Kuusettuminen uhkaa lehtojen monimuotoisuutta – metsänomistajat ovat aktiivisia lehtojen hoitotyössä

Lehdot ovat reheviä kasvupaikkoja, joissa elää monimuotoisempi lajisto kuin missään muussa metsäisessä elinympäristössä. Monien lehtojen luontoarvot ovat taantumassa, ja suurin syy lehtojen lajiston yksipuolistumiseen on lehtojen kuusettuminen.

Suomen metsäkeskuksen Lehtokeskusalueiden luontohelmet -hankkeessa tehtiin luontoarvoja parantavia luonnonhoitotöitä yli 140 lehtokohteella. Luonnonhoitotöillä pidetään lehdoissa yllä mahdollisimman monipuolista puulajistoa kuusta vähentämällä.

Vuonna 2021 alkaneessa nelivuotisessa hankkeessa hoidettiin suojeltujen lehmus-, tammi- ja pähkinälehtojen lisäksi tavanomaisempia talousmetsissä esiintyviä lehtoja.

”Olen erittäin tyytyväinen näin hienosta tuloksesta. Erityisesti ilahduttaa se, että yksikään kohde ei ole jäänyt hoitamatta sen takia, että työlle ei olisi löytynyt tekijää. Myös metsänomistajat ovat suhtautuneet luonnonhoitoon erittäin myönteisesti, sanoo hankkeen projektipäällikkö Jukka Ruutiainen Suomen metsäkeskuksen tiedotteessa.

Hoitotöitä toteutettiin 11 maakunnan alueella, 41 kunnassa ja 143 kohteella. Työt painottuivat Pirkanmaan, Kanta-Hämeen, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan maakuntiin. Hoidettujen kohteiden yhteispinta-ala on noin 150 hehtaaria.

Suurimman osan kohteista hoitivat metsäalan ammattilaiset ja luonnonhoidon yrittäjät, mutta osan hoitivat metsänomistajat itse. Usein kohteita hoidettiin samalla, kun läheisissä talousmetsissä tehtiin hoitotoimia. Hoitotöistä ei tullut metsänomistajille kustannuksia ja omalle lehtojen hoitotyölleen he saivat hankkeelta kannustavan korvauksen, kerrotaan tiedotteessa.

Hoitotyö on paljolti varjostavan kuusen poistoa, jolloin lehdon vaatelias kasvillisuus saa enemmän valoa. Kuusi on luontaisesti kuitenkin yksi lehdon puulajeista.

”Näyttäisi siltä, että kuusi on ilmastonmuutoksen häviäjiä. Lehdoissa ja metsissä yleensäkin paras tapa lisätä metsäluonnon monimuotoisuutta ja turvata taloudellista tulosta on kasvattaa niitä sekametsinä. Tämä on myös paras keino sopeutua ilmastonmuutoksen mukanaan tuomiin ongelmiin, kuten kuivuuteen, hyönteistuhoihin ja myrskytuhoihin”, sanoo Ruutiainen.

Lehtojen monimuotoisuudesta ja niitä kohdanneesta luontokadosta kertoo se, että lehtojen osuus Suomen metsien pinta-alasta on alle kaksi prosenttia, mutta kaikista uhanalaisista metsälajeista lehtojen lajeja on 45 prosenttia. Lisäksi kaikki lehtoluontotyypit on luokiteltu joko uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi.

Etelä-Suomen lehdoista on suojeltu vain kolme prosenttia. 97 prosenttia lehdoista on edelleen talousmetsinä.

Hankkeessa tavoitettiin 300 metsänomistajaa, joista peräti 40 suojeli arvokkaita luontokohteitaan Metso-ohjelmalla pysyvästi ja 60 määräaikaisesti. Yhteensä pysyvään suojeluun päätyi noin 250 hehtaaria ja määräaikaiseen 180 hehtaaria luontokohteita, joista suuri osa on lehtometsiä.

”Se, että jopa kolmasosa tavoitetuista metsänomistajista päätyi suojelemaan arvokkaan luontokohteensa, kertoo halukkuudesta vapaaehtoiseen suojeluun. Edellytys vapaaehtoiselle suojelulle on, että siitä kerrotaan metsänomistajille laajasti ja suojelun rahoitus pysyy tarjontaa vastaavalla tasolla”, sanoo Ruutiainen.

Lehtokeskusalueiden luontohelmet -hanke on ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhteishanke, jota rahoitetaan Helmi- ja Metso-ohjelmista. Hanketta vetää Suomen metsäkeskus.