Kuinka paljon lintujen pesiä oikeasti tuhoutuu hakkuissa? Tieteellinen näyttö olisi syytä päivittää tälle vuosituhannelle

Hakkuut lintujen pesintäaikana puhuttavat vuosittain. Siksi on hämmästyttävää, miten vähän kesähakkuiden vaikutusta lintujen pesintään on tutkittu.

Birdlife Suomi käyttää viestinnässään arviota, jonka mukaan hakkuissa tuhoutuu vuosittain 100 000 linnunpesää.

Arvion on alunperin esittänyt Jyväskylän yliopiston lehtori Panu Halme sanomalehti Keskisuomalaisen pyynnöstä. Halmeen laskelma perustuu asiantuntija-arvioihin, jotka puolestaan nojaavat vuonna 1999 julkaistuun tutkimukseen.

100 000 tuhoutunutta pesintää on karkea arvio ja varmaankin oikeansuuntainen, mutta itse tutkimuksesta on aikaa jo neljännesvuosisata.

Metsäalalla perustellaan pesimäaikaisia hakkuita sillä, että kelirikon jälkeen koneet suuntaavat ensimmäisenä kuiville kankaille, jossa lintuja pesii vähiten.

Karutkaan männiköt eivät ole linnuttomia. Niissä pesii esimerkiksi leppälintu, kulorastas ja töyhtötiainen.

Hakkuiden lisäksi pesintää voivat häiritä kesällä tehtävät maanmuokkaukset. Esimerkiksi metsäkirvinen pesii mieluusti aukolle.

Olen melko varma, että yksikään konekuski ei halua tarkoituksellisesti aiheuttaa haittaa pesiville linnuille. Leipää on kuitenkin saatava pöytään ympäri vuoden. Valta töiden aikatauluttamisesta on metsäyhtiöllä ja viime kädessä metsänomistajalla.

Lintukantojen muutoksia seurataan pesimälintujen linja- ja pistelaskennoilla, joita on tehty jo vuosikymmenien ajan. Laskentoja koordinoivat Helsingin yliopiston Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus ja Birdlife.

Luomuksen yli-intendentti Aleksi Lehikoinen kertoo, että hän on hakenut rahaa tutkimukselle kesähakkuiden vaikutuksesta lintujen pesintään, mutta sitä ei ole irronnut.

Asian ei pitäisi olla yksittäisen yliopistotutkijan harteilla. Suomen ympäristökeskuksesta tai Luonnonvarakeskuksesta luulisi löytyvän resursseja tutkimuksen toteutukseen.

Lehikoisen mukaan tutkimus vaatisi, että lintutiheystietoja yhdistettäisiin pesimäaikaisten hakkuiden paikkatietoihin. Työläämpi menetelmä olisi etsiä tietyillä kohteilla pesiä maastossa ennen hakkuita ja selvittää, mitkä niistä säilyvät.

EU-tuomioistuimessa käsitellyn Viron ennakkotapauksen myötä viranomaiset joutuvat ottamaan kantaa, onko luonnonsuojelulain tulkintaa tai nykyisiä kesähakkuiden ohjeistuksia tarpeen päivittää.

Olisi tärkeää, että niin viranomaispäätökset kuin etujärjestöjen viestintä perustuisivat tutkittuun tietoon. Tieteellinen näyttö hakkuiden vaikutuksesta lintujen pesintään olisi syytä päivittää tälle vuosituhannelle.