Suomi hakkaa Brysselissä päätä seinään puolustaessaan metsätaloutta ‒ Ruotsi pärjää paremmin

Metsämaan hiilinielut ovat Suomelle haastava kysymys, kun ilmastotavoitteet yritetään saavuttaa. Kansallisesti Suomi pyrkii hiilineutraaliksi jo 2035. EU:n tähtäin on vuodessa 2050.

EU:n pykäläviidakossa metsämaan eli puuston ja maaperän hiilinielut ovat osa LULUCF-sektoria, jolla tarkoitetaan metsätalouden lisäksi koko maankäyttöä ja maankäytön muutoksia.

Suomessa on paljon metsää ja ojitettua metsäistä turvemaata. Pääosin tästä syystä nielut ovat meille kohtalonkysymys riippumatta siitä, mistä kulmasta asiaa katsotaan.

Viimeisimmän tiedon mukaan Suomen metsissä on 2,6 miljardia kuutiometriä puuta. Ryhmänjohtaja Henri Jakovuori (oik.) ja mittaaja Tino Aalto tekevät maastomittausta osana valtakunnallista metsäinventaariota (VMI). Kuva: Sanne Katainen

Parhaillaan EU:ssa syynätään, miten jäsenmaat ovat päässeet nielutavoitteisiin 2021‒2025 ja miten kehitys jatkuu 2026‒2030. Suomessa on keskitytty riitelemään siitä, miten hakkuiden määrä vaikuttaa nieluihin.

Suomalaiselle metsätaloudelle iso kohtalonkysymys on se, millaisiksi EU-komissio rajaa jäsenmaiden kansalliset nielutavoitteet ja nielujen laskentasääntöjen joustot vuodesta 2030 eteenpäin.

Samaan aikaan määritellään tulevassa päästökaupassa vaihdettavien hiilikredittien kriteereitä, jotka myös vaikuttavat hiilinielulaskentaan ja ilmastotavoitteisiin.

Suomen kannalta merkittävimpiä ovat turvemaiden päästöihin ja nieluihin liittyvät toimenpiteet, joista osa kuuluu myös ennallistamisen piiriin.

Suomen hallitus lähtee siitä, että kuluvan vuosikymmenen aikana ilmenneiden epävarmuuksien ja muutosten pitäisi vaikuttaa tulevaan kehikkoon. Sitä EU-komissio parhaillaan rakentaa ja siihen jäsenmaat yrittävät vaikuttaa. Kehikko on tarkoitus saada valmiiksi vuoden loppuun mennessä.

EU:n ilmastolain mukaan ilmastotavoitteiden saavuttamisessa maankäyttösektorin luonnonnielujen osuuden on oltava ”realistinen”.

EU:n ilmastolain mukaan ilmastotavoitteiden saavuttamisessa maankäyttösektorin luonnonnielujen, siis myös metsien puubiomassan, osuuden on oltava realistinen.  Kuva: Sanne Katainen

Realismia ei ole tarkemmin määritelty. MT:n kokeneen diplomaattilähteen mukaan se on jäsenmaille ”enemmän mahdollisuus kuin uhka”. Samaa korostavat myös metsäsäädöksiä tuntevat komission virkahenkilöt. Näillä lähteillä ei ole valtuuksia kommentoida asiaa omilla nimillään.

Laissa on myös toinen kohta, jonka perusteella Suomen kannattaa pyrkiä vaikuttamaan komission linjauksiin. Pykälissä lukee, mutkat suoristaen, että jos ennustettu nielukehitys ei ole viemässä kohti asetettua tavoitetta, komissio voi esittää EU-tason toimeenpanon tai tavoitteiden muokkaamista ”vajetta” vastaavalla tavalla.

Eli meneillään olevien kausien ongelmien pitäisi johtaa korjausliikkeisiin, jotka vaikuttavat myös tuleviin tavoitteisiin.

Suomi on MT:n tietojen mukaan kyllä yrittänyt ”puhua järkeä” komissiolle, mutta sanoma ei ole mennyt perille ja samaan aikaan Ruotsi on onnistunut samassa asiassa selvästi paremmin.

Päätä on ilmeisesti hakattu seinään sekä komission kanssa että jäsenmaiden muodostamassa Eurooppa-neuvostossa. Komissio ei suostu muuttamaan linjaansa ja jäsenmaiden keskuudesta ei tahdo löytyä enemmistöä Suomen vaatimusten taakse.

Ruotsi on onnistunut Brysselissä ajamaan paremmin metsätaloutensa etuja. Kuva: Timo Filpus

MT:n komissiolähteet moittivat Suomea epäselvistä viesteistä. Heidän mukaansa julkisuuteen tulee ”samalla viikolla” tiedotteita, joissa korostetaan, että hakkuumääriä on leikattava rajusti ja heti perään joku toinen virallinen taho tiedottaa, ettei hakkuiden vähentäminen ole ”vastaus nieluongelmaan”.

Käytännössä Suomen viralliseenkin viestintään heijastuu riitely siitä, miten metsätalouden edellytykset ja ympäristön- sekä ilmastonsuojelu sovitetaan yhteen. Ruotsissa sama skisma ei häiritse yhtä paljon.

Suomen ympäristökeskus (Syke) esimerkiksi lähtee omissa laskelmissaan siitä, että nykyisiä hakkuumääriä pitäisi vähentää 12 miljoonaa kuutiota ja metsämaan hiilinielu pitäisi paisuttaa 27 miljoonaan tonniin, jos vuoden 2035 hiilineutraaliustavoite halutaan saavuttaa nykyisillä päästöleikkauksilla. Luonnonvarakeskuksen (Luke) asiantuntijoilla on usein ainakin osin toisenlainen näkemys hiilinielujen ja hakkuiden suhteesta.

Diplomaattilähteiden mukaan Ruotsin suurin etu tulevien tavoitteiden ja laskennan kannalta on se, että maa osasi hyödyntää EU-lainsäädännön joustomahdollisuudet jo nykyisten kausien nielulaskennassa. Se todennäköisesti heijastuu myös tuleviin raameihin.

Juttua on muutettu 3.6.2025 klo 15. Kuvatekstissä kerrottiin väärin Suomen puuston määrä. Se on 2600 miljoonaa eli 2,6 miljardia kuutiometriä.