Video: Kasvu on hyvä, mutta hälytyskellot soivat ‒ tunnista vaaran merkit kuusikossa

Lehtomaisen kankaan kuusikko tuottaa pitkistä latvakasvaimista päätellen puuta kovaa vauhtia. Metsikössä pistää silmään vain yksi kaatunut puu. Katsaus juuristoon osoittaa sen tyvilahon uhriksi.

Tyvilahon vuoksi kaatunut puu on usein helppo tunnistaa, vaikka runko ei olisikaan katkennut.

Juuripaakku on pieni, koska juuret ovat katkenneet puun kaatuessa. Katkeamiskohtien puuaines on ruskeaa höttöä. Todennäköinen pääepäilty on juurikääpä.

Yksi puu ei tee koko metsästä vielä sairasta. Tarkkailla kuitenkin kannattaa, neuvoo metsätalousyrittäjä Matti Äijö. Jos metsän terveys herättää epäilyksiä, paikalla tulisi käydä jopa kaksi kertaa vuodessa, vaikka se vaikuttaisi hyväkasvuiselta.

Usein taudit kasaantuvat. Juurikäävän heikentämät kuuset ovat alttiita myös kirjanpainajalle.

”Aina yksittäisen puun kuolema täytyy hyväksyä, mutta jos kymmeniä prosentteja puustosta alkaa olla aneemista, se on moton paikka. Keväällä voi näyttää siltä, ettei metsässä ole mitään ongelmaa, ja heinäkuussa voi olla jo katastrofin ainekset.”

Juurikääpä tulee esille usein tuulenkaatojen korjuussa, kun sen lahottama puu erottuu katkaistussa rungossa, esittelee Matti Äijö. Kuva: Rami Marjamäki

Aina juurikäävän tartuntaa ei puusta huomaa, mutta selviä hälytysmerkkejä ovat murtuneiden ja kaatuneiden puiden ohella pihkaa vuotavat ja tyveltä pullistuneet kuuset.

Jos juurikääpä leviää nuoreen metsään, taloudellinen vahinko voi olla suuri. Vuosikymmenten aikana sieni ehtii kavuta metrikaupalla rungon arvokkainta osaa lahottaen.

Nykyisessä suhdanteessa lohtua tuo, että lahoistakin rungoista voi saada säällisen hinnan energiapuuna.

Harvennuksissa hakkuusuunnitelmaa kannattaa pyrkiä muuttamaan vaikka kesken korjuun, jos paljastuu, että laho on laajalle levinnyt. Jos sekapuusto sallii muunkin kuin kuusen kasvatuksen, kuuset voi hakata pois.

Juurikäävän vaivaama puu alkaa oirehtia, kun laho on edennyt sydänpuusta mantopuuhun. Yksi näkyvä vaikutus voi olla puun tyven paksuuntuminen.  Kuva: Rami Marjamäki

Pelkkää lahoa havupuuta kasvavassa metsässä ei auta muu kuin päätehakkuu ja puulajin vaihto lehtipuulle.

Juurikäävän leviämistä voi ehkäistä ajoittamalla kuusikoiden työt talven pakkaskauteen. Ylimääräisiä harvennuskertoja kannattaa välttää.

Laki velvoittaa torjumaan juurikääpää havupuun hakkuissa riskialueella toukokuun alusta marraskuun loppuun. Hakkuukoneet ruiskuttavat joko urealiuosta tai harmaaorvakkasienen itiöitä sisältävää valmistetta tuoreisiin kantoihin.

Kantojen vihertävästä väristä voi nähdä, onko torjunta kunnolla tehty. Torjunta-aineen on katettava vähintään 85 prosenttia kannon poikkileikkausalasta.

Loppusyksyn ja alkutalven nollan ympärillä sahaavat kelit pistävät metsänomistajan pohtimaan: tohtiiko kuusimetsään mennä vai ei?

”Vaikka ollaan marraskuun puolella, kantokäsittelyä täytyy vielä jatkaa. Nytkään lämpötilat eivät ole käyneet ollenkaan pakkasella viikkokaupalla”, Äijö toteaa.

Juurikäävän yleinen oire on pihkan erittyminen rungosta. Latvukset saattavat harsuuntua ja neulasten väri haalistua. Kuva: Rami Marjamäki

Juurikäävän itiötuotanto lakkaa syksyllä, kun lämpötila jää pysyvästi pakkaselle. Keväällä se käynnistyy jälleen, kun vuorokauden keskilämpötila ylittää pysyvästi viisi astetta.

Juurikääpä voi tarttua ja levitä pienistäkin kannoista, joten taudin välttäminen kannattaa muistaa raivausten ajoituksessa. Jos mahdollista, kuusentaimikoiden harvennukset tulisi tehdä joko talven alussa tai kevättalven viimeisillä hangilla.

Vastaavasti lämpimään vuodenaikaan voi keskittää perkaukset, joissa kuritetaan pääosin lehtipuiden vesoja.

”On aika mahdotonta ajoittaa raivaukset niin, ettei yhtään havupuuta menisi riskiaikaan. Toki riski tartunnalle on pienempi viisisenttisessä kannossa kuin suuremmissa puissa.”

Vanhat kannot voivat paljastaa, onko metsässä ollut juurikääpää jo edellisessä hakkuussa. Kuva: Rami Marjamäki