Metsästyskoiraliitto haluaa luoda mekanismin, jolla seurataan karhujen kiintiömetsästyksen vaikutuksia

Maa- ja metsätalousministeriö on pyytänyt lausuntoja asetusmuutoksesta, jossa karhun rauhoituksesta poikkeaminen alueellisilla kiintiöillä mahdollistettaisiin koko Suomessa. Vastausaika päättyy 7. elokuuta.

Metsästyskoiraliitto puoltaa kiintiömetsästyksen aloittamista. Metsästyskoiraliiton hallitukseen kuuluvan Jari Hakulisen mukaan Suomen karhukanta on tällä hetkellä vahva, mikä antaa hyvät edellytykset suunnitelmalliselle ja tietoperustaiselle kiintiömetsästykselle.

Metsästyskoiraliitto esittää lausunnossaan, että kiintiöasetuksen antamisen ohella olisi luotava kansallinen mekanismi, jolla seurataan metsästyksen vaikutuksia karhukantaan, ihmisten turvallisuuteen ja sosioekonomisiin oloihin. Tämä tulisi liiton mukaan olla käytössä jo vuoden 2027 syksyllä.

Karhut ovat aiheuttaneet vahinkoja muun muassa muoviin käärityille paaleille.  Kuva: Saara Lavi

Kansallisen seurantamekanismin avulla voitaisiin vuosittain kerätä keskeiset karhuihin liittyvät tiedot. Näitä olisivat Metsästyskoiraliiton mukaan karhukannan tieteelliset kanta-arviot, metsästyskiintiön käyttö eli saalisraportointi, vahinkotilastot sekä poliisin ja riistaviranomaisten karhutehtävät ja Tassu-raportit riittävällä alueellisella tarkkuudella. Lisäksi tulisi selvittää määräajoin, miten kiintiö on vaikuttanut ihmisten turvallisuudentunteeseen ja tosiasiallisiin vaaratilanteisiin.

Lausunnon mukaan tämä mahdollistaisi läpinäkyvän viestinnän kansalaisille, EU-toimielimille ja kansainvälisille sopimuselimille. Käytännössä mekanismi voisi toimia myös vuoropuhelun mahdollistavana kanavana komission ja Suomen välillä.

”EU:n rikkomusmenettely nähdään usein vain uhkana, vaikka menettelyn tarkoituksena on varmistaa luontodirektiivin yhdenmukainen ja johdonmukainen soveltaminen jäsenvaltioissa”, Jari Hakulinen sanoo.

Suomi voisi liiton mukaan toimia esimerkkinä jäsenvaltiosta, joka ottaa luontodirektiivin suojeluvelvoitteet karhun osalta vakavasti.

”Jos komissio joskus päättäisi käynnistää rikkomusmenettelyn, Suomi voisi osoittaa selkeästi perustellun kansallisen ratkaisun ja sen systemaattisen seurannan, mutta samalla muuttaa toimintaa, jos se katsotaan tarpeelliseksi.”

Hakulisen mukaan metsästys voidaan kiintiöillä kohdentaa alueille, joissa kanta on tiheimmillään.

”Suurin ongelma on se, että kannanhoitoalueiden maantieteellisiä rajoja ei ole päivitetty, vaan ne ovat säilyneet käytännössä muuttumattomina vuodesta 2007. Karhukanta on kuitenkin tänä aikana sekä tihentynyt että levittäytynyt selvästi laajemmalle.”

Hakulinen tähdentää sitä, että tällä hetkellä ainoastaan niin kutsuttu eteläinen kannanhoitoalue kuuluu enää vakiintuneeksi kannaksi sanotun määritelmän ulkopuolelle.

Karhutaulu, jota käytetään ampumakokeen karhukokeessa. Kuva: Kari Lindholm

”Kannanhoitoalueiden koko on nyt liian suuri, ja niissä pitäisi siirtyä huomattavasti pienempiin yksiköihin. On perusteltua kyseenalaistaa, miksi esimerkiksi Kymenlaaksoa käsitellään samalla tavalla kuin Varsinais-Suomea, vaikka Kymenlaakson karhutiheys on samaa luokkaa kuin Pohjois-Karjalassa.”

Hakulisen mukaan Luonnonvarakeskuksen kanta-arvioiden pohjalta voitaisiin siirtyä maakunnalliseen jaotteluun, jossa korkean tiheyden alueisiin kuuluisivat Pohjois-Karjala, Kainuu, Pohjois-Savo, Etelä-Savo, Etelä-Karjala ja Kymenlaakso ja levittäytymisvyöhykkeeseen Häme, Pirkanmaa, Keski-Suomi, Pohjois-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa ja Etelä-Pohjanmaa.

Metsästyskoiraliitto korostaa myös sitä, että sääntelyä ei tule kehittää suuntaan, jossa karhunmetsästys perustuisi yksinomaan turvallisuusuhkiin pohjautuviin lupiin.

”Tämä on iso riski ja voi johtaa siihen, että nykyinen malli romuttuu. Jos pyydetään uhkapohjaisia raportteja, voi käydä niin, että sitä saa mitä tilaa. Lopulta raportointi alkaa ohjata lupapäätöksiä. Metsästyksen tulee perustua laajempipohjaiseen kokonaisarvioon.”