Saara Koivistosta tuli metsänomistaja siskonsa kanssa, kun heidän isänsä päätti lahjoittaa metsätilan tyttärilleen. Kuva: Rami MarjamäkiSaara Koivisto sai isältään metsää – yhdestä asiasta ei tarvitse edes keskustella
Metsät ovat olleet Saara Koivistolle tuttu ympäristö lapsuudesta lähtien, mutta nyt niihin liittyy myös vastuu omistajana.TilaajalleKolmekymmentävuotias Saara Koivisto on tuore metsänomistaja. Hänen isänsä lahjoitti pienen metsätilan Koivistolle ja tämän siskolle vuodenvaihteessa. Tila sijaitsee Sastamalassa.
Metsä on kulkenut suvussa useammassa polvessa. Tunneside siihen syntyi nuorelle naiselle heti.
”Kyllä siinä on jotain erityistä, kun tietää metsän olevan oma ja katselee siellä ympäriinsä. Fiilis on aivan erilainen kuin toisten metsissä.”
Jo nyt on selvää, että suvun maasta ei tulla luopumaan mistään hinnasta.
”Ei tulisi mieleenkään, että tämä myytäisiin ulkopuolisille. Kyllä se pidetään suvussa. Minulla tai siskolla ei ole vielä jälkeläisiä, mutta jos sitten jossain vaiheessa on, niin metsä siirtyisi aikanaan heille.”
Koivisto on aina tykännyt ulkoilla metsässä. Kuva: Rami MarjamäkiKoivisto on nyt uuden edessä ja opittavaa on paljon. Hänen onnekseen isältä saa apua metsänhoitoon liittyvissä asioissa.
Itse metsänhoidon lisäksi opittavaa on myös esimerkiksi siinä, miten metsätalouden veroilmoitus tehdään.
Koivisto ei ole rynnännyt ostamaan kaikkia mahdollisia vermeitä, vaan lainaa tarvittavia varusteita ja sahoja isältään.
Tytär on opetellut raivaussahan käyttöä isänsä kanssa. Kiinteistöllä on tiedossa taimikon raivausta tänä vuonna.
Muita akuutteja metsänhoitotöitä ei ole, ellei puuta myydä, jolloin edessä olisi uudistaminen.
”Ei tulisi mieleenkään, että tämä myytäisiin ulkopuolisille. Kyllä se pidetään suvussa.”
Hakattavaa löytyy palstalta. Puun myynnistä on ollut puhetta, mutta päätöstä hakkauttamisesta ei ole vielä tehty.
Tällä hetkellä remonttia omakotitalossaan tekevälle Saaralle lisätulo metsästä on tervetullutta.
”Ei se lisätienesti pahitteeksi olisi. Sitten pääsisi myös istuttamaan taimia ja saisi opin siihenkin hommaan.”
Puun myymisen lisäksi Koivisto näkee arvokkaaksi, että omalta maalta saa tarvittaessa tehtyä polttopuita. Niitä kuluu kotona takassa ja saunan pesässä.
Tuore metsänomistaja näkee arvoa myös metsän monella muunlaisella käytöllä. Hän on entuudestaan käynyt palstalla keräämässä puolukoita ja kantarelleja.
Lisäksi lähiaikoina olisi tarkoitus hankkia koira. Omasta metsästä olisi iloa uudella tavalla, sillä siellä koiraa voisi ulkoiluttaa ja juoksuttaa siellä vapaana sallittuna aikana.
Saara Koivisto ihmettelee isänsä Harri Koiviston kanssa hirvien syömiä männyn taimia. Kuva: Rami MarjamäkiKoivisto elää miehensä kanssa Sastamalassa vain muutaman kilometrin päästä metsäpalstasta. Pariskunta asuu vuonna 1947 rakennetussa rintamamiestalossa, jossa riittää rempattavaa.
Osaan talosta valettiin hiljattain betonilaatta, koska rossipohja ei hengittänyt tarpeeksi. Lattia vaihdettiin vinyylilankuksi samassa rytäkässä. Maalaamista on myös riittänyt useampana kesänä.
Saara Koivisto
Tullut vuodenvaihteessa metsänomistajaksi siskonsa kanssa. Metsäpalsta tuli isältä lahjana tyttärille.
