Metsänomistajat kokevat Matilaisen mukaan vastuuntuntoa metsänhoitoa kohtaan, mutta myös vahvaa kontrollinhalua tehdä itse itse metsänhoitopäätöksensä. Kuva: Petteri Kivimäki
Riidelläänkö perheessäsi perintömetsästä? Kuolinpesäkiistoissa voi tepsiä tietyt sanat, uskoo tutkija Anne Matilainen
Metsätilan sukupolvenvaihdoksen osalliset tarvitsevat Suomessa myös henkistä tukea, korostaa tutkija Anne-Matilainen.Tilaajalle
Metsätilan jatkaja ja luopuja tarvitsee riittävästi aikaa metsätilan kohtalosta päättämiseen. Kiireessä ihminen valitsee useimmiten tutun ja turvallisen ratkaisun, joka usein tarkoittaa jatkamista samalla linjalla kuin tilasta luopujakin, painottaa tutkija Anne Matilainen. Kuva: Petteri KivimäkiSuomesta puuttuu henkinen tuki metsätilan jatkajalle tai siitä luopujalle, sanoo Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin koordinaattori Anne Matilainen. Sukupolvenvaihdokseen liittyy paljon tunteita ja jopa vaikeita ristiriitoja.
”Metsäneuvojat osaavat hyvin neuvoa, mitä täytyy tehdä käytännössä paperilla metsätilalle, mutta ristiriitatilanteiden ratkaiseminen on kiinni metsäneuvojan sosiaalisista taidoista ja tunneherkkyydestä tulkita metsänomistajien tunteita.”
Monella metsäneuvojalla on hänen mukaansa kuitenkin hyvät sosiaaliset taidot ja kyky ymmärtää ihmistä.
”Silti olisi ehkä hyvä miettiä ihmisen käyttäytymiseen liittyvien opintojen liittämistä pieneksi osaksi metsäneuvojien koulutusta”, Matilainen ehdottaa.
Ihmisen käyttäytymisen ymmärtäminen mahdollistaisi parempaa tukea metsänomistajille, sillä myös sukupolvenvaihdoksessa käyttäytymistä määräävät usein psykologiset lainalaisuudet.
Matilaisen mukaan vaikeita ristiriitatilanteita on monesti kuolinpesän osakkailla, sillä hakkuut ja suojelusopimus vaativat yleensä jokaisen osakkaan suostumuksen.
”Jonkun on käytännössä annettava periksi tai on tehtävä kompromisseja. Kuolinpesäriidoissa voisi ehkä tepsiä puhe, jossa kehotetaan pitämään metsä yhtä hyvässä kunnossa kuin edellinen sukupolvi on sitä vaalinut, jos halutaan jatkaa samalla linjalla.”
Toisaalta jos metsätilan jatkajilla on erilaiset arvot metsän käytöstä kuin edellisillä sukupolvilla, tällainen mainospuhe voi olla turhaa, hän sanoo.
”Toisilla on luonnostaan isompi omistamisen halu metsää kohtaan.”
Psykologinen omistajuus voi määritellä hänen mukaansa metsään liittyviä vahvoja tunteita. Termi merkitsee sitä, että ilman laillista omistajuuttakin voi kokea esimerkiksi suvun metsän kuuluvan itselleen henkisellä tasolla.
”Toisilla on luonnostaan isompi omistamisen halu esimerkiksi taloa tai muuta omaisuutta kohtaan. Psykologista omistajuutta selittää myös suomalainen pitkä yksityismetsähistoria.”
”Metsä on linkki sukuun. Menneitä sukupolvia ei voi omistaa, mutta metsän kautta ihminen kokee kuuluvansa sukupolvien ketjuun ja kotiseutuunsa”, Matilainen sanoo.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
