Siemen Forelian Hollolan viljelmällä tuotetaan esimerkiksi tammen, vaahteran ja tervalepän siemeniä. Kuva: Petteri Kivimäki
Pieni summa, suuri vaikutus: Metsäpuiden siemenviljelysten perustamisesta uupuu 200 000 euroa vuodessa
”Ellei siemenviljelyksiä perusteta nyt riittävästi, kymmenien vuosien päästä voi tulla siemenpula.”Tilaajalle
Taimitarhoilla metsäpuiden alkuja kasvatetaan lähes sataprosenttisesti jalostetuista siemenistä. Kuva FinForelian tarhalta Saarijärveltä. Kuva: Petteri KivimäkiMetsäpuiden siemenviljelysten ylläpito on edellytys sille, että Suomessa kasvaa jatkossakin laadukkaita, hyväkasvuisia, mahdollisimman paljon hiiltä sitovia ja ilmastonmuutokseen sopeutuvia metsiä.
Valtio tukee siemenviljelysten perustamista vuosittain 440 000 eurolla.
”Tarve olisi nostaa tukea 200 000 eurolla. Tuki on välttämätöntä, sillä siemenviljelysten perustaminen ja ylläpito ei ole liiketoiminnallisesti kannattavaa”, perustelee maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Sanna Paanukoski.
”Ellei siemenviljelyksiä perusteta nyt riittävästi, kymmenien vuosien päästä voi tulla siemenpula.”
Paanukoski johti työryhmää, joka julkaisi päivitetyn arvion Suomen metsätalouden siementarpeesta vuoteen 2060. Arvion pohjalta valmistui uusi metsäpuiden siemenviljelysten perustamisohjelma.
Julkistustilaisuudessa huoli siemenviljelysten rahoituksesta jaettiin. Metsäteollisuus ry:n metsäasiantuntija Anu Islander sanoi, että talousarvioon merkitty rahoitus on liian pieni.
”Hyvälaatuinen ja riittävä raaka-aine on koko metsäteollisuutemme perusta”, Islander tähdensi.
”Kuinka paljon valtion budjetissa on näin hyviä tuottavia investointeja?”
Siemen Forelia Oy:n toimitusjohtaja Mikko Pulkkinen sanoi, että 440 000 euroa ei riitä edes heidän perustamishankkeisiinsa.
Tapio Oy:n liiketoimintajohtaja Olli Äijälä oli samoilla linjoilla.
”Kuinka paljon valtion budjetissa on näin hyviä tuottavia investointeja”, hän kysyi.
Siemenviljelysten tehtävänä on varmistaa, että metsänomistajille on tarjolla riittävä määrä siemeniä vuosittain. Siemenet menevät taimitarhoille taimien tuottamista varten. Männynsiemeniä kerätään myös suorakylvöön.
Siemenviljelysten perustamisohjelmalla viedään käytäntöön myös metsänjalostuksen tulokset, joiden avulla voidaan parantaa puun kasvua, puuaineksen laatua ja viljelyvarmuutta. Metsänjalostus on tärkeimpiä keinoja lisätä metsien kasvua.
Metsänjalostuksella on ylletty Pohjoismaissa 10–25 prosentin tuotosparannuksiin yhden tai puolentoista jalostuspolven aikana.
Jalostuksella on myös tärkeä tehtävä säilyttää suomalaisten luonnonmetsien hyvää geeniperimää. Siemenviljelmille on talletettu luonnonmetsistä 15 000 parhaan puun eli ”pluspuun” geenit.
Luonnossa merkittävää jalostumista ei tapahdu, sillä pluspuut sijaitsevat hajallaan ja niin kaukana toisistaan, etteivät ne pääse risteytymään keskenään.
”Jalostuksessa ne tuodaan samaan paikkaan”, totesi Luken metsänjalostusohjelman vetäjä, erikoistutkija Matti Haapanen.
