Vanhat lainalaisuudet esimerkiksi siitä, että Etelä-Suomessa olisi aina pohjoista parempi puun hinta, eivät enää pidä aina paikkansa, Marika Makkonen sanoo. Kuva: Sanne Katainen
Kun Marika Makkonen valmistui metsäinsinööriksi, porukasta vain yksi sai alan töitä
Metsätalousinsinööri ja metsänhoitaja Marika Makkonen luotsaa vakuutusyhtiö Lähi-Tapiolan perustamaa yhteismetsää.TilaajalleKirkkonummi
Marika Makkosen luotsaama Lähi-Tapiolan yhteismetsä on kasvanut voimakkaasti vain muutamassa vuodessa. Kuva: Sanne KatainenMaailma ja sen mukana metsäala on ollut viime vuosina myllerryksessä. Nyt huudellaan hiilinieluista, Kiinan noususta, hakkuurajoituksistakin.
Myllerrystä ja synkkiä mielialoja oli myös reilu parikymmentä vuotta sitten, kun Tampereelta metsäinsinööriksi valmistunut Marika Makkonen haaveili työstä esimerkiksi puunhankinnassa ja kuunteli puheita auringonlaskun alasta. Metsäteollisuus kävi läpi isoja rakennemuutoksia.
”Se oli kauheaa aikaa”, sanoo Makkonen, jolta kyselen urapolun käänteistä ja päätymisestä metsäalalle.
”Meitä oli noin 20 valmistumassa, ja vain yksi meistä sai alan töitä”, hän muistelee.
Se yksi ei ollut Makkonen, jonka suunnitelmat vaihtuivat jatko-opintoihin yliopistossa ja sieltä mutkien kautta vakuutusyhtiö Lähi-Tapiolaan. Siellä hän työskentelee tätä nykyä metsätalousliiketoiminnan johtavana asiantuntijana ja muutama vuosi sitten perustetun Lähi-Tapiola Yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtajana.
Työ on innostavaa ja usko metsään sijoituskohteena vain kasvaa, hän sanoo.
Lähi-Tapiola perusti yhteismetsänsä lähes tyhjästä, ja viidessä vuodessa se on kasvanut niin sanotusti isojen joukkoon.
Kahdesta yhtiön omistamasta kiinteistöstä muodostettua 90 hehtaarin yhteismetsää markkinoitiin voimakkaasti, ja ensimmäiset metsänomistajat liittivät metsäpalstansa siihen vain parin kuukauden jälkeen.
Lähi-Tapiola on myös itse ostanut metsää ja kasvattanut osuuksiaan yhteismetsässä.
Viidessä vuodessa mukaan on liittynyt yli sata osakasta ja hehtaarit ovat paisuneet yli 11 000:een. Jonkinlaisena ääneen sanottuna tavoitteena on ollut kasvattaa yhteismetsän pinta-alaa 100 000 hehtaariin, mutta Makkosen mukaan kasvu ei ole enää kriittistä.
Suuruus auttaa ainakin siinä, että kustannuksia on helpompi saada alas. Jos osakkuudesta haluaa joskus luopua, osuus voi olla pieneen toimijaan verrattuna helpompi myydä.
”Metsäkään ei ole immuuni kriiseille, mutta yleensä ne tulevat sinne vähän viiveellä”, Makkonen sanoo.”
Perustamisen taustalla vaikuttavat yhtiön pitkät perinteet metsä- ja maatalouden vakuuttajana ja sen myötä halu tarjota palettiin sopivia palveluita asiakkaille. Yhteismetsän malli sopii asiakkaiden omistaman vakuutusyhtiön henkeen, Makkonen kuvailee.
Toisaalta sijoitusten hajauttaminen useisiin eri kohteisiin on nähty viisaana.
”Metsäkään ei ole immuuni kriiseille, mutta yleensä ne tulevat sinne vähän viiveellä”, Makkonen sanoo.
