Reittien ulkopuolella pyöräily tuhoaa Rokuan jäkälikköjä – toipuminen kestää vuosikymmeniä

Syvyydenkaivo on Suomen suurin suppa ja Rokuan kansallispuiston kiinnostavimpia nähtävyyksiä.

Sen hiekkarinteillä näkyy pyöräilyn jäljet, vaikka lähellä ei mene pyöräreittiä.

”Pyöräilyn jäljiltä on muodostunut pysyviä uria”, kenttämestari Pekka Hautala Metsähallituksen Luontopalveluista kertoo.

Kansallispuiston alueella maastopyöräily on reittien ulkopuolella kielletty, ja on pyöräilijän vastuulla ottaa selvää, missä reitti menee.

Syvyydenkaivon hiekkarinteillä pyöräily on rikkonut kasvillisuuden pintaa ja eroosio pahentaa jälkiä. Lähellä ei mene pyöräreittiä. Kuva: Timo Heikkala

Hautalan mukaan jäkäläkankaassa yhdenkin pyöräilijän jäljet voivat näkyä pitkään.

”Jäkälikkö toipuu, jos se jätetään nyt rauhaan, mutta siinä menee kymmeniä vuosia.”

Hautalaa harmittaa, että osa pyöräilijöistä ei vaivaudu katsomaan, missä reitti menee. Noin 90 prosenttia pyöräilijöistä on kunnollisia, hän arvioi.

Muhoksen, Utajärven ja Vaalan kuntien alueella sijaitsevassa Rokuan kansallispuistossa tilastoitiin viime vuonna 47 700 käyntiä.

Maastopyörällä liikkuvia ei tilastoida erikseen, mutta Hautalan arvion mukaan pyöräilyn suosio kasvaa koko ajan.

Maastopyöräily kasvattaa suosiotaan. Kansallispuiston alueella saa pyöräillä merkittyä reittiä pitkin. Kuva: Timo Heikkala

Pyöräilyn jäljet metsissä harmittavat myös monia yksityisiä maanomistajia.

Jokaisenoikeudella metsässä saa liikkua jalan, hiihtäen ja pyöräillen, eikä siihen tarvita maanomistajan lupaa. Liikkuminen ei kuitenkaan saa haitata maanomistajan maankäyttöä.

Moottoriajoneuvoilla maastossa ajaminen vaatii aina maanomistajan luvan.

Sähköavusteinen polkupyörä luokitellaan ajoneuvolaissa moottorittomaksi ajoneuvoksi, jos sähkömoottorin teho on enintään 250 wattia, moottori toimii vain poljettaessa ja se kytkeytyy pois toiminnasta nopeuden saavuttaessa 25 kilometriä tunnissa.