Missä ovat Pohjolan viimeiset puureservit? Norjassa voisi lisätä harvennuksia, mutta kuivuus on vienyt kasvun eväät kuusikoilta

Metsä- ja energiateollisuus ovat pinnistelleet parin vuoden ajan yhteisen pulman kanssa: Miten korvata aikaisemmin Venäjältä tuotu noin 10 miljoonan kuutiometrin puumäärä?

Lisääntynyt kysyntä on nostanut puun hintoja niin kotimaassa kuin lähialueilla.

Ruotsissa sahat ovat poteneet tukkipulaa, ja esimerkiksi metsäteollisuusjärjestö Skogsindustriernan analyytikko Christian Nielsen arvioi MT:n haastattelussa helmikuussa hakkuumäärän olevan lähellä maksimia.

Kemin uuden sellutehtaan käynnistyminen on lisännyt puun tuontia Ruotsista Suomeen. Ruotsalaisyhtiöt ovat turvautuneet osaksi pikemmin öljy- kuin metsävaroistaan tunnetun Norjan metsiin.

Norjan oma kuitupuuta käyttävä teollisuus on ollut heikkoa sen jälkeen, kun Norske Skog suistui konkurssiin vuonna 2017.

Viime vuosina metsävarojen kasvu on hyytynyt Norjassakin, huomauttaa norjalaisen biotalouden tutkimuslaitos Nibion tutkimusprofessori Johannes Breidenbach. Tuoreen tutkimuksen mukaan vuosikymmeniä jatkunut kuusipuuvarojen kasvu on kääntynyt laskuun.

”Puuston kuolleisuus on kasvanut viime vuosina kuivien kesien takia. Vuosittaisen kasvun ja poistuman ero ei ole enää niin suuri kuin aiemmin.”

Breidenbachin mukaan Norjan metsätalous on vähemmän intensiivistä kuin Suomessa. Harvennuksia ei tehdä suuressa mitassa, mikä näkyy hakkuutilastoissa kuitupuun suhteellisen pienenä osuutena. Harventamattomuus voi selittää myös puiden kuolleisuuden kasvua.

Maantieteellä on toki vaikutusta metsänhoidon eroihin. Jyrkiltä rinteiltä puunkorjuu on kallista, mikä ei kannusta heikkotuottoisiin harvennuksiin.

Breidenbachin mukaan valtion metsäpolitiikka ei välttämättä suosi hakkuiden ja puun viennin lisäystä Norjassa. Huomattavia varoja menee suojeluun metsätalouden edistämisen sijaan.

”Hallitus on päättänyt saavuttaa tavoitteensa 10 prosentin suojeluosuudesta. Tähän asti osuus on ollut noin viisi prosenttia.”

Suomessa metsävarat ovat kasvaneet edelleen puumarkkinoiden kiristymisestä huolimatta.

Käyttämätöntä puureserviä karttuu etenkin pohjoiseen. Luonnonvarakeskus Luken helmikuussa julkaiseman tilastouutisen mukaan kolmen pohjoisimman maakunnan alueella on hakattu vuoden 2019 jälkeen noin neljä viidesosaa ja etelämpänä 96 prosenttia hakkuumahdollisuuksista.

Hakkuiden lisääminen tulevien hakkuumahdollisuuksien kärsimättä on Suomessa mahdollista Pohjois-Suomessa. Kuva: Kimmo Haimi

Viime vuonna metsät kasvoivat ennakkotietojen mukaan noin 104 miljoonaa kuutiota, kun taas elävää runkopuuta poistui hakkuisiin ja lahopuuksi 82 miljoonaa kuutiota.

Hakkuumahdollisuuksia arvioidaan simuloimalla hakkuita ja metsien kehitystä vuosikymmenten päähän. Oletuksena on, että metsiä hoidetaan ja hakataan taloudellisesti optimaalisella tavalla huomioiden metsänkäytön rajoitukset ja metsänhoidon suositukset. Yksi usein esiin nostettu teoreettinen laskelma on suurin ylläpidettävissä oleva hakkuukertymä, eli arvio puumäärästä, joka voidaan hakata tulevien hakkuumahdollisuuksien pienentymättä.

