Lähdin mustikkaan urheilukello kädessä – näin kuluttavaa se oli

”Mustikan poiminta on mukavaa toimintaa” laulaa Antero Raimo ja ovet vuonna 1994 julkaistussa kappaleessaan. Vaikka kaikki eivät laulun sanomaa välttämättä allekirjoitakaan, on moni ainakin joskus marjametsällä käynyt.

Poimintatapoja lieneekin yhtä monta kuin poimijoita. Jotkut lähtevät metsään tavoitteenaan kerätä marjaämpäri täyteen alle tunnissa. Toiset suhtautuvat marjastamiseen rauhallisemmin tai poimivat perinteitä kunnioittaen käsin.

Vaikka moni saattaa pitää poimimista hyvänä arkiliikuntana, harvemmin toimenpiteen vaatimaa ponnistelua tulee pohdittua sen tarkemmin.

Monelle marjanpoiminta lienee myös tapa rentoutua, jonka vuoksi erilaiset älykellot halutaan jättää suosiolla marjastusmättään ulkopuolelle. Päätimme silti pohtia, mitä urheilukellon data kertoo poiminnan fyysisyydestä.

Vertailussa on kolmen anonyymin poimijan urheilukelloista saatua dataa ”suorituksen” ajalta omani lisäksi. Luvut ovat suuntaa antavia, eivät tarkkoja. Poimitut marjamäärät ja metsässä vietetty aika vaihtelevat. Mukana ei myöskään ole yhtään ammattipoimijaa, joten poimintasuoritukset eivät kerro siitä, kuinka paljon energiaa ammattimainen toiminta vaatii.

Kuva alla havainnollistaa, kuinka erot poimintatyylien välillä ovat nähtävissä myös kartalle piirtyneistä reiteistä. Siinä, missä itse poimin marjoja sieltä täältä, toinen poimija kävi mättäät huolellisesti läpi. ”Suoritukset” on esitetty samassa järjestyksessä, kuin poimijat tässä jutussa kuvan alla.

Sanoisin liikkuvani arjessani aktiivisesti. Harrastan lenkkeilyä ja käyn salilla säännöllisen epäsäännöllisesti. Muutoinkin erilaiset liikuntaharrastukset ja kokeilut vievät arjestani ison siivun.

Marjareissullani energiaa kului yhteensä 479 kilokaloria ja matkaa kertyi runsas kolme kilometriä. Keskimääräisesti tällainen energiankulutus vastaa itselläni noin kuuden kilometrin juoksulenkkiä. Sama energiamäärä saataisiin kasaan myös reilusta litrasta mustikkaa.

Toisaalta edes matalatehoiseen juoksulenkkiin marjastamista ei voi verrata, sillä poimiessani sykealueeni oli huomattavasti matalammalla tasolla. Reissun aikana sykkeeni olikin keskimäärin noin 85 ja korkeimmillaan 109. Ajallisesti samanpituinen juoksuharjoitus olisikin kuluttanut huomattavasti enemmän energiaa.

Aikaa poimintaosuuteen meni arviolta noin tunti ja 20 minuuttia. Tarkkaa aikaa ei ole tiedossa, sillä kelloni asetuksista johtuen harjoitus meni tauolle aina kun pysähdyin pidemmäksi aikaa paikoilleni.

Marjoja sain ämpäriin yhteensä noin yhdeksän litraa. Tahti oli suhteellisen ripeä, sillä metsään pääsin vasta yhdeksän jälkeen illalla ja marjat piti saada talteen ennen pimeän tuloa. Yleensäkin tykkään poimia marjat talteen nopealla intensiteetillä.

Poimin mustikkaa melko laajalta alueelta, joten aikaa kului myös kiertelyyn ja marjojen etsimiseen. Maasto oli kuitenkin tasaista ja helppokulkuista.

Keskisykkeeseeni saattoi vaikuttaa laskevasti se, että harjoitus jäi hetkeksi päälle sen jälkeen, kun lähdin pyörällä pois marjastuspaikalta.

