Tämä viiden gramman painoinen lintu pystyy elämään Suomessa läpi kylmän talven – se selviytyy hyönteisten erikoisten ominaisuuksien avulla

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa. Pakkanen paukahtelee metsän puissa, jotka kuura on kietonut vaippaansa. Luonto vaikuttaa elottomalta, kunnes yhtäkkiä jostain kantautuu terävä siritys: ”tiiteri-tiiteri-tiiteri”. Ikäihmiseltä se jää ehkä kuulematta niin kuin heinäsirkankin siritys.

Oksistossa näkyy liikettä. Pienen pieni, lyhytpyrstöinen lintu pyrähtelee terhakkaasti oksalta toiselle niin, että lumi putoilee sen alta.

Saanko esitellä: hippiäinen, Euroopan pienin lintu!

Ikään kuin selviytymistaitojensa alleviivaamiseksi lintu on yleisväritykseltään armeijatyylinen, vihertävän harmaa. Päälaella olevan keltaisen höyhennyksensä ansiosta hippiäinen tunnetaan monissa kielissä kuninkaallisena lintuna. Ruotsiksi se on kungsfågel.

On uskomatonta, että viiden gramman painoinen lilliputti pystyy elämään Suomessa läpi pitkän, kylmän talven.

Tämä on sitäkin ihmeellisempää, kun ottaa huomioon, että kyseessä on hyönteissyöjä. Lintulaudoilla hippiäistä ei nähdä, joten sen täytyy hankkia omat talvieinehensä.

Hippiäinen elää napsimalla hyönteisiä ja hämähäkkieläimiä kaarnojen välistä. Näiden pikkuotusten selviytymiskeinot ovat luku sinänsä.

Hyönteisten ruumiin pienuuden ansiosta niissä on alhainen nestetilavuus, mikä helpottaa alijäähtymistä. Lisäksi hyönteiset torjuvat jäätymistä elimistössään olevilla ”pakkasnesteillä”, joista tunnetuin on glyseroli.

Ilman näitä hyönteisten erikoisia ominaisuuksia hippiäisen elo talvi-Suomessa olisi mahdotonta.

Monenlaisista selviytymiskeinoista huolimatta kovina pakkastalvina voi käydä niin, että lähes kaikki Suomeen jääneet hippiäiset kuolevat.  Kuva: Juho Rahkonen

Hippiäinen pesii kuusivaltaisissa metsissä Etelä- ja Keski-Suomessa. Osa linnuista muuttaa talveksi Länsi-Eurooppaan, mutta moni jää Suomeen uhmaamaan kylmyyttä ollakseen heti kevään tullen valmiina parhailla pesimäpaikoilla ja -reviireillä.

Pienet linnut ovat talven pakkasissa kovilla, koska niiden heiveröinen keho ei pysty varastoimaan kovin paljon lämpöä eikä ravintoa. Kylmän pakkasyön jälkeen hippiäisen energiavarat ovatkin yleensä huvenneet minimiin, vaikka pallero olisi viettänyt yön suojaisassa paikassa höyhenet pörhöllään.

Hippiäisen pitää käyttää koko talvipäivän lyhyt valoisa aika ravinnon tankkaukseen.

Kylmyys ei sinänsä ole ylitsepääsemätön ongelma, mutta pakkasella ravinnon löytäminen on hankalampaa ja energiankulutus suurempaa kuin lauhalla säällä.

Hippiäinen liikkuu usein parvissa, jossa voi olla mukana muitakin lajeja, kuten tiaisia. Haukka tai pöllö havaitaan todennäköisemmin ajoissa, kun valvomassa on useita silmäpareja.

Monenlaisista selviytymiskeinoista huolimatta kovina pakkastalvina voi käydä niin, että lähes kaikki Suomeen jääneet hippiäiset kuolevat. Suurta talvikuolleisuutta korvaa suuri poikastuotto: kääpiösiivekäs putkauttaa vuosittain kaksi pesuetta. Hippiäisiä elää maassamme yli miljoona.