Evon metsäopistolla on pitkä kulotusjatkumo sekä perinteet kulotuksen toteuttamiselle ja tutkimukselle. Ensimmäisen vuosikurssin loppuun sijoittuva kulotusprojekti on jo perinne, ja monelle tulevalle Evon metsätalousinsinöörille ainutkertainen kokemus. Kuva: Kimmo HaimiHämeenlinnaOpiskelijat polttivat Mikko Alhaisen metsän – tämän vuoksi rahanarvoinen hakkuutähde kannatti polttaa
Hämeenlinnalainen Alhainen yhdistää metsissään metsäluonnonhoitoa ja taloudellisesti kannattavaa metsätaloutta. Kulotuksella tähdätään molempiin tavoitteisiin.TilaajalleIlmassa on ”poikamaista innostusta ja tervettä jännitystä”, kun hämeenlinnalaisen metsänomistajan ja luontomatkailuyrittäjän Mikko Alhaisen metsä syttyy palamaan, hallitusti ja tiukassa valvonnassa tosin.
Alhaisen mailla toteutettavasta metsänhoidollisesta kulotuksesta vastaavat Hämeen ammattikorkeakoulun Evon kampuksen metsätalousinsinööriopiskelijat.
Yhteistyö on tuttua, sillä metsäopiskelijat ovat vierailleet Suomen riistakeskuksen erikoissuunnittelijana työskentelevän Alhaisen metsissä tutustumassa riistametsänhoito- ja kosteikkokohteisiin jo vuosien ajan.
”Hän on yhdistänyt metsissään metsäluonnonhoitoa ja taloudellisesti kannattavaa metsätaloutta mallikelpoisella tavalla”, kertoo päivän kulotuksesta vastaava HAMKin metsätalouden lehtori Miika Näsi.
Kulotuspäivää edeltävä ilta on kulunut opiskelijoiden kanssa kohteen valmistelun parissa. Koko kulotusalueen ympärille rakennetaan kastelujärjestelmä, jolla poltettavan alan ympäröivää metsää voidaan kastella polton ajan ja itse kulotettu ala lopuksi jälkisammuttaa.
Kulotuksen onnistumisen ja turvallisuuden ratkaisevat tuuliolosuhteet. Sääennustetta onkin seurattu edeltävät päivät tarkkaan.
”Paras olisi heikko, tasaisesti yhdestä suunnasta puhaltava tuuli. Huonoimmat olosuhteet ovat silloin, kun tuuli on voimakkaan puuskittaista tai vaihtelee suuntaa. Myös tasaisen kovalla tuulella jätämme kulotuksen tekemättä”, Näsi kertoo.
Kulotuspäivän aamu Hämeenlinnassa on varsin tuulinen. Pelastuslaitoksen päivystävä palomestari ei kiellä kulotuksen aloittamista, joten kulotuksen toteuttajan päätöksellä sytyttäminen voidaan aloittaa.
Sytyttäminen aloitetaan kuviolla niin, että tuli etenee hallitusti vastatuuleen. Myötätuulessa tuli voisi roihahtaa hallitsemattomasti. Kuviota poltetaan pikkuhiljaa kaistale kerrallaan. Rintamien edetessä kuvio palaa hevosenkengän muotoisena kaarena.
”Paras olisi heikko, tasaisesti yhdestä suunnasta puhaltava tuuli. Huonoimmat olosuhteet ovat silloin, kun tuuli on voimakkaan puuskittaista tai vaihtelee suuntaa. Myös tasaisen kovalla tuulella jätämme kulotuksen tekemättä.”
Kulotetun metsäalan omistaja Mikko Alhainen suhtautui polttoon innolla ja jännityksellä. Kuva: Kimmo HaimiAlhainen kuvailee itseään kokeilunhaluiseksi, sekä luontoarvot että pitkän tähtäimen taloudellisuuden huomioivaksi metsänomistajaksi.
Hänen metsänhoidollisina tavoitteinaan on tasoittaa tilan metsien ikäjakaumaa ja pidentää mahdollisuuksien mukaan kiertoaikaa. Metsissään hän soveltaa eri näkökulmia riista- ja luontopilke silmäkulmassa.
”Haluan, että seuraavalle sukupolvelle jää hyvässä kasvussa olevat monimuotoiset ja elämää kuhisevat elinvoimaiset metsät, jotta hekin saavat nauttia linnunlaulusta, metsäkanalinnuista, rakennuspuusta ja vessapaperista”, hän kuvailee.
