Pesintäajan hakkuukiellosta ei saa tulla uutta Naturaa − asia on ratkaistavissa vapaaehtoisella yhteistyöllä

Euroopan unionin tuomioistuin julkaisi reilu viikko sitten ratkaisunsa ennakkopäätöspyyntöön, joka koski hakkuiden keskeyttämistä lintujen pesintäaikana. EU-tuomioistuin totesi, että tietyin ehdoin hakkuut voidaan kieltää lintujen pesimäaikana. Tuomioistuimen mukaan lintudirektiivissä säädetyt lintujen tappamis- ja pesienhäirintäkiellot koskevat kaikkia lintulajeja, eivät vain uhanalaisia lajeja (MT 6.8.).

Viron ympäristövirasto Keskkonnaamet keskeytti kahden paikallisen metsäyhtiön Voore Metsin ja Lemeks Põlvan hakkuut kahdella eri kohteella toukokuussa 2021. Hakkuiden keskeyttämistä perusteltiin sillä, että hakkuut uhkasivat alueilla havaittujen lintujen pesintää. Ratkaisun mukaan alueille tehdyt tarkastukset paljastivat kummassakin tapauksessa kymmenen eri lintulajin varman, todennäköisen tai mahdollisen pesinnän kyseisillä alueilla.

Tuomioistuimen antama ratkaisu on monimutkainen, eikä sitä voi suoraan yleistää kaikkiin pesintäajan hakkuisiin. Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikön Pekka Pesosen mukaan ennakkoratkaisun vaikutuksia analysoidaan yhdessä muiden jäsenmaiden kanssa. MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola varoittaa tekemästä päätöksestä kansallista ylitulkintaa. Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Tapani Veistola taas patistaa ympäristöministeriötä laatimaan kesähakkuisiin liittyvää soveltamisohjetta.

Suomessa hakkuita tehdään pääsääntöisesti muulloin kuin lintujen pesintäaikana. Metsänhoidon suositukset ja yhtiöiden käytännöt ottavat jo lintujen pesinnän huomioon. On tärkeää pitää huolta, että suositukset ja käytännöt pysyvät ajan tasalla myös ilmaston muuttuessa ja kesähakkuiden mahdollisesti yleistyessä. Yksittäisillä metsänomistajille on myös mahdollisuus kirjata puukaupan ehtoihin, ettei hakkuita tehdä pesintäaikana. Varmasti yksikään metsänomistaja ei halua aiheuttaa haittaa lintujen pesinnälle.

Päätöksen suhteen on kuitenkin oltava tarkkana, ettei siitä synny uutta Naturaa. Ratkaisun monimutkaisuus ja tulkinnanvaraisuus voi pahimmillaan johtaa lisääntyvään byrokratiaan ja metsien harmaaseen suojeluun ilman asianmukaisia korvauksia. Olennaista on myös, että EU-maissa muodostetaan asiassa yhtenäinen tulkinta. Myönteistä on, että Suomi pohtii asiaa parhaillaan yhdessä Ruotsin ja Viron viranomaisten kanssa.

Asiasta ei kannata myöskään lähteä rakentamaan vastakkainasettelua metsänomistajien ja luonnonsuojelijoiden välille. Luontojärjestöille voi syntyä houkutus käyttää päätöstä keppihevosena laajemmille suojelupyrkimyksille. Sellainen toimisi kuitenkin tarkoitustaan vastaan. Lintujen pesinnän turvaaminen on Suomessa hyvin järjestettävissä vapaaehtoisella yhteistyöllä metsänomistajien ja muiden alan toimijoiden kesken. Tähän työhön luontojärjestöt ovat tervetulleita mukaan.

Eurooppalaisen oikeusvarmuuden kannalta päätös ei