Lukijalta: Jotain rajaa kesähakkuukritiikillekin

MT kirjoitti 11.8. kahdessakin kirjoituksessa lintujen pesimäaikaisista hakkuista. Kirjoituksiin kannusti ilmeisesti Euroopan unionin komission tuore päätös ja ympäristöjärjestöjen jokavuotinen kampanjointi ”pesähakkuita” vastaan.

Suomessa hakataan vuosittain ehkä 1,5 prosenttia talousmetsien pinta-alasta. Tästä ehkä puolet on päätehakkuuta ja loput harvennusta. Molemmat hakkuutavat lienevät yhtä haitallisia lintujen pesinnälle.

Kuten toimittaja Suvi Jylhänlehdon artikkelissa kerrottiin, kuutiomäärissä mitatut hakkuut ovat lisääntyneet myös lintujen pesimäaikana, mutta onko tämä oleellista? Eikö pesintöjen onnistumisen kannalta oleellisempaa ole se, onko hakkuiden pinta-ala kasvanut?

Päätehakkuiden osalta tiedetään, että ei ole, ei 1970-luvun jälkeen. Harvennushakkuiden määriä taas on pikemminkin moitittu liian pieniksi, mutta metsänhoidollisista syistä.

Olen aiemmin ajatellut, että vuotuisista hakkuista osuisi lintujen pesintäajan kolmelle kuukaudelle neljännes, koska kolme kuukautta on neljäsosa 12 kuukaudesta. Jylhänlehdon artikkelin mukaan osuus on kuitenkin pienempi, noin kuudesosa. Näin laskien pesintäaikaiset hakkuut kohdistuisivat talousmetsien pinta-alasta osuuteen, joka saadaan, kun 1,5 prosenttia jaetaan kuudella. Se on 0,25 prosenttia.

Tämä korkeintaan on se osuus pesinnöistä, joita metsänhakkuut uhkaavat vuosittain. Osuus lienee pienempi, monestakin syystä. Pesintöjä tapahtuu myös suojelualueilla ja metsänhakkuissa pyritään suojelemaan linnunpesiä. Eikä hakkuu tuhoa aikuisia lintuja, ei aina edes poikasia. Parhaassa tapauksessa lintupari voi pesiä samana kesänä uudelleen.

Oleellisempaa kuitenkin on, että vertailukohta on väärä. Hakkuiden aiheuttamaa uhkaa ei pitäisi verrata pesintöjen, vaan onnistuneiden pesintöjen määrään. En ole löytänyt tutkimustuloksia siitä, kuinka iso osa pesinnöistä tuhoutuu luonnollisesti, mutta lintuasiantuntijoiden mukaan osuus voi olla jopa yli 50 prosenttia, riippuen esimerkiksi siitä, pesiikö lintu puussa vai maassa.

Tähän nähden on vaikea ymmärtää, miksi hakkuiden aiheuttama 0,25 prosentin uhka olisi ongelma verrattuna luonnon aiheuttamaan 50 prosentin uhkaan. Se tuskin on edes eettinen, mutta ainakaan se ei ole ekologinen ongelma.

Hannes Mäntyranta

Helsinki