Mäntyä haluttaisiin sahata, mutta asiakkaat himoitsevat kuusta – sahaaja kertoo, mistä tämä johtuu

Hakamäen suku on pyörittänyt Etelä-Pohjanmaalla Isojoen sahaa kolmessa polvessa, ja neljäskin on jo mukana toiminnassa. Pitkään historiaan mahtuu kaksi tulipaloa ja välivaihe, jolloin saha siirtyi pois suvun omistuksesta.

Saha myytiin Metsäliitolle 1970-luvulla. 1980-luvun lopulla se paloi toistamiseen, ja Metsäliitto halusi keskittää toiminnan Merikarvian sahalle. Hakamäet ostivat kiinteistön takaisin ja rakensivat uuden sahan tuhoutuneen tilalle.

Tämä palveli yli 30 vuotta, kunnes viime vuonna Isojoella vihittiin käyttöön uusi 20 miljoonaa euroa kustantanut sahalinja. Merikarvian sahasta on taas jäljellä enää vain muisto.

”Tämä on meidän historiamme suurin investointi”, toteaa Isojoen sahan toimitusjohtaja Esa Hakamäki.

Moderni saha tuntuu sisältä lähes autiolta. Lattiatasolla ei näy ihmisiä, sillä pitkälle automatisoitua linjastoa seuraa valvomosta yksi operaattori näyttöjen ääressä.

Linjasto skannaa tukin ja laskee silmänräpäyksessä, miten se kannattaa sahata, jotta siitä saadaan mahdollisimman suuri saanto. Pyörösahan terät vaihtavat paikkaa vauhdilla tukkien välissä.

Sahalinjaa seurataan täysin ohjaamosta käsin. Lattiatasolla ei ole toimipisteitä. Vasemmalla Markku Syrjälä ja oikealla Esa Hakamäki. Kuva: Juha Harju

Uuden sahalinjan nopeus vaihtelee tukkikoon mukaan. Nopeimmillaan se on 180 metriä minuutissa. Kuva: Juha Harju

”Linja seuraa tilauskantaa käytännössä jokaisen tukin kohdalla. Se tietää, mitä tuotteita kulloinkin tehdään, ja valitsee jokaiselle tukille parhaan saannon antavan asetteen”, Hakamäki kertoo.

Kakkosnelosta ja satamillistä lautaa ei enää tehdä varastoon. Kaikki lähtee tilauskannasta ja asiakkaiden haluamista mitoista. ”Reseptit” kulkevat toiminnanohjausjärjestelmässä ja sahatavaran saanto saadaan optimoitua moton katkonnasta lähtien.

Investoinnilla saatiin luonnollisesti myös rutkasti lisää kapasiteettia. Sahalinjan nopeus on kovimmillaan 180 metriä minuutissa.

”Meillä oli aikaisemmin osa tuotannosta kolmessa vuorossa, mutta nyt olemme voineet siirtyä kahteen vuoroon. Kapasiteettia tuli tuplasti enemmän. Kasvunvaraa on siis tulevaisuutta varten.”

Vaikka nykyaikainen sahabisnes vaatii hienoja vehkeitä ja teknologiaa, jotkin perusasiat eivät muutu. Hakamäen mukaan sahan täytyy yhä sijaita lähellä sen tarvitsemia raaka-aineita.

”Tehtaan paikkaa voi siirtää, mutta metsien siirtäminen on hankalampaa.”

Isojoen sahan hankinta-alue kattaa Länsi-Suomea Sastamalasta Laihiaan. Isojoella sahatusta puusta noin 40 prosenttia on mäntyä ja 60 prosenttia kuusta. Hakamäki kertoo, että teknisesti sahaamisen kannalta kahdella eri puulajilla ei ole eroa.

Länsirannikon ja Etelä-Pohjanmaan metsät ovat mäntyvoittoisia. Mäntyä olisi hankinta-alueen vuoksi luontevampaa sahata, mutta tuotantoa ohjaa kysyntä.

Noin puolet yhtiön viennistä suuntautuu Eurooppaan, jossa kysyntä kohdistuu ennen kaikkea kuusisahatavaraan.

”Tarjoamme mäntyä usein vaihtoehdoksi, jos asiakas pystyy sitä käyttämään. Perinteisesti valinta on kuitenkin kohdistunut kuuseen.”

Lajittelussa pärjätään yhä vanhalla konekannalla. Kuva: Juha Harju

Tukkikentän perällä oleva purukasa on mielenkiintoinen. Sen alla on lumeen säilöttynä talvileimikoilta korjattuja tukkeja. Kylmä pitää puut hyvänä. Kuva: Juha Harju

Ilmaston lämpeneminen, kuivuus ja hyönteistuhot ovat herättäneet metsäalalla keskustelua kuusen tulevaisuudesta osassa Eurooppaa.

Hakamäen mukaan kuusen suosio johtuu kulttuurista.

”Keski-Euroopassa on ollut kuusimetsiä, kuusisahoja ja on totuttu rakentamaan kuusesta. Kuusi on heille perinteinen ensisijainen rakennuspuu, mutta tämä on lähinnä tottumiskysymys.”

”Mikään ei estäisi käyttämästä mäntyä esimerkiksi runkorakenteissa. Lujuuden kannalta merkittäviä teknisiä eroja puulajien välillä ei ole.”

Hakamäki nostaa esimerkkinä, miten heiltä viedään paljon mäntysahatavaraa Japaniin. Siellä mänty on taas ensisijainen valinta talon rakentamisessa.

Hakamäen suurin huoli on pitkään jatkunut talouden heikko suhdanne. Jos rakentaminen virkoaisi Euroopassa ja Suomessa, se lisäisi nopeasti sahatavaran kysyntää.

Isojoen sahan hankinta-alueella Hannes-myrsky on lisännyt puuntarjontaa runsaasti tänä vuonna, kertoo yrityksen metsäpäällikkö Marko Syrjälä.

”Lähellekään kaikkea ole pystytty vastaanottamaan, mitä tarjolle on tullut”, Syrjälä kertoo.

Nyt alueella aletaan palaamaan tarjonnan osalta normaalitilanteeseen. Syrjälä kertoo kilpailun olevan kovaa hyvistä kuusileimikoista.

Isojoen saha pyrkii erottautumaan puunhankinnassa hyödyntämällä muita lyhyempiä tukkipituuksia.

Nykyaikainen toiminnanohjausjärjestelmä eli ERP on sahoille ehdoton, jotta kaikki tapahtuu ajallaan. Kuva: Juha Harju

Isojoelta sahatavaraa lähtee ympäri maailman. Noin puolet tavarasta myydään Eurooppaan, kolmannes Aasiaan ja loput kotimaan markkinnoille ja esimerkiksi Pohjois-Afrikkaan sekä Lähi-Itään. Kuva: Juha Harju

”Lyhyt mitta on meidän juttumme. Jos rungossa tulee mutka nopeasti vastaan, saamme sen pätkän vielä tukiksi, kun monella muulla se päätyisi kuitupuuksi”, Syrjälä sanoo.

”Me otamme vastaan alle kolmemetrisiä tukkeja. Se antaa mahdollisuuden optimoida runkoa tarkemmin ja kasvattaa tukkiosuutta”, hän jatkaa.

Saha käyttää myös niin sanottua pikkutukkia. Pienimmillään mitat alkavat lähennellä jo kuitupuuta.

”Pystymme hyödyntämään runkoa sahapuuna lähes kymmenen sentin latvaläpimittaan asti. Se on win-win-tilanne. Metsänomistaja saa hieman enemmän tilille, ja meille tulee enemmän sahattavaa puuta.”