Koska metsätaloutta harjoitetaan useiden vuosi­kymmenien aikajänteellä, olisi tärkeää seurata korkojen ja erityisesti reaalikorkojen kehitystä

Milloin, miten ja kuinka voimakkaasti metsää harvennetaan ja milloin olisi syytä tehdä päätehakkuu? Jos puunhintojen oletetaan pysyvän vakioina, vastaus kysymyksiin liittyy reaalikorkoihin. Samaten reaalikorkoihin kytkeytyvät myös kysymykset, minkä verran metsäkiinteistöstä kannattaisi maksaa ja miten metsänhoito- ja metsänparannustöitä voidaan rahoittaa.

Hinnat muuttuvat suhdanteiden ja inflaation mukana. Tarvittavat arviot ja laskelmat tehdään pääsääntöisesti reaalihinnoin – ja reaalikoroin.

Vakaan ja alhaisen inflaation oloissa ihmiset pyrkivät tekemään päätöksiä muuttumattomin eli käytännössä reaalihinnoin, mutta silti nimellis- ja reaaliarvojen ajoittainen sekoittaminen on yleistä.

Inflaatiovauhdin muutokset ovat ongelmallisia ihmisten käsityksille reaalisista arvoista. Näkemyksiin voivat vaikuttaa myös pääomamarkkinat, kuten vaikeudet saada lainaa, tai yhteiskunnan antamat mahdollisuudet ja rajoitteet.

Yksi merkittävä reaalikorkojen tasoon vaikuttava yhteiskunnallinen tekijä on verotus. Tulonhankkimistoiminnan tuotot ovat verollisia ja niitä vastaavat korkomenot verovähennys­kelpoisia.

Pääomatulojen nykyisen vero­asteen perusteella lainojen korkojen verovähennyskelpoisuus leikkaa noin kolmasosan niiden nimelliskorosta. Reaalikorkojen laskennassa käytettävään inflaatioon verovähennyskelpoisuus ei vaikuta.

Metsätaloudessa tuotot eli pääomatulot eivät ole kaikissa tapauksissa täysimääräisesti veronalaisia. Toisaalta tämä ei vaikuta metsätalouden korkojen verovähennyskelpoisuuteen, joka toteutuu erillisenä ja yhteisenä kaikille pääomatuloille. Metsätalouteen otettujen lainojen korot voidaan vähentää mistä tahansa pääomatulosta. Pääomatulojen mahdollinen tappio voidaan rajoitetusti edelleen vähentää alijäämähyvityksenä ansiotuloista.

Yleisin metsänomistajien käyttämä viitekorko on todennäköisesti 12 kuukauden euribor. Taulukossa ja graafissa tarkastellaan, miten tämä korko ja inflaatio ovat kehittyneet vuodesta 1999, jolloin pääomamarkkinoilla otettiin käyttöön eurojärjestelmä. Valuuttana euroon siirryttiin vuoden 2002 alusta.

Euribor on viitekorko, johon pankki lisää oman marginaalinsa. Taulukon esimerkissä käytetään selkeyden vuoksi pankin marginaalikorkona kahta prosenttia koko ajanjaksolle 1999–2024. Samalla tavoin metsätalouden korkojen on ajateltu muodostavan koko ajanjaksolla 30 prosentin verovähennys­oikeuden.

Näin ollen esimerkiksi nimelliseen kolmen prosentin euriborkorkoon lisätään ensin kahden prosentin marginaalikorko, minkä jälkeen 30 prosentin verovähennysoikeus pudottaa korkotasoa puolitoista prosenttiyksikköä 3,5 prosenttiin. Tämä taso on nimelliskorko, josta reaalikoron saamiseksi vähennetään inflaatio.

Metsänhoitosuositukset ovat ottaneet vuodesta 2006 alkaen enenevästi kantaa metsätalouden korkokantaan. Reaalikorkojen merkitystä voi hämärtää se, että metsänhoitosuosituksissa on runsaasti joustavuutta ja valinnanvaraa, joihin ei välttämättä viitata taloudellisin perustein.

Uudistushakkuun kriteerit on laskettu 2–3 prosentin reaalikorkokannalla. Viime vuonna uudistetuissa harvennushakkuiden suosituksissa reaalikorkokantoja luonnehditaan tuotto-odotuksiksi siten, että maltillisessa 1,5 prosentin korkokannassa ”tuottotavoite ei ole ensisijainen päätöstekijä”, 3 prosenttia on ”perusmalli”, ja 5 prosentin korkokannassa ”puunmyyntituloja halutaan nopeasti ja metsä on ennen kaikkea sijoituskohde”.

Nämä luonnehdinnat johtavat metsänomistajia harhaan, sillä tällöin oletetaan, että metsänomistajalla ei ole mahdollisuutta saada lainaa. Kannattaa huomata, että 1,5 prosentin reaalikorko ei ole kaukana taulukossa esitellyistä pitkän aikavälin euriborkoron tasoista.

Uusien harvennussuositusten viiden prosentin reaalikorolla laskettua metsänhoitosuositusta ei näyttäisi voivan suositella kenellekään.

Miten reaalikorkoja sitten pitäisi tulkita päätöksenteossa? Korkea reaalikorko kannustaa hakkuisiin, matala taas kasvattamaan puustoa pidempään ja tiheämpänä sekä investoimaan metsänhoitoon.

Havaitut matalat korkotasot viittaisivat siihen, että metsäkiinteistömarkkinoilla metsien olisi pitänyt pääsääntöisesti päätyä matalan korkotason kohtaaville metsänostajille.

Onkin kiinnostavaa, miksi metsiä näyttäisi päätyneen runsaasti melko korkeaa korkokantaa soveltaville metsärahastoille ja metsäsijoittajille.

Kirjoittaja on Luonnonvarakeskuksen tutkija.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 3/2025.