Luken vanhoissa jatkuvan kasvatuksen kokeissa poimintahakkuut ovat olleet nykyisiä ohjeita lievempiä. Kuva: Erkki Oksanen
Jatkuvaan kasvatukseen siirtyminen voisi murentaa metsien kasvun ja hiilinielut
Professorit arvioivat, että jatkuviin poimintahakkuisiin siirtyminen heikentäisi metsän kasvua jopa 30 prosenttia.Tilaajalle
Jatkuvan kasvatuksen metsästä on tukit poimintahakattu pois. Kuva: Markku VuorikariAvohakkuilla on äänekkäitä vastustajia. Metsien jatkuvaan kasvatukseen siirtymisen saattaisi kuitenkin murentaa metsien kasvun ja hiilinielut.
”Aikamoinen katastrofi laajamittaisesta jatkuvaan kasvatukseen siirtymisestä seuraisi metsien kasvulle”, toteaa tutkimusprofessori Jari Hynynen Luonnonvarakeskuksesta.
Hynysen mukaan metsikkökuviot olisi pidettävänä harvana, että ne taimettuvat. Taimettuminen olisi siitä huolimatta epävarmaa ja hidasta.
Nuo tekijät vähentävät merkittävästi metsikön kasvua ja sitä kautta hiilensidontaa.
Jatkuvaa kasvatusta markkinoidaan taloudellisesti kannattavana vaihtoehtona avohakkuille. Menetelmä sopii etenkin heikkotuottoisimmille metsäkuvioille, jos ne uudistuvat luontaisesti.
Toistaiseksi jatkuvan kasvatuksen osuus hakkuista on pysynyt muutamassa prosentissa. Kiinnostus siihen on kuitenkin kasvussa.
MT kysyi asiantuntijoilta, mitä tapahtuisi metsien kasvulle ja hiilensidonnalle, jos puolet Suomen metsäalasta siirtyisi jatkuvaan kasvatukseen. Ilmeni, että asiaa ei ole tutkittu eikä edes hirveästi pohdittu.
”Laajamittaista siirtymistä jatkuvaan kasvatukseen ei ole selvitetty. Luultavasti laskukoneet on kuitenkin pian pistettävä laulamaan asian tiimoilta”, toteaa Hynynen.
Luonnonvarakeskus myöntää, että jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen tuotoksesta ei vielä tiedetä tarpeeksi. Tulosten perusteella kuitenkin vaikuttaa, että kasvu on suurempaa tasaikäisrakenteisessa metsässä.
”Poimintahakkuin käsitellyissä kuusikoissa sekä puuston tilavuudet että kasvut ovat keskimäärin alhaisempia kuin tasaikäisissä harvennuskuusikoissa. Niiden pitkän aikavälin puuntuotannollista kestävyyttä ei vielä voida luotettavasti arvioida”, toteaa erikoistutkija Saija Huuskonen Luken julkaisussa.
Hynysen mukaan Luonnonvarakeskuksella on joitakin pitkäaikaisia jatkuvan kasvatuksen koealoja kuuselta. Niiden käsittely on kuitenkin ollut hellempää, kuin nykyisillä ohjeilla.
Siitä huolimatta niiden kasvu on jäänyt noin viidenneksen pienemmäksi, kuin vastaavilla tasaikäisillä kohteilla.
Voimakas harvennus ja korjuuvauriot ovat johtaneet heikkoon lopputulokseen. Kuva: Markku VuorikariValtakunnan metsien inventoinnista aiemmin vastannut professori Erkki Tomppo arvelee, että jatkuva poimintahakkuu laskee metsikön kasvua jopa 20‒30 prosenttia, jos sitä jatketaan pitkän aikaa.
Kasvu kärsii, kun hakkuut kohdistuvat vallitsevaan kerrokseen ja metsät pysyvät harvoina.
”Poimintahakkuissa ongelmaksi nousee myös metsän uudistuminen. Se voi jäädä heikoksi ja se vie aikaa jo pelkästään siemenvuosien luontaisen vaihtelun takia”, toteaa Tomppo.
Kuusi uudistuu yleensä hyvin koivun alle. Kuva: Markku VuorikariTuoreiden ja kattavien mittaustietojen puutteessa Tomppo kehottaa muistelemaan menneitä. Metsiä hoidettiin poimintahakkuilla 1950-luvulle asti. Ne pysyivät vähäpuustoisina ja heikkokasvuisina.
Metsätaloudessa siirryttiin tasaikäiskasvatukseen 1960-luvulla. Sen jälkeen puuston kasvu on kaksinkertaistunut. Samalla metsien hiilivarasto on noussut huimasti.
”Tasaikäisenä kasvatetuissa metsissä avoin vaihe jää lyhyeksi. Metsät uudistetaan nopeasti hakkuun jälkeen ja ne lähtevät varsin ripeästi uuteen kasvuun”, sanoo Tomppo.
Eri-ikäisrakenne vaikeuttaa puunkorjuuta ja lisää kustannuksia. Kuva: Erkki OksanenJatkuvassa kasvatuksessa ongelma on metsien harvuuden ja hitaan taimettumisen lisäksi se, että metsän jalostushyöty jää pois. Silläkin on suuri merkitys kasvulle.
Kaikille kohteille jatkuva kasvatus ei muutenkaan sovi. Sellaisia ovat esimerkiksi juurikäävän vaivaamat kuviot.
”Myös korjuukustannukset nousevat jatkuvassa kasvatuksessa. Samalla kohteella on myös käytävä useammin kuin tasaikäisessä kasvatuksessa”, toteaa Tomppo.
Hynysen mukaan kasvun taantuessa myös metsikön hiilensidonta heikkenee. Virallisissa arvioissaan Luke on kuitenkin varovainen, kun se arvioi metsien käsittelytavan vaikutusta metsikön hiilitaloudelle.
”Ei ole yksiselitteistä vastausta kysymykseen, onko jaksollinen vai jatkuvapeitteinen kasvatus parempi metsien hiilitaloudelle”, toteaa tutkimuspäällikkö Johanna Routa Luken jatkuvan kasvatuksen tietopaketin saatesanoissa.
Hiilitaseeseen vaikuttavat puuston kasvun lisäksi maaperän hiilen sidonta, hajotustoiminta, erilaiset häiriöt, puutuotteiden elinkaari ja fossiilisten raaka-aineiden korvausvaikutukset.
”Niiden vaikutukset voivat olla metsänkäsittelymenetelmää merkittävämpiä”, sanoo Routa.
Kuvan männikköön on tehty jatkuvaan kasvatukseen tähtäävä yläharvennus. Kuva: Timo PukkalaJatkuvan kasvatuksen puolesta puhuva professori Timo Pukkala on toisilla linjoilla, kuin Luken kasvututkijat. Hän arvioi, että tasaikäisrakenteisen ja jatkuvan kasvatuksen välillä ei ole suurta eroa metsikön keskitilavuudessa.
”Jatkuvan kasvatuksen metsiä kasvatetaan harvempina, mutta toisaalta tasaikäisrakenteiseen metsänkasvatukseen kuuluvat aukot ja taimivaihe jäävät pois”, sanoo Pukkala.
Metsänomistaja voi myös ottaa taloudellisen kannattavuuden tavoittelun rinnalle puuvaraston kasvattamisen.
”Esimerkiksi eräät jatkuvaa kasvatusta käyttävät suurmetsänomistajat pyrkivät tietoisesti kasvattamaan metsiensä hiilivarastoa”, Pukkala muistuttaa.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
