Metsätaloudessa on ollut uusille omistajille paljon opeteltavaa. Kuva: Jarno Mela
Puukärry löytyi metsän uumenista ja pankki heittäytyi hankalaksi – yllättäen kuolleen läheisen asioiden selvittely on kovaa työtä surun keskellä
Perinnön aiheuttaman paperityön laajuus ja monimutkaisuus yllätti jopa taloushallinnon ammattilaisen.TilaajalleRistiina
Ristiinalaisella Innalan tilalla sisarukset päättivät jatkaa tilanpitoa yhtymänä. Kuva: Jarno MelaKun mikkeliläisen Juha Heikkisen vanhin veli Antero kuoli yllättäen neljä vuotta sitten, sisarukset kävivät surutyön lisäksi läpi kovan urakan maa- ja metsätilan asioiden järjestelyssä. Vanhin veli oli hoitanut Ristiinan Hangastenmaan kylässä sijaitsevaa sukutilaa vuosikymmenet omatoimisesti, eikä hänellä ollut perhettä.
Innalan tilan kohtalosta ei veli ollut koskaan puhunut eivätkä sisarukset tienneet, oliko tämä tehnyt esimerkiksi testamentin. Näin ei ollut, joten tila periytyi perintökaaren mukaan kuudelle sisarukselle, joista kenelläkään ei ollut aikuisiältä kokemusta maa- tai metsätalouden harjoittamisesta.
Ensimmäiseksi piti tarttua hautausjärjestelyihin ja selvittää, mitä tilalla oli meneillään. ”Lähdimme tyhjästä ottamaan selvää, mikä tilanne on. Etsimme tilalta kaikenlaisia asiapapereita. Teimme heti myös työnjakoa.” Selviteltävinä olivat muun muassa hautausasiat, perukirjan valmistelu, taloustilanne ja metsänkäsittelyn suunnitelmat.
Yksi kerrallaan asiat alkoivat valjeta. Juha Heikkinen on taustaltaan taloushallinnon ammattilainen, mutta hänellekin tuli yllätyksenä, kuinka hankalaa perunkirjoituksen valmistelu lopulta oli.
Suurimmat hankaluudet tulivat vastaan vainajan pankin kanssa, vaikka Heikkisellä oli valtakirjat kunnossa. ”Tiliotteita ei suostuttu antamaan ennen kuin perukirja oli tehty. Se oli outoa – miten voimme päästä käsitykseen tilanteesta, jos emme saa tietoja? Kun yritin soittaa pankkiin, vastaajana oli robotti.”
”Se tuli yllätyksenä, että perukirjan hoitaminen olisi niin hankalaa. Se oli harmillista, kun tällaiseen asiaan liittyy muutenkin surua.”
Tällaisessa monimutkaisessa asiassa pankin verkkopainotteinen palvelu osoittautui puutteelliseksi. Pienenkin asian selvittäminen oli työlästä, kun asiantuntijoita ei löytynyt. Tapaamisajat menivät viikon päähän.
”Se tuli yllätyksenä, että perukirjan hoitaminen olisi niin hankalaa. Se oli harmillista, kun tällaiseen asiaan liittyy muutenkin surua.”
Sen sijaan verohallinnon palvelu toimi ja se oli ystävällistä.
”Mutta sen huomasin, että puhelinlaskut nousivat merkittävästi. Hämmästyttävästi esimerkiksi verottajan asiakaspalvelunumerot ovat maksullisia, joten niistä kertyi alkuvaiheessa melkoiset laskut. Luulisi olevan myös verottajan etu, että kaikki menee kerrasta oikein.”
Ensimmäisenä vuonna piti tehdä seitsemän eri veroilmoitusta.
Alussa byrokratian määrä oli melkoinen. Heikkinen laskee, että ensimmäisenä vuonna piti tehdä seitsemän eri veroilmoitusta. Toki sen jälkeen tilanne on tasaantunut.