”Nytkin maailma on vähän oudossa asennossa, ja puun hinta on ollut hyvin korkealla. Sekavasta maailmantilanteesta huolimatta me onnistuimme viime kevään puunmyyntikilpailutuksissa erittäin hyvin.”
Ajoitus osui lankulle, syksyllä hinnat olivat laskussa.
”Vanhat lainalaisuudet esimerkiksi siitä, että Etelä-Suomessa olisi aina pohjoista parempi hinta, eivät enää pidä aina paikkansa. Mekin saimme suhteessa tosi hyvän hinnan juuri pohjoisen leimikoille.”
Yhteismetsät ovat kiinnostaneet metsänomistajia viime vuosina. Taustalla on metsänomistajuuden murros, arvelee Marika Makkonen. Kuva: Sanne KatainenMarika Makkonen
Kotoisin maitotilalta Rääkkylästä Pohjois-Karjalasta.
Valmistunut metsäinsinööriksi Tampereelta vuonna 2005 ja maa- ja metsätieteiden maisteriksi Helsingistä 2008. MMT vuonna 2019.
Työskentelee Lähi-Tapiolan metsätalousliiketoiminnan johtavana asiantuntijana ja Lähi-Tapiola Yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtajana.
Työskennellyt aiemmin VTT:n puututkimuksessa, metsäalan konsulttina Vision Huntersilla ja talousanalyytikkona Häggblom & partnersilla.
Asuu Kirkkonummella lapsensa kanssa. Harrastaa muun muassa lenkkeilyä luonnossa.
Omaa metsää Pohjois-Karjalassa.
Makkonen seuraa, kuinka Kiina laajentaa selluntuotantoaan ja metsäyhtiöt pohtivat, miten ne toimivat kilpailussa. Maailmanlaajuinen puuraaka-ainepula muuttaa puuvirtoja ja markkinaa Suomessakin.
Makkosen mielestä myllerrys vain muistuttaa, että Suomella on raaka-ainetta, josta on pulaa, ja siitä kannattaa pitää huolta.
Lähi-Tapiolan yhteismetsään kuuluvat metsät ovat täplinä ympäri Suomen karttaa. Niiden hoidosta vastaa Aari Metsä Oy, jolla on myös nimeään kantava oma yhteismetsä.
Lähi-Tapiolalla ei Makkosen mukaan ole liitettävän metsäkiinteistön sijainnille vaatimuksia, mutta jonkinlaisena rajana on pidetty vähintään 30 hehtaaria. Ikäjakauman on säilyttävä järkevänä, kokonaisuuden hallittavana.
Tavoitteena on ollut mahdollisimman pienet hallintokulut ja tuottaa osakkaille hyvää tuottoa. Vuonna 2024 yhteismetsän kokonaistuotto ylsi 8,8 prosenttiin. Tästä ylijäämänä osakkaille maksettiin 3,4 prosenttia.
Yhteismetsät
Vuoden 2025 alussa Suomessa oli yhteensä 659 yhteismetsää. Niiden pinta-ala käsitti noin 800 000 hehtaaria.
Nimensä mukaisesti yhteismetsät ovat monen metsänomistajan yhteisesti omistamia ja hallinnoimia metsäkokonaisuuksia. Yhteismetsä maksaa osakkailleen vuosittain tuottoa osakkaiden osuuksien mukaisesti.
Liittämällä metsän yhteismetsään metsänomistajuus säilyy, mutta sen hoidosta vastaa hoitokunta.
Verotus on suoraa metsänomistamista kevyempää. Yhteismetsä maksaa 26,5 prosentin veron tuloksestaan, kun yksityishenkilö maksaa puunmyyntitulosta 30–34 prosenttia veroa.
Yhteismetsissä on yhteensä noin 25 000 osakasta, ja niiden osuus on noin kuusi prosenttia yksityismetsien pinta-alasta.
Pienin yhteismetsä on alle 20 hehtaarin suuruinen, suurimman eli Kuusamon yhteismetsän pinta-ala on lähes 100 000 hehtaaria.