Alhaisen metsäkappale soveltuu kulotukseen monestakin syystä. Se rajautuu peltoon ja yhdellä laidalla kulkee tie.
”Tietä voidaan käyttää palokujana ja myös kalustoa saadaan kuljetettua sitä pitkin. Ja viereisissä kosteikoissa on vettä saatavilla vähintäänkin riittävästi eli se ei kyllä lopu ”, Näsi kertoo.
Kulotettaessa rahanarvoinen hakkuutähde palaa, mutta toisaalta se tuo alalle tuhkalannoitetta, säästöä maanmuokkauksessa, ehjän ja helppokuluisen metsäpohjan sekä monimuotoisuusarvoja.
Kulotetulle alalle Alhainen kaavailee männyn kylvöä, alarinteille koivua ja kosteisiin paikkoihin tervaleppää, sekä kuusta luontaisesti taimettumalla.
Sankka savu peitti alleen kulotusalueen lähitienoon. Kuva: Kimmo Haimi
Kulotuksen hoitavalle opiskelijaryhmälle on ennen sytytystä jaettu tehtävät ja kerrattu kulotuksen kulku sekä turvallisuusohjeet. Kuva: Kimmo HaimiHamkin lehtori Henrik Lindbergin mukaan 90-luvulle asti kulottamisen tavoitteet olivat ensisijaisesti metsänhoidollisia. Luonnonhoidolliset tavoitteet korostuivat voimakkaasti 2000-luvun alussa.
”Ne nousivat tasaveroisiksi ja jopa merkittävämmiksi metsänhoidollisten tavoitteiden rinnalle”, hän kertoo.
Nykyisessä metsätalouden kannustinjärjestelmässä Metkassa kulotusta tuetaan omana työlajinaan pinta-alaperusteisella tuella, mikä yksinkertaisti kulotukseen saatavan tuen hakemista. Tuessa pyritään yhdistämään metsänhoidolliset ja luonnonhoidolliset hyödyt.
Tämä voisi Lindbergin mukaan lisätä metsäomistajien kiinnostusta kulottaa myös metsänhoidollisista syistä, ei vain luonnonhoidon lähtökohdista.
”Reunaehtoina siinä toki ovat myös sellaiset asiat, että monimuotoisuushyödyt tulee varmistaa. Eli tuen saadakseen täytyy toimia sillä tavalla, että kulottamalla saadaan myös nämä edellytetyt monimuotoisuudelle hyödylliset vaikutukset”, hän kertoo.
”Metsänhoidolliset hyödyt kannustavat metsänomistajaa, vaikka luonnonhoito on erittäin keskeinen osa myös näitä uudistusalan kulotuksia.”
Alhaisen kulotuskohde jäi alle metsänhoidon tuen edellyttämän kahden hehtaarin. Oppilaitosyhteistyön ansiosta työn suorista kuluista tulevan laskun hän arvioi kohtuulliseksi.
”Uskoisin että se on suuruusluokkaa sama, mitä Metka-tuella toteutettavasta hieman yli kahden hehtaarin kulotuksesta jäisi itselle maksettavaa”, hän pohtii.
Sopivan tasapainon ja tukitasojen suunnittelu on hänen mukaansa ikuisuuskysymys.
”Lajiston kannalta vähän pienempienkin kohteiden palojatkumo maisemassa voisi olla hyvä, vaikka tukijärjestelmän absoluuttinen rahasumma jakautuisi suuremmalle joukolle ja kokonaiskulotusala olisi hieman pienempi kuin isoja kohteita tehdessä”, Alhainen pohtii.
Evon kulotustiimi kunnioitti päivän loppuun asti tuuliolosuhteita, eikä esimerkiksi kuviolla olevalle nyppylälle tehty alkuperäisen suunnitelman mukaista suurempaa tulta.
”Kulottamisen jälkeen suoritimme jälkisammutuksen, eli suihkutimme joka puolelta parinkymmenen metrin kaistaleen vettä kulotetulle alueelle. Vettä käytettiin runsaasti”, Näsi kuvailee.
”Paikalla oli vartio yön yli. Onneksi yöllä tuli sadekuuro ja seuraavana päivänä lisää, eli luonto hoiti lopullisen sammutuksen, vartioinnista vastanneen metsänomistajan tuella.”
Viimeiset kytöpesäkkeet kuokittiin ja sammutettiin seuraavana päivänä.
Kulotusta seurannut Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Tapani Neuvonen uhmaa savumerta. Hänen tarkastelemansa kärpäset ilmaantuvat savun hajun perässä paloalueelle. Kuva: Kimmo HaimiArtikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