Omalle marjastusreissulleni lähtö venyi myöhään. Harjoituksen päätyttyä jäin vielä hetkeksi ihmettelemään metsään. Kuva: Aapo Nieminen

Toinen poimija harrastaa omien sanojensa mukaan ”arkipuuhastelua”, joka sisältää kotitöitä, pihatöitä ja kävelylenkkejä koiran kanssa. Tennistä hän pelaa myös joskus ja askeleita päivän aikana kertyy tavallisesti yli 10 000.

Marjametsältä poimijan tarkoituksena oli hakea ämpäri täyteen tunnissa, mutta paikan päällä selvisi, että suuri osa alueen marjoista oli jo korjattu talteen. Lisäksi alussa käytössä ollut marjaharava ei soveltunut pitkään heinikkoon, joka myös pitkitti marjastusreissua.

Lopulta saaliiksi kertyi 11 litraa puhdistettua mustikkaa. Itse poimintasuoritus kesti kolme tuntia ja 11 minuuttia. Matkaa kertyi noin kilometrin verran, mutta marjamättäät käytiin läpi huolella.

Energiaa reissun aikana kului 783 kilokaloria. Keskisyke oli 100 ja maksimisyke 147 lyöntiä minuutissa. Syke oli korkeimmillaan marjastusreissun lopussa kivistä mäkeä alas tultaessa.

Illalla marjametsässä on tunnelmaa.  

Kolmas poimija harrastaa salibandyä ja vaeltaa aktiivisesti. Liikuntaa on harrastettu aina ja peruskunto hyvällä tasolla.

Marjareissulla saaliiksi kertyi kahdeksan litraa marjaa, joka kerättiin kahden poimijan voimin reilussa kahdessa tunnissa. Tahti reissulle oli leppoisa. Metsään lähdettiinkin lähinnä vain katselemaan, josko jossain olisi marjaa.

Matkaa marjareissun aikana kertyi vain noin 700 metriä, jonka aikana energiaa kului noin 344 kilokaloria. Syke oli keskimäärin noin 81 ja enimmillään 116 lyöntiä minuutissa.

Neljäs poimija kuvaa itseään ”laiskahkoksi arkiliikkujaksi”, joka ei tällä hetkellä käy salilla tai lenkillä, mutta kävelee päivittäin. Kestävyysurheilua poimija on harrastanut vuosia sitten.

Poimintatahti oli hänen mukaansa verkkainen ja liikkeellä oltiin kahden muun poimijan kanssa samalla kevyesti jutustellen. Mustikan lisäksi etsinnässä oli kanttarelleja, jonka vuoksi huomio mustikoista herpaantui aika ajoin.

Mustikan poimintaan keskityttiin varsinaisesti vasta reissun loppuvaiheessa lähestyttäessä kunnon marja-apajaa. Lopulta kanttarelleja ja mustikoita kertyi molempia kasaan noin kaksi litraa.

Yhden tunnin ja viisi minuuttia päälle kestänyt reissu kulutti noin 330 kilokaloria energiaa. Matkaa kertyi yhteensä 1,18 kilometriä. Keskisyke poiminnan aikana oli noin 107 lyöntiä ja maksimisyke 161 lyöntiä minuutissa. Syke kävi korkeimmillaan ensimmäisen ja viimeisen 10 minuutin aikana, koska marjapaikalle piti kivuta mäki ylös ja alas.

Marjareissun kuluttavuuteen vaikuttaneekin (monen tekijän lisäksi) ainakin se, kuinka nopeasti ämpärin haluaa saada täyttymään. Mikäli tahti on kova on kulutuskin suurempaa. Mustikan poiminta voikin käydä kunnon urheilusta, jos niin itse haluaa. Toisaalta kaikkea ei aina tarvitse tehdä kiireessä, ja tällöinkin marjastus voi olla hyvää liikuntaa.