Kaksi vuotta sitten Suomussalmen Hukkajoen raakkutapauksen ollessa kuumimmillaan huomasin useamman tutun metsänomistajan olevan hieman tympääntynyt tapahtuneen ympärillä pyörineeseen mediakaruselliin.
Asiassa tuntui olevan jonkinasteinen mittakaavavirhe. Ikään kuin koko Suomen raakkujen kohtalo oli nyt kiinni yhdestä metsäkoneenkuljettajasta.
Suomen luonnon kannalta yksittäinen tapaus ei ollut käänteentekevä. Raakkujen heikko tila on pitkälti seurausta viime vuosisadalla tehdyistä jokien perkauksista ja ojituksista, jotka ovat lisänneet kiintoaineen kulkeutumista vesistöihin.
Metsänomistajan ei tarvitse olla asiasta kiinnostunut vain luonnonsuojelun näkökulmasta, vaan myös oman oikeudellisen asemansa vuoksi.
Kyse ei ole pelkästään raakuista. Oikeudenkäynnissä tullaan vetämään samalla rajaa sille, kuka kantaa vastuun vastaavanlaisissa tapauksissa. Siksi Hukkajoen oikeusprosessin etenemistä kannattaa jokaisen metsänomistajan seurata.
Juridisesti kyse voi olla käänteentekevästä oikeusjutusta, kun asiaa päästään puimaan aikanaan oikeussaliin. Rikos- ja prosessioikeuden emeritusprofessori Matti Tolvasen mielestä tapauksella tulee olemaan valtava ennakkotapausarvo metsäalalla.
Törkeän luonnonsuojelurikoksen ja törkeän eläinsuojelurikoksen yhdistelmä on metsään liittyvissä rikosasioissa poikkeuksellinen. Ennakkoratkaisua tullaan käyttämään ohjenuorana vastaavissa oikeustapauksissa.
On kiinnostavaa nähdä, millaiseksi käräjäoikeus aikanaan arvioi metsänomistajan oikeudellisen vastuun ja miten vastuu jakautuu metsänomistajan, Stora Enson sekä urakoitsijoiden kesken.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
