Marjaa olisi metsissä, mutta poimijat puuttuvat ‒ jokaisen kannattaa nyt poimia omansa talteen

Metsämarjoja talveksi mielivät voivat tänä kesänä suunnata metsiin hyvin odotuksin. Luonnonvarakeskuksen ennusteiden mukaan sekä mustikasta että puolukasta on kypsymässä monin paikoin tavanomaista runsaampi sato.

Jokaisenoikeuksien ansiosta Suomessa kenellä tahansa on lupa käyskennellä metsissä marjoja ja sieniä poimien ‒ kunhan ei tällä vahingoita toisen omaisuutta. Tämä on mahdollistanut monelle pienituloisellekin terveelliset talvieväät, ovathan marjat tunnetusti erittäin hyvä vitamiinien ja hivenaineiden lähde. Silti marjastus ei ole vain raaka-aineiden keruuta: sitä voi pitää oleellisena osana suomalaista luontosuhdetta, omavaraisuutta ja sukupolvelta toiselle siirtynyttä kesäkulttuuria.

Toisaalta yhä useampi kuluttaja on jättänyt keruun muiden tehtäväksi ja poiminut syömänsä marjat kaupan pakastealtaasta. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten pakastealtaiden marjat olivat suomalaisten keräämiä. Poimijoille maksetut hinnat lähtivät kuitenkin luisuun EU:n avattua rajat halvoille tuontimarjoille, mikä karkotti nopeasti ison osan suomalaisista poimijoista pois markkinoilta. Tilalle tulivat ulkomaalaiset, ennen muuta thaimaalaiset poimijat.

Hyvistä sato-odotuksista huolimatta luonnonmarja-alan yritykset varoittavat marjojen jäävän tänä vuonna suurelta osin metsiin poimijapulan vuoksi. Jo kuukausien ajan yritykset ovat varoittaneet, ettei töihin saada riittävästi ulkomaisia käsipareja. Poimijapula ei kuitenkaan ole syntynyt tyhjästä eikä lähimainkaan ilman alan omaa syytä.

Viime vuosina suomalaiset ovat joutuneet seuraamaan uutisia työperäisestä hyväksikäytöstä ja ihmiskauppatuomioista sekä vastuulliseen ministeriöön asti yltäneestä korruptiosta. Keväällä koko soppa kruunattiin Kilpailu- ja kuluttajaviraston vuosia hautoman selvitystyön tuloksena poikkeuksellisen vakavilla kartelliepäilyillä, joiden piiriin kuului iso osa kotimaisista luonnonmarjaa ostavista yrityksistä.

Viranomaiset vastasivat ongelmiin kiristämällä valvontaa ja muuttamalla viisumikäytäntöjä. Sen seurauksena rekrytoinnista ja työlupien saannista on tullut huomattavasti aiempaa hitaampaa, minkä alan yritykset ja Arktiset Aromit ry itse näkevät perimmäisenä syynä työvoiman saatavuusongelmaan. Viisumikäytäntöjen kiristykset ovat kuitenkin täysin perusteltuja, tavoitellaanhan niillä pitkään jatkuneiden väärinkäytösten ehkäisemistä ja työntekijöiden oikeuksien varmistamista.

Alan toimintatapojen kauhistelun ohessa on kuitenkin tärkeää muistaa myös se, millaisessa ympäristössä alkutuotantoyritykset toimivat. Vastuullisuuskeskustelussa katse on aina kohdistettava koko arvoketjuun ja siihen, pystytäänkö vastuullisesta toiminnasta syntyvät kustannukset siirtämään ketjussa lopulta kuluttajan maksettavaksi. Jos kuluttaja ja sen myötä kauppa eivät ole valmiita osallistumaan kustannuksiin, ei vastuullista toimintaakaan ole mahdollista pitää yllä.

Luonnonmarjoja ostava elintarviketeollisuus, vähittäiskauppa ja kosmetiikkateollisuus ovat seuranneet kriisiä sivusta hämmästyttävän hiljaisina.

Hyvinä marjasatovuosina media täyttyy kauhistelusta, miten marjat mätänevät poimijoiden puutteessa metsiin. Vaikka ihmispoimijoita ei tänä vuonna riittäisikään, linnut ja muut eläimet popsivat kyllä hyvänkin sadon suihinsa. Edes normaalina vuonna ihminen ei kerää edes kymmenesosaa metsien marjasadosta.

Toki tänäkin vuonna voi vielä kotimaisia marjoja päätyä myyntiin ja teollisuuteen. Yksi myönteinen esimerkki kotimaista poimintaperinnettä elvyttävästä toiminnasta on Pohjanmaan 4H-yhdistysten käynnistämä mustikanosto tavallisilta poimijoilta. Tällaiset avaukset muistuttavat, ettei marja-alan tarvitse olla pelkästään ulkomaisen työvoiman varassa. Metsissä liikkuu edelleen paljon innokkaita poimijoita, joiden panosta yritykset voisivat enenevässä määrin taas hyödyntää.