”Jos on euro rahaa, ei ole kilpailupolitiikan asia, kuka saa 40 ja kuka 60 senttiä”, sanoo Jarno Sukanen. Kuva: Kari Salonen
Saako naapurin kanssa jutella puukaupoista? Kilpailuvirastolla ei ole helppoa vastausta
Puukauppaa tekevä yksittäinen metsänomistaja lasketaan elinkeinonharjoittajaksi. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei ole tutkinut Suomen puukaupan markkinarakennetta viime vuosina.Tilaajalle
Jarno Sukanen tykkää liikkua metsässä ja polttaa puuta takassa. ”Teen kesällä vapaa-ajan tontilta polttopuita seuraavalle talvelle.” Kuva: Kari SalonenSaako naapurin kanssa jutella puukaupoista?
”Tosi vaikea sanoa, missä raja menee”, sanoo johtaja, Kilpailuvalvonta 1 -yksikön päällikkö Jarno Sukanen Kilpailu- ja kuluttajavirastosta (KKV).
”Jos kilpailevat elinkeinonharjoittajat keskustelevat keskenään tulevista hinnoista, silloin ollaan yleensä aina kielletyllä puolella. Sellaisen nyrkkisäännön voi sanoa.”
Puukauppaa tekevä yksittäinen metsänomistaja lasketaan elinkeinonharjoittajaksi.
Vähäiset asiat on rajattu oikeusprosessien ulkopuolelle de minimis -periaatteella. Sitä käytetään esimerkiksi EU:n kilpailuoikeudessa.
Vähäisyysperiaate ei kuitenkaan koske esimerkiksi kartelleja. Hinnoista tai asiakkaista sopimiselle tai tulevia hintoja koskevan strategisen tiedon vaihtamiselle ei ole Sukasen mukaan markkinaosuusrajoja.
Puukauppaa tekevä yksittäinen metsänomistaja lasketaan elinkeinonharjoittajaksi.
Hinnoista puhuminen on tarkkaa, sillä hintapäätökset ovat kilpailun dynamiikan ytimessä.
”Jokainen elinkeinonharjoittaja päättää itse, mihin hintaan myy, kuinka paljon myy ja mihin aikaan myy.”
”Hintakilpailu on aitoa, kun jokainen elinkeinonharjoittaja päättää hinnasta itsenäisesti ja joutuukin arvailemaan, mitä toinen on tekemässä”, sanoo Sukanen.
Kielletyn ja sallitun raja menee tiedon antamisessa, joka paljastaa nykyistä ja tulevaa strategista käyttäytymistä.
Kielletty tietojenvaihto lisää markkinan läpinäkyvyyttä keinotekoisesti. Luonnollista läpinäkyvyyttä on hintojen seuraaminen julkisista lähteistä – esimerkiksi päivittäistavarakaupassa hyllyn reunasta tai verkkopalveluista.
Ruotsissa metsänomistajien yhdistykset, valtion Sveaskog ja yksityiset metsäyhtiöt kertovat kotisivuillaan puun hintansa. Suomalainen metsänomistaja voi vain haaveilla tällaisesta avoimuudesta.
Sukanen miettii, miten lähellä julkaistut hinnat ovat lopullista hintaa.
Hän pohtii, vaikuttaako Ruotsissa hintojen avoimuuteen erilainen kaupankäyntitapa: meillä pystykauppa on tavallisempi, Ruotsissa tehdään paljon hankintakauppaa.
Hintojen julkinen ilmoittaminen voi Sukasen mukaan tehostaa markkinaa. Etsintäkustannukset laskevat, kun markkinaosapuolet löytävät toisensa helpommin.
Hintojen julkinen ilmoittaminen voi Sukasen mukaan tehostaa markkinaa.
Yhteismyynti ei aina ole kiellettyä, Sukanen kertoo.
EU-tasolta tulevan erikoistumissopimuksia koskevan ryhmäpoikkeuksen puitteissa voi tehdä myynti- ja markkinointiyhteistyötä.
Edellytyksenä on, että osapuolet sopivat työnjaosta. Joku hoitaa esimerkiksi logistiikan, varastoinnin tai tuotantopanosten hankinnan, mikä tehostaa toimintaa.
”Asetus antaa turvasataman yhteismyynnille. Toimijoiden markkinaosuus ei saa ylittää 20 prosenttia.”
Saksassa käydään parhaillaan käräjiä epäillyistä puukartelleista. Osavaltioiden ja yksityisten metsänomistajien puukauppoja on aiemmin niputettu, mutta siitä on nyt luovuttu puunostajien nostamien oikeuskanteiden jälkeen.
KKV ei ole tutkinut Suomen puukaupan markkinarakennetta viime vuosina.
