Maatalous ja kotitaloudet nakertavat Tansanian metsiä – ”Vaikka olisi kuinka rikas ja hyvävarainen, pavut halutaan aina keittää puuhiilellä”

Tansanian metsät hupenevat 400 000 hehtaarin vuosivauhtia. Sen näkee esimerkiksi matkoilla kohti kaupunkeja.

”Teiden varsilla metsä on yleensä kadonnut, koska Tansania tuottaa merkittävät määrät puuhiiltä, 1,6 miljoonaa tonnia vuodessa, ja ruokaa muillekin kuin omalle väestölle”, yli kymmenen vuotta maassa viettänyt Anna-Kaisa Kähkölä kertoo.

Tansaniassa kasvaa laajasti miombo-metsää, joka muistuttaa tiheäpuustoista savannia.

”Miombon kovapuusta saadaan todella hyvää, painavaa puuhiiltä. Ihmiset rakastavat sitä. Se painaa moninkertaisesti suomalaiseen grillihiileen verrattuna.”

Kaupungeissa puuhiiltä käytetään ruuanlaittoon perinteisissä jiko-liesissä, maaseudulla suositaan polttopuuta. Puuta käyttävät usein nekin, joilla olisi varaa kaasuun.

”Vaikka olisi kuinka rikas ja hyvävarainen, pavut halutaan aina keittää puuhiilellä, koska niistä tulee paremman makuisia.”

Kähkölän mukaan puuhiilen poltosta eroon pääseminen vaatisi, että valtio tukisi vaihtoehtoisia polttoaineita ja puuttuisi hiilen laittomaan vientiin. Pelkät kiellot eivät auta.

Puuhiiltä vielä merkittävämpi metsäkadon aiheuttaja Tansaniassa on laajeneva maatalous.

Miombo-metsä uusiutuu herkästi kantovesoista, ja perinteisessä kaskiviljelyssä jätetään pitkät kannot pystyyn. Väestö kuitenkin kasvaa, ja naapurimaissakin on kysyntää Tansaniassa tuotetulle ruualle.

”Mitä lähempänä markkinoita ollaan, sitä intensiivisemmäksi maatalous muuttuu, eikä kerran raivattu pelto enää saakaan palata metsäksi muutaman viljelyvuoden päätteeksi.”

Anna-Kaisa Kähkölä on asunut Tansaniassa yli kymmenen vuotta. Kuva: Virve Rissanen

Tansanialaisten suhtautuminen metsäkatoon riippuu alueesta, elämäntavasta ja toimeentulosta.

”Luonnonmetsät voivat olla tärkeitä esimerkiksi mehiläistaloudelle tai uskonnon kannalta tärkeinä paikkoina, ei siellä metsän häviämistä toivota. Toisilla alueilla, joilla on markkinat erilaisille viljelykasveille, metsä nähdään vähän turhana alueena, joka ei hyödytä ketään.”

Luonnonmetsä nähdään monessa kylässä ’tulevaisuuden viljelymaana’, ellei sitä ole virallisesti suojeltu. Kansainvälinen kauppa näkyy syrjäkylillä asti.

”Vuonna 2014 seesamin hinta hyppäsi taivaisiin, ja yleisen käsityksen mukaan sen viljely onnistuu ainoastaan vasta kasketussa metsässä. Sinä vuonna syntyi hirveästi kaskimaita. Sitten seesamin hinta romahti, ja peltoja hylättiin.”

Kun ruokaa tarvitaan yhä enemmän, sen tuotannon aiheuttamaan metsäkatoon on vaikea vaikuttaa.

Siihen on pyritty esimerkiksi Suomen tukemissa hankkeissa, joissa on lisätty pienmaanomistajien viljelymetsiä ja luonnonmetsien kestävää käyttöä.

Tansanian metsiä on päätynyt myös suojeluun hiilinieluiksi kansainvälisen ilmastopolitiikan kautta, vaihtelevin tuloksin.

Kotitalouksien tarvitsemaa puuhiiltä valmistetaan Tansanian miombo-metsien puusta pienissä miiluissa. Kuva: Anna-Kaisa Kähkölä

”On tosi hyviä hankkeita, joissa tärkeitä alueita suojellaan yhdessä paikallisyhteisöjen kanssa. Aika monesti hiilihankkeissa ohitetaan alueen käyttäjät, jolloin tuloja ei ohjata ihmisille, jotka ovat joutuneet luopumaan osasta elinkeinojaan.”

Suomi on pitkään tukenut Tansanian metsäpolitiikan kehittämistä kestävämpään suuntaan. Paikoin metsätalous on järjestelmällistä. Esimerkiksi Etelä-Tansanian viljelijät kasvattavat yleisesti meksikonriippamäntyä (Pinus patula) myyntiin.

Kähkölän mielestä on tärkeää, että maassa tuetaan istutusmetsätaloutta. Istutusmetsien yksi hyvä puoli on, että ne vähentävät painetta hakata luonnonmetsiä.

”Suomi oli jo mukana, kun Tansaniassa ei ollut nykyisen muotoista metsälainsäädäntöä. Se on ollut vuosikymmenien prosessi. Nyt ollaan siinä pisteessä, että tuetaan markkinoiden ja kestävien arvoketjujen syntymistä metsästä.”