”Olemme maksaneet perintöverot yhdeksän kertaa” – hämeenkyröläisen suvun maat koottiin 820 hehtaarin yhteismetsäksi

Hiljattain julkaistun tiedeuutisen mukaan maapallon mantereet kasautuvat satojen miljoonien vuosien kuluttua jälleen yhteen läjään nykyisestä hajaannuksen tilasta. Samantapainen kehityskulku on paljon lyhyemmässä ajassa polveillut hämeenkyröläisellä maa- ja metsätilalla, joka muutettiin suvun yhteismetsäksi huhtikuussa 2022.

Tilan omistussuhteet ovat vaihtuneet lukuisia kertoja ihmiskohtaloiden pyörteissä, ja tällaisissa dramaattisissa merkeissä alkoi myös Antilan yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtajan Harri Isomuotian maanviljelijän ura alkukesällä 1983.

”Tilaa viljellyt Mikko-setä menehtyi kesken toukotöiden. Minulle oli kunnia-asia hoitaa vuodesta 1565 viljeltyä sukutilaa ja ryhdyin välittömästi jatkamaan kesken jääneitä kylvöjä”, Isomuotia kertoo.

Elämänmuutos oli vastavalmistuneelle metsänhoitajalle äkillinen. Hän jatkoi työtään Osaran maatalousoppilaitoksen opettajana, mutta muutti tilan päärakennukseen Vesajärven kylällä – tuohon aikaan jatkajalla oli velvollisuus asua tilalla.

Vuosien varrella muutoksia tuli lisää. Useampi lapseton sukulainen kuoli ja muodostui perikuntia. Kuolinpesiä ei kuitenkaan jaettu missään vaiheessa. ”Edustin aina sitä mielipidettä, ettei tilaa kannata lähteä pirstomaan. Tuolloin myös metsätalouden verotuksen kannalta oli edullisempaa toimia perikuntana.”

”Olen laskenut, että olemme maksaneet perintöverot yhdeksän kertaa. Jo 1970-luvulla täällä jouduttiin tekemään rajut hakkuut, jotta verot saatiin maksettua.”

Harri Isomuotia (toinen oikealta) toimii Antilan yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtajana. Syksyn metsäkatselmuksessa olivat mukana myös (vasemmalta) Timo Isohannu, Tuomas Mäkelä, Timo Mäkelä ja Esko Isohannu. Kuva: Jarno Mela

30 vuoden ajan Harri Isomuotia oli luotsannut suvun maaomaisuutta kuolinpesänä, mutta jo kymmenen vuotta sitten alettiin pohtia yhteismetsän perustamista. Isomuotian oma maatila siirtyi jo kymmenisen vuotta sitten seuraavalle sukupolvelle.

”Suvun metsän omistusmuodoksi ei oikein ollut vaihtoehtoa, sillä yhtymämuoto ei juuri poikkea perikunnasta. Yhteisymmärrys oli lopulta helppoa löytää.”

Yhteismetsä on hyvä tapa aktiivisen metsänhoidon harjoittamiseen.  Kuva: Jarno Mela

Kun Antilan yhteismetsä perustettiin niin osakkaita oli 16. Sen jälkeen yksi osakkaista on kuollut. Perinnönjaon sekä osuuksien myyntien seurauksena osakkaita on tällä hetkellä 12.

Pinta-alaa on 820 hehtaaria, josta osa on joutomaata. Kasvullista metsämaata on 610 hehtaaria.

Isomuotia on tyytyväinen ratkaisuun. ”Puun myyntivero on hieman alhaisempi yhteismetsällä (26,5 prosenttia, kun normaalisti pääomatulojen veroprosentti on 30 tai 34). Omistusmuodon muutos on myös lisännyt osakkaiden aktiivisuutta ja ehkä pitkäjänteisyyttä on tullut enemmän, kun suunnittelu on pakollista.”

Metsätaloutta on tosin aiemminkin harjoitettu aktiivisesti; muun muassa tieverkostoa on rakennettu ja tuhkalannoituksia tehty 80 hehtaarin alalle.

Omistusmuodon muutos on myös lisännyt osakkaiden aktiivisuutta, arvioi Antilan yhteismetsän Harri Isomuotia. Myös pitkäjänteisyyttä on tullut enemmän, kun suunnittelu on pakollista. Kuva: Jarno Mela

Yhteismetsässä on myös vaatimuksia, jotka teettävät työtä ja vaativat osaamista. ”Pakollinen hallinto tuo kankeutta. Se vaatii määrämuotoisuutta, toimintasuunnitelmat, taloussuunnitelmat, kaksinkertaisen kirjanpidon, ja asiat on raportoitava metsäkeskukselle vuosittain. Vuosikokous on pidettävä keväisin”, Isomuotia luettelee.

Huonona puolena on, että yhteismetsän osuuksien ostosta ei saa metsävähennystä. Myöskään yrittäjävähennystä ei saa.

Isomuotia pitää yhteismetsää hyvänä tapana aktiivisen metsänhoidon harjoittamiseen. ”Tämä on myös helppo ratkaisu sellaiselle, joka ei halua olla asiassa mukana muuten kuin omistajana. Eivät metsäasiat silti mitään avaruustiedettä ole, niitä oppii nopeasti.”