Määräävä markkina-asema edellyttää yleensä Sukasen mukaan yli 40 prosentin markkinaosuutta. Suomessa raja on päivittäistavarakaupassa 30 prosentissa.
Esimerkiksi Suomen suurin puun ostaja Metsä Group hankki viime vuonna puuta Suomesta 37 prosenttia koko maan hakkuumäärästä ja 40 prosenttia puun markkinahakkuista eli teollisuuden käyttöön ja vientiin hakatusta tukki-, kuitu- ja energiapuusta.
Määräävälle markkina-asemalle on Sukasen mukaan muitakin kriteerejä kuin markkinaosuus. Esimerkiksi alalle tulon esteet, kilpailijat, toisen osapuolen tasapainottava neuvotteluvoima vaikuttavat punnintaan.
Tilastotieto on kullanarvoista, kun toisella kaupan osapuolella on enemmän neuvotteluvoimaa kuin toisella.
”Jos toisella osapuolella on enemmän neuvotteluvoimaa, pitäisi löytää keinot, miten kummallakin osapuolella on symmetrisesti informaatiota käytettävissä, kun sopimuksia tehdään. Siinä tulee tilastojen tarve. Kun tilastot vähentävät epätasapainoa, se johtaa todennäköisesti markkinan tehokuuden kannalta parempaan lopputulokseen.”
Uuden toimialan syntyessä osapuolten pitää mennä näppituntumalla, kun hintatasosta ei vielä ole tilastoja.
Jotta tilastot eivät paljastaisi liikaa, ne tulee laatia siten, että tilastosta ei voi päätellä yksittäisen toimijan tekemisiä. Toinen periaate on viive: ”Mitä tuoreempaa tieto on, sitä todennäköisempää on lipsahtaa kielletylle puolelle.”
Reiluus ei ole kilpailupolitiikan asia.
Reiluus ei ole kilpailupolitiikan asia. ”Se kuulostaa karulta, mutta reiluus ei ole kilpailuoikeudellisesti mielekäs kysymys. Jos on euro rahaa, ei ole kilpailupolitiikan asia, kuka saa 40 ja kuka 60 senttiä.”
KKV ei ole vuosiin antanut ennakkoratkaisuja kilpailulainsäädännöstä mutta neuvoo elinkeinonharjoittajia itsearvioinnissa. Maa- ja metsätaloudesta sekä elintarvikealalta voisi Sukasesta tulla enemmänkin pyyntöjä.
”Olemme aina valmiita keskustelemaan ja pohtimaan asioita.”
”Aktiivisempi vuoropuhelu alkutuotannon ja elintarvikeketjun kanssa voisi olla hyödyllistä, että olisi parempi ymmärrys siitä, mitä kilpailulainsäädäntö mahdollistaa ja mitä ei.”
”Mitä tuoreempaa tieto on, sitä todennäköisempää on lipsahtaa kielletylle puolelle.” Jarno Sukanen
Kartellit tunnetaan Suomessa. Hintasignalointi on Sukasen mukaan vieraampi asia.
Hintasignalointi on hintojen julkista ilmoittelua, josta yritykset eivät ole sopineet mutta joka yhdenmukaistaa hinnoittelua.
Jos useampi yritys kertoo hintapolitiikastaan samansuuntaisesti, kilpailijat tietävät toistensa aikomukset ja heillä on enemmän selkärankaa lähteä hintaneuvotteluihin, esimerkiksi viemään hinnankorotuksia läpi asiakkaille.
On tavallista, että yritykset kertovat esimerkiksi hinnankorotuspaineistaan kustannustason noustessa. Harmaalle alueelle mennään, kun annetaan tarkkoja lukuja.
”Mitä konkreettisempaa tieto on, sitä lähempänä ollaan signalointia.”
Tietynlainen kilpailijoiden välinen yhteistyö on sallittua vastuullisuuden ja kestävän kehityksen saavuttamiseksi, kertoo Jarno Sukanen. Kuva: Kari SalonenMetsäalalla muodostuu uusia markkinoita. Esimerkiksi luontoarvoista metsänomistajille maksettavien lisien markkina on nyt muodostumassa.
Sukanen kertoo, että luontoarvot ja kestävän kehityksen näkökulmat saavat kilpailupolitiikassa nykypäivänä enemmän tilaa kuin aiemmin.
Tietynlainen kilpailijoiden välinen yhteistyö on sallittua vastuullisuuden ja kestävän kehityksen saavuttamiseksi.
”Vahvasti velvoittavaa lainsäädäntöä pidemmälle menevän standardin täyttämiseen löytyy kohtuullisen helposti ymmärrystä kilpailulainsäädännön soveltamisesta.”
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
