Mäntyranta on tarttunut työssään myös vaikeina pidettyihin aiheisiin. Kuva: Lari Lievonen
Metsäteollisuus on vaarassa jäädä FSC-sertifioinnin vaatimusten vangiksi, Hannes Mäntyranta varoittaa
Loikka Kemijärven syrjäkyliltä vei Hannes Mäntyrannan valtakunnan metsäviestinnän ytimeen.Tilaajalle
Hannes Mäntyrannan mukaan kansainväliset ympäristöjärjestöt painostivat metsäalaa rajusti tämän vuosituhannen ensimmäisinä vuosina. Kuva: Lari LievonenHannes Mäntyrantaa kuvaa hyvin, että hän paistaa ahvenet kokonaisina. Pelkät fileet eivät hänelle kelpaa, sillä ne eivät maistu miltään.
Varsinaisesti hänet tunnetaan pitkän linjan toimittajana ja metsäalan viestinnän asiantuntijana. Vaan käsitellään ensin muut asiat ja palataan hänen työuraansa myöhemmin.
Mäntyrannan lapsuus ja nuoruus vierähtivät pienessä kemijärveläisessä kylässä, jossa kavereita oli vähän, mutta luonto, kalastus ja hiihto olivat tiiviisti läsnä arjessa. Turvallisesta ja luottavaisesta kodista oli hyvä ponnistaa kohti tulevaa.
Maailma laajeni nopeasti mopoiässä. Se mahdollisti yön yli kestäneet kalareissut.
Kalastus on pysynyt Mäntyrannan harrastuksena näihin päiviin. Ahvenet tuli jo mainittua, mutta niille tekevät seuraa hauet.
”Pitkään voissa ja kermassa kypsytetty hauki on ihan parasta. Se pitää kuitenkin syödä heti, sillä hauki ei ole hyvää säilytyksen jälkeen.”
Särjet ovat välttämätön paha kalastajille, mutta ei Mäntyrannalle. Niistä hän tekee säilykkeitä.
”Metsäalalla oli aikoinaan parhaat bileet.”
Matka Kemijärveltä kulki Ouluun, jossa Mäntyranta paneutui matematiikan opintoihin. Hän valmistui luonnontieteiden kandidaatiksi.
”Matematiikka on minulle ennen kaikkea kieli, jonka avulla voi ymmärtää ilmiöiden suhteita.”
”Kuinka hienoa on nähdä erilaisten muuttujien vaikutus lopputulokseen. Niillä voi yrittää tulkita myös luontoon liittyviä prosesseja.”
Faktoihin nojautuva Mäntyranta on usein haastanut ympäristöjärjestöjen väitteitä. Kuva: Lari LievonenLooginen ajattelu on arvokasta myös journalistisessa työssä. Siinä pitää osata nopeasti erottaa isot asiat pienistä asioista.
Toimittajan uraa Mäntyranta aloitteli Oulun ylioppilaslehdessä, myöhemmin myös sen päätoimittajana.
Poliittisesti aktiivisena nuorena hän vastusti aikoinaan EEC-jäsenyyttä sosiaalidemokraattien riveissä. Sosiaalidemokratia tarjosi Mäntyrannalle vaihtoehdon vastustaa taistolaisuutta.
”Sen jälkeen en ole marssinut minkään asian puolesta. En pidä siitä, että erilaiset asiat kytketään toisiinsa. Esimerkiksi pride on sinällään hyvän asian puolella, mutta en hyväksy, että samalla pitäisi marssia Che Guevaran ja Hamasin puolesta.”
”Äänestäminen on käynyt kerta kerralta vaikeammaksi.”
Mäntyranta korostaa edelleen poliittisten puolueiden merkitystä kansanvallan peruspilarina. Puolueet edustavat asioiden hoidon jatkuvuutta.
”Nykyään äänestäminen on kuitenkin kerta kerralta vaikeampaa. Se johtuu siitä, että puolueet ovat sortuneet opportunismiin.”
Oulun ja Helsingin ylioppilaslehtien jälkeen Mäntyranta päätyi ensin Iltalehden ja sitten Ilta-Sanomien kesätoimittajaksi 1980-luvulla. Ilta-Sanomissa hän profiloitui ympäristöuutisiin, jotka eivät muita kiinnostaneet.
”Ympäristöuutisia pidettiin vaikeina. Eivät ne sitä olleet, mutta perehtymistä ne vaativat.”
Vuosien varrella Mäntyranta päätyi Uuteen Suomeen ja Vihreään Lankaan ja lopulta mainostoimisto Brand Sellersiin. Sen perua hän kehuu edelleen amerikkalaisten viestintätaitoja.
MT:n lukijoille Mäntyranta tuli tutuksi kolumneista. Kuva: Jaana KankaanpääTämän vuosituhannen alussa Mäntyranta siirtyi Suomen Metsäyhdistyksen viestinnän suunnittelijaksi. Hän muistelee etenkin tuon työn alkuaikoja lämmöllä.
”Metsäalalla oli silloin parhaat bileet. Nyt niitä ei enää ole.”