Suurin ylläpidettävissä oleva hakkuumäärä on 30 vuoden aikajaksolla keskimäärin vajaa 85 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, joka on noin 12 miljoonaa kuutiota viime vuosien toteutuneita runkopuun hakkuita suurempi, kertoo erikoistutkija Hannu Hirvelä Lukesta.

”Tästä vuosittaisesta erotuksesta noin kuusi miljoonaa kohdistuu Pohjois-Suomeen ja viisi miljoonaa kuutiota keskiseen Suomeen. Eteläisessä Suomessa suurimman ylläpidettävissä olevan ja tilastoidun hakkuukertymän ero on pieni.”

Venäjän-tuonnin loppuminen ei vaikuta tähän vertailuun, sillä tässä toteutuneet runkopuun hakkuut perustuvat vuosien 2019–2021 hakkuumääriin.

Metsien puumäärä saattaa joissakin maakunnissa pienentyä, vaikka pysyttäisiin suurimman ylläpidettävissä olevan hakkuukertymän rajoissa. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, kun alueella on suhteellisen paljon uudistusikäistä metsää, jonka kasvu on heikentynyt. Oleellista on, että metsien puuntuottokyky ei saa alentua laskenta-aikana.

Esimerkiksi Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa puuston tilavuus laskisi suurimman ylläpidettävissä olevan hakkuukertymän arviossa tulevina vuosikymmeninä.

Sen sijaan esimerkiksi Lapissa tilavuus kasvaisi selvästi, vaikka maakunnassa hakattaisiin suurin ylläpidettävissä oleva määrä.

”Toki hakkuut ratkaistaan ostajien ja myyjien välillä, tämä ei ole toteutettavaksi tarkoitettu hakkuusuunnite”, Hirvelä korostaa.

Kasvaneen kiinnostuksen pohjoisen puuhun on huomannut Harri Suutari, joka omistaa Kainuussa reilut 3 000 hehtaaria metsää.

Viimeisen parin vuoden ajan Suutari on hakkauttanut ja myynyt harvennuksilta energiapuuksi pienpuun, joka ei täytä ainespuun vaatimuksia. Ennen sellaiselle ei ollut kysyntää Kainuussa.

Harri Suutari on myynyt ainespuun mitat alittavaa rankaa harvennuksilta energiaksi. Aikaisemmin sille ei ollut Kainuussa kysyntää. Kuva: Miska Puumala

”Suurimmassa osassa hakkuita rungot, jotka eivät täytä ainespuun mittaa, on poljettu aikaisemmin koneiden alle.”

Suutari toimittaa energiapuun paikalliselle Loiste Voimalle. Myös Kuopion Energia ostaa Kainuusta puuta energialaitoksilleen.

Kainuussa pienpuun hinta on noussut parin vuoden takaisesta selvästi kuten muuallakin, mutta taso on edelleen alhaisempi kuin valtakunnassa keskimäärin. Se johtuu logistiikan kustannuksista: puu on kuljetettava kauas maakunnasta, jossa omaa kuitupuun käyttäjää ei ole.

Vaan voisiko sellainen vielä tulla? Sellutehdasta Paltamoon suunnitteleva KaiCell Fibers on perustellut hankettaan Kainuun runsailla metsävaroilla.

Kokenut yritysjohtaja, useiden yhtiöiden hallituksissa istuva Suutari suhtautuu aikeeseen epäilevästi.

”Ei ole arkirealismia, että se tuohon tulisi. Jos olisin investori, en laittaisi sellutehdasta sisämaahan. Puuhuollon turvaaminen on mahdotonta, pitäisi saada rinnalle vaihtoehdoksi ulkomainen raaka-aine.”