Metsänomistajien kiinnostus yhteismetsiin on kasvanut viime vuosina. Nimensä mukaisesti ne ovat monen metsänomistajan yhteisesti omistamia ja hallinnoimia metsäkokonaisuuksia, josta jaetaan osakkuuden mukaista vuosituottoa.
Suosion kasvun taustalla on metsänomistajuuden muutos, Makkonen arvelee.
Lähi-Tapiolassa ajateltiin aluksi, että liittyjät olisivat isolta osalta etämetsänomistajia, joille metsän hoitaminen itse tuntuu työläältä.
”Huomasimme, että paljon oli myös metsänomistajia, jotka ovat olleet hyvinkin aktiivisia tekemään itse, mutta heillä ei ole selkeää jatkajaa. Metsänomistaminen on myös vahvasti tunneasia, siitä ei haluta kokonaan luopua.”
Tuota tunnetta, ”metsänomistamisen henkeä”, Makkonen sanoo haluavansa vaalia yhteismetsässä, vaikka se on kasvanut suureksi.
”Lukkarinrakkautta”, hän epäilee. Makkonen on ollut alusta asti rakentamassa ja luotsaamassa yhteismetsää sellaiseksi kuin se on nyt.
”Yhteismetsällä pitää olla jonkinlaiset kasvot, puhelinnumero, jonne soittaa, kun metsässä tapahtuu jotain.”
”Sekavasta maailmantilanteesta huolimatta me onnistuimme viime kevään puunmyyntikilpailutuksissa erittäin hyvin.”
Makkonen kertoo itsekin käyneensä metsänomistajan kanssa puheluita esimerkiksi majavatuhoista metsässä. Aktiivisimmat haluavat ottaa kantaa vaikkapa yhteismetsän metsästysoikeuksiin, kustannustasoon tai metsänhoitoon.
Oman osuutensa Lähi-Tapiola on halunnut painaa alle 30 prosenttiin muun muassa verotuksellisista syistä. Yhteismetsän toimintaan vaikutetaan mieluummin hoitokunnan kautta.
Marika Makkonen osti hiljattain omaa metsää kotiseudultaan Pohjois-Karjalasta. ”Olen aina sanonut, että jos on mielenkiintoa hoitaa metsänsä itse hyvin, se on aina paras tilanne”, hän sanoo. Kuva: Sanne KatainenHaastattelun lopuksi tarvomme Makkosen kodin taakse avautuvaan talviseen metsään ottamaa valokuvia. Täällä ovat vapaa-ajan lenkkipolut ja maastopyöräilyreitit.
Metsäinsinöörin opinnoista on jäänyt käytännön taitoa metsätöihin, joista on ollut hyötyä hiljattain nousseen oman talon rakennuksessa.
”Käytän moottorisahaa paljon, täälläkin. Moottorisahan käytön opettelu oli yksi hyödyllisimmistä opeista, joita aikanaan sain. Olen tyytyväinen, että oppi on pysynyt kaikki nämä vuodet.”
Makkonen kertoo myös ostaneensa hiljattain kotiseudultaan Pohjois-Karjalan Rääkkylästä hieman metsää. Siellä hän on perannut tänä vuonna taimikkoa. Pientä harvennustakin olisi tiedossa.
Metsäalaa olisi mukava kasvattaakin, mutta yhteismetsään oma pläntti ei päädy.
”Kun voi itse tehdä jotain metsässä, se on palkitsevaa. Toivon, että siellä syntyy oman lapsen metsäsuhde, kun käydään vaikkapa retkellä paistamassa makkaraa”, Makkonen sanoo.
”Olen aina sanonut, että jos on mielenkiintoa hoitaa metsänsä itse hyvin, se on aina paras tilanne. Ja jos ei ole, mutta metsästä haluaa pitää kiinni, yhteismetsä on vaihtoehto.”
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