Haasteitakin riitti. Kansainväliset ympäristöjärjestöt iskivät Suomen metsäalan kimppuun oikein olan takaa tämän vuosituhannen alkupuolella. Niillä oli vipuvartena kansainvälisiin painotaloihin kohdistuva painostus.
”Painopaperin kysynnän vähentyessä ympäristöjärjestöt menettivät tuon aseen.”
”Painopaperin kysynnän vähentyminen vei ympäristöjärjestöiltä aseet.”
Mäntyranta kiittelee edelleen metsäalan viestintää. Monella muulla alalla vastaavaa ei edes ole.
”Viestintään pitäisi panostaa silloin, kun menee hyvin. Sitten kun menee huonosti, se on liian myöhäistä.”
Parasta metsäalan viestinnässä ovat yhteiset hankkeet, joissa ei olla mustasukkaisia toisille. Edellinen vuosikymmen toi kuitenkin mukaan kyräilyä.
FSC-sertifiointi levittää valtaansa myös muihin metsiin niin kutsutun kontrolloidun puun kautta. Kuva: Markku PulkkinenMäntyrantaa pelottaa, että metsäteollisuus on jäämässä FSC:n kontrolloidun puun vaatimuksien vangiksi. Ympäristöjärjestöt käyttävät sitä valtapoliittisiin tavoitteisiin, joihin metsäteollisuuden mahdollisuudet vastata ovat rajalliset.
”Metsäteollisuus lähti FSC:hen mukaan ehkä liian luottavaisena. Tämä ei ole pelkkää jälkiviisautta, sillä yhtiöitä varoitettiin asiasta.”
Kollegat kehuvat Mäntyrantaa asioihin perehtyväksi ja faktoihin tukeutuvaksi. Myös särmää löytyy, sillä tarvittaessa hän ottaa oman tilansa.
”Jos haluaa muuttaa maailmaa, asiat on sanottava ääneen, kun niiden aika on. On myös pidettävä kiinni, että sovitut asiat toteutetaan.”
Mäntyrannan käy kirjassaan läpi erilaisia metsäalaan ja viestintään liittyviä tapahtumaketjuja. Kuva: Kirjan kansiMäntyranta on kirjoittanut metsäviestinnästä Terveisiä ullakolta -nimisen kirjan, jossa hän käy läpi useita viime vuosikymmenillä julkisuudessa vain osina nähtyjä metsäalaan liittyviä prosesseja viestinnän näkökulmasta.
”Kirja on kirjoitettu pääosin julkaistun materiaalin pohjalta, eli ihmiset kertovat siinä, mitä he ajattelivat tapahtumista niiden toteutumisaikana. En ole antanut kenellekään mahdollisuuksia selittää asioita jälkikäteen parhain päin.”
Mäntyranta kertoo itsekin vähän yllättyneensä, miten arkistomateriaali näytti metsäalan murroksen ja viestinnän arvoketjujen toiminnan.
Kokeneena median tekijänä Mäntyranta on huolestunut journalismin nykytilasta.
"Liian usein törmään juttuihin, jotka jättävät enemmän kysymyksiä kuin antavat vastauksia. Minulle se kertoo laiskuudesta.”
Työn kiireeseen vetoaminen ei hänen mielestään oikeuta heikkoa jälkeä. Ei niin voi tehdä muissakaan ammateissa.
”Mökillä ei tee enää mieli olla pitkään yksinään.”
Yksityiselämässä puhuttaessa Mäntyranta nostaa esiin ystävien ja yhdessä tekemisen merkityksen.
”Ihminen kaipaa toista ihmistä lähelleen. Sen huomaa siitä, että mökilläkään ei tee enää mieli olla pitkään yksinään.”
Harrastuksissaan hän viihtyy sekä luonnossa että kirjallisuuden parissa. Paikasta toiseen hän siirtyy mielellään pyörällä.
”Olen laulanut kirkkomusiikkia kuorossa, ja se on ehkä parasta, mitä ihmisellä voi olla.”
”Luen jatkuvasti. Se on epäsosiaalista mutta minulle sopivaa. Minulla on aina vähintään kolme kirjaa luvussa.”
Entä onnellisuus ja elämän tarkoitus. Sitäkin on haastateltavalta kysyttävä.
”Onni on pieniä palasia ja elämän tarkoitus on päästä kotiin”, tiivistää Mäntyranta. Siihen on hyvä lopettaa.
Hannes Mäntyranta
Syntynyt Kemijärvellä vuonna 1957. Asuu Helsingissä ja viettää aikaa myös mökillään Säkylässä. Kahden aikuisen lapsen isä.
Koulutukseltaan luonnontieteiden kandidaatti, pääaineena matematiikka.
Työskennellyt toimittajana 14 vuotta muun muassa Iltalehdessä, Ilta-Sanomissa, Vihreässä Langassa sekä Uudessa Suomessa. Oli Suomen Metsäyhdistyksessä viestinnän suunnittelijana 22 vuotta.
Harrastaa kaikenlaisen kirjallisuuden lukemista, toisinaan kalastelua mökkiverkoilla ja jopa ruoanlaittoa.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