”Puulajivalikoiman monipuolistamiseksi tulisi perustaa lehtikuusen, tammen, tervalepän, hieskoivun, metsälehmuksen ja vaahteran siemenviljelyksiä.”
Arvioidessaan siementarvetta työryhmä otti huomioon ilmastonmuutoksesta aiheutuvat metsänuudistamisen muutostrendit: männyn viljelyä ja rauduskoivun istutusta lisätään tulevaisuudessa jonkin verran, kun taas kuusen istutusta vähennetään.
Trendinmuutos koskee noin Kemistä Kuhmoon -rajan eteläpuolista aluetta. Sitä pohjoisempana metsiä uudistettaisiin entiseen tapaan.
Tavoitteena on, että kaikki taimitarhoille kylvettävät pääpuulajien siemenet tuotetaan siemenviljelyksillä lukuun ottamatta aivan pohjoista. Männyn suorakylvössä jalostetun siemenen osuutta aiotaan nostaa.
Puulajivalikoiman monipuolistamiseksi ohjelmassa ehdotetaan, että siemenviljelyksiä perustetaan myös vähemmän käytetyille puulajeille.
Sanna Paanukosken mukaan muiden kuin pääpuulajien (kuusi, mänty, rauduskoivu) siemenen käyttö on jäänyt vähäiseksi ja jopa pienentynyt 2000-luvulla.
”Varsinkin siperianlehtikuusen ja visakoivun viljeleminen on vähentynyt”, hän kertoo.
”Työryhmä esittää, että puulajivalikoiman monipuolistamiseksi tulisi perustaa ja pitää yllä siperianlehtikuusen, tammen, tervalepän, hieskoivun, metsälehmuksen ja vaahteran siemenviljelyksiä.”
Työryhmä luovutti raporttinsa maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahille. Hän muistutti, että siemenhuolto on osa huoltovarmuutta.
”Jalostus on tehokas tapa lisätä puustonkasvua. Samalla tuotetaan laadukkaampaaa puuainesta ja pystytään reagoimaan ilmastonmuutokseen. Tärkeää on myös laajentaa ja monipuolistaa puulajivalikoimaa.”
Essayah huomautti, että monissa EU-maissa laadukkaan metsänviljelyaineiston riittävyyden tärkeys on ymmärretty vasta laajojen metsätuhojen kohdatessa.
Ministeri kiinnitti huomiota myös siihen, että metsäpuiden siemenviljelykset ovat vain kahden toimijan, Siemen Forelian ja Tapio Oy:n vastuulla.
”Ne ovat paljon vartijoina”, hän evästi.
Metsänjalostuksen hyödyt käytäntöön – metsäpuiden siemenviljelysten perustamisohjelma 2060.
Jalostaminen alkoi parhaista luonnonpuista
Metsäpuut on viimeinen jalostukseen otettu kasviryhmä. Suomessa tämä tapahtui 1950-luvulla.
Jalostuksella parannetaan puun laatua ja viljelyvarmuutta.
Päälajeina kuusi, mänty ja rauduskoivu. Pientä jalostustoimintaa ollut lehtikuusen, tervalepän ja hybridihaavan osalta.
Jalostaminen aloitettiin luonnonmetsien parhaista yksilöistä, noin 15 000 ”pluspuusta”.
Pluspuiden oksia vartetaan tavallisiin taimiin. Sen jälkeen tehdään jalostusristeytykset. Syntyneiden jälkeläisten ominaisuudet vertaillaan kenttäkokeissa.
Jalostushyödyt kumuloituvat, kun uudet hyödyt tulevat entisten päälle jokaisessa jalostussukupolvessa.
Metsänomistaja saa jalostushyödyn käytännössä ilmaiseksi, sillä valtio rahoittaa toiminnan.
Metsänjalostus on Luonnonvarakeskuksen (Luke) vastuulla.
Lähde: Luken metsänjalostusohjelman vetäjä Matti Haapanen
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
