvetta opastukselle. Kokeneilla kuljettajilla on vähemmän tuen tarvetta kuin nuorilla, jotka ovat tottuneet hyödyntämään erilaisia digitaalisia järjestelmiä”, Väätäinen muistuttaa.