Käsitys metsän omistuksesta hämärtynyt – luonnossa liikkuvan muistettava oikeuksien ohella myös velvollisuudet

Jokaisenoikeudet ovat erottamaton osa suomalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa. Meillä ei metsiä tai luonnonniityjä aidata, vaan kuka tahansa saa kulkea niissä jalan, hiihtäen tai polkupyöräillen, poimia marjoja tai sieniä ja muutenkin oleskella. Oikeuksien vastinparina ovat jokaista luonnossa liikkuvaa koskevat velvollisuudet. Esitellessään nettisivuillaan jokaisenoikeuksia Metsähallitus itse asiassa listaa oikeuksiin nähden lähes kaksinverroin asioita, joita luonnossa ei ole lupa tehdä. Niin hyödyllistä kuin olisikin puhua jokaisenoikeuksien rinnalla jokaisenvelvollisuuksista, tällaista käsitettä ei ole julkiseen keskusteluun juurtunut.

Heinäkuinen uutinen lenkkipolulle kaatuneiden puiden katkomisesta Raaseporissa (MT 15.7.) herätti keskustelua oikeudesta katkoa oksia tai puita toisen omistajan metsässä. Jokaisenoikeuksiin puihin kajoaminen ei kuulu, ja kuten tämän lehden jutussa (s. 8) todetaan yksiselitteisesti, rikoslain näkökulmasta kyseessä on omaisuusrikos tai vahingonteko.

Poliisihallituksen poliisitarkastaja Konsta Arvelin arvelee, että juuri jokaisenoikeudet osaltaan hämärtävät käsitystä metsästä jonkun omaisuutena. Metsämiesten Säätiön Taloustutkimuksella viime syksynä teettämän tutkimuksen mukaan enemmän kuin joka kolmas suomalainen uskoo valtion omistavan kaikki Suomen metsät, ja vain 41 prosenttia vastaajista tiesi, että pääosa Suomen metsistä on yksityisten perheiden omistuksessa (MT 23.11.2023). Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Kari-Pekka Töyrylän mukaan tulos selittää metsäkeskustelussa esiintyvää kollektiivista näennäisomistajuutta kuvaavaa käsitystä ”meidän metsistämme” (Audiomedia 24.11.2023).

Useimmat metsät ovat sijaintinsa ansiosta varsin hyvässä suojassa tahallisilta tai tahattomilta vahingonteoilta. Mitä lähempänä ollaan tiivistä asutusta, sitä suuremmiksi riskit kasvavat. Helsingissä kaupunki on tehnyt poliisille rikosilmoituksen metsiinsä rakennetuista laittomasta maastopyöräilyradasta massiivisine hyppyreineen. HS:n asiaa käsittelevässä uutisessa (7.8.) maastopyöräilyaktiivi ehdottaa metsäpoluille ”kieltokylttejä vähintään kolmella kielellä”. On surullista, että lääkkeeksi väärinkäytöksiin ehdotetaan keinoja, jotka vievät Suomea lähemmäs maita, joissa yksityisalueet on tapana aidata.