Asunut nykyisen Sastamalan alueella lähes koko elämänsä. Käynyt Porissa opiskelemassa prosessiteollisuuden ammattitutkinnon.
Asuu miehensä kanssa vuonna 1947 rakennetussa rintamamiestalossa. Vapaa-aika kulunut viime aikoina pitkälti vanhan talon remontoinnissa.
Arvostaa metsän moninaista käyttöä: polttopuut, ulkoilu, marjastus ja mahdolliset puukauppatulot.
Koivisto toimii operaattorina Kemiran tehtaalla Sastamalassa.
”Olen toiminnan ihminen enkä voisi kuvitella ikinä tekeväni toimistohommia. Konkreettinen tekeminen on mielekästä, ja siksi olen nauttinut teollisuudessa työskentelystä.”
Sama konkreettinen tekeminen ja työnsä tuloksen näkeminen kiehtoo häntä myös metsänhoidossa.
Nainen on viettänyt lähes koko elämänsä samoissa maalaismaisemissa. Ainoa pidempi irtiotto kotiseudulta oli opiskeluaika Porissa, jossa hän suoritti prosessiteollisuuden ammattitutkinnon.
Metsät ovat olleet Koivistolle tuttu ympäristö jo lapsuudesta lähtien. Kotitila sijaitsee metsän keskellä, ja vapaa-ajalla hän on liikkunut luonnossa, marjastanut ja sienestänyt. Uutta hänelle ovat lähinnä metsänhoitoon ja metsätalouteen liittyvät kysymykset.
Luontoarvot ovat Koivistolle myös tärkeitä. Lahopuuta halutaan olevan tontilla jatkossakin. Kuva: Rami Marjamäki”Onhan tämä metsäomistus sen puolesta kiinnostavaa, kun on koko elämänsä melkein metsän keskellä asunut. Minusta ei olisi kaupunkiin muuttajaksi enää.”
Salilla käynti ja kuntoilu ylipäänsä on ollut Koivistolle tärkeää. Tässä hän näkee myös yhtymäkohdan metsänomistamiseen.
Raivaussahan kanssa heiluminen nostaa hien pintaan, ja samalla saadaan näkyvää jälkeä.
”Parasta on tuommoinen hyötyliikunta. Tykkään fyysisestä tekemisestä, eikä silloin tarvitse lähteä erikseen salille”
Tontilta löytyy myös yksi järkälemäinen mänty. Kuva: Rami MarjamäkiMetsänomistamisen ikävämmätkin puolet ovat tulleet tutuksi. Koiviston palstalla hirvet ovat ehtineet tehdä tuhojaan syömällä männyn taimia.
”Koivuja olisi pitänyt kuulemma raivata pois. Ne ovat luultavasti houkuttaneet eläimiä, ja samalla on syöty männyn taimia. On siellä onneksi ihan hyvääkin puuta päässyt kasvamaan.”
”Nyt juuri paikalla käydessä pisti silmään, kuinka paljon maastossa näkyi sorkan jälkiä.”
Palstan eläinrikkaus tuli konkreettisesti esiin, kun Koivistosta tultiin ottamaan kuvia juttua varten. Heti metsätien varressa peura pinkaisi pakoon tulijoita.
Koiviston isä on kova metsämies ja Saaraa on myös pyydetty paikalliseen seuraan ja metsästysporukkaan.
”En ole vielä lähtenyt. Siskoni on aloittanut metsästyksen ja ehkä se on minullakin tässä jossakin vaiheessa suunnitelmissa. Aika on aina vaan vähän kortilla eikä kaikkea ehdi tekemään.”
Koivisto katsoo näyttää palstan ilmakuvaa puhelimestaan. Kuva: Rami MarjamäkiKoivisto sanoo suoraan, ettei olisi todennäköisesti lähtenyt ostamaan metsää omasta aloitteestaan.
Metsänomistus voisi silti hyvinkin viedä mukanaan, kun tietoa ja osaamista kertyy lisää. Siskojen lahjaksi saama palsta ei ole suvun koko metsäomaisuus.
Koiviston isällä on metsää paljon enemmänkin. Reilun kuusikymppisen isän kanssa sukupolvenvaihdoksesta ei ole kuitenkaan sen ihmeemmin keskusteltu.
Joskus sekin tulee ajankohtaiseksi. Siskojen lahjapalsta saattoi olla vasta ensimaistiainen metsänomistuksesta.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