Risto (oikealla), Juha (keskellä) ja Jukka Heikkinen haluavat pitää myös Innalan tilan rakennuksista hyvää huolta. Kuva: Jarno MelaPerinnönjaon yhteydessä sisarusten piti päättää, mitä tilalle tehdään. Siitä löytyi helposti yhteisymmärrys, ettei sitä myydä pois. Pellot oli vuokrattu, joten maatalouden asiat eivät olleet heti päällimmäisinä huolina.
”Päädyimme perustamaan yhtymän. Jakamaan emme halunneet ryhtyä noin 80 hehtaarin tilaa, sillä metsänhoito olisi paljon hankalampaa pienillä palstoilla. Yhteismetsäänkään ei oikein löytynyt kannatusta”, Heikkinen kertoo.
Innostus metsätalouteen virisi nopeasti. Samoin tilan rakennukset haluttiin pitää kunnossa, ja monenlaisia korjaus- ja ylläpitotoimia on tehty, vaikka kukaan osakkaista ei ainakaan toistaiseksi asu tilalla. Iso hirsinen päärakennus on yli sata vuotta vanha.
Metsätaloudessa on ollut uusille omistajille paljon opeteltavaa. ”Kaikenlaista käännettä on ollut. Anteron metsäperävaunun löysimme veljeni kanssa keskeltä metsää, sinne se oli häneltä jäänyt.”
Veljekset joutuivat hetken aikaa ihmettelemään, miten kärry kiinnitetään traktoriin ja miten hallintalaitteet toimivat. Kaikki on selvinnyt lopulta.
Metsänhoitoon liittyvät asiat sujuvat yhtymässä nykyään hyvin, tuumivat Juha (vasemmalla), Jukka ja Risto Heikkinen. Kuva: Jarno MelaMetsänhoitoon liittyvät asiat rullaavat Juha Heikkisen mukaan nyt hyvin. Metsänhoitoyhdistys on laatinut metsäsuunnitelmat ja kilpailuttanut puukaupat. Metsäkeskuksen kursseilta on saatu tietoa muun muassa metsähoitoon, oikeudellisiin asioihin ja verokysymyksiin.
Puukauppoihin yhtymän piti ryhtyä nopeasti, jotta perintöverot saatiin maksettua. Ne olivat korkeat, koska sisaruksia verotetaan ankarammin kuin rintaperillisiä. Lisäksi valtio otti puunmyynnistä normaalin 30 prosentin pääomatuloveron ja päälle tulee vielä arvonlisävero.
”Yhteiskunta ottaa veroina aikamoisen siivun. Sen puoleen kannattaisi tehdä omistusjärjestely ennen kuolemaa, jos mahdollista on”, Heikkinen pohtii. Hän on jäänyt miettimään maaseutuelinkeinojen verotuksen oikeudenmukaisuutta. ”Toiminta tuottaa työtä ja verotuloja, mutta mitä saadaan vastineeksi? Palvelut katoavat, edes Mikkelin kokoisessa kaupungissa ei ole verotoimistoa.”
Neljän vuoden kokemuksella Heikkinen arvioi yhtymän toimintaa näin: työnjakoa on hyvä tehdä ja pitää osakkaat jatkuvasti ajan tasalla.
Juha Heikkinen suosittelee yhteisomistustiloille tarkkaa kirjanpitoa ja säännöllisiä kokouksia. Näin kaikki osakkaat tietävät, mitä on meneillään. Kuva: Jarno Mela”On erittäin tärkeää pitää kokouksia, laatia pöytäkirjat ja huolehtia, että kaikki allekirjoittavat. Silloin pysyy luottamus, kun kaikki tietävät, mitä on tehty ja mitä ollaan tekemässä.”
Hän neuvoo viemään perunkirjoituksen ja jakokirjan ripeästi läpi, jotta päästään hoitamaan käytännön asioita. Näin on Innalan tilalla tehty: metsiin on yhtymän toiminta-aikana istutettu tuhansia jalostettuja puuntaimia ja laadittu metsänhoitosuunnitelmat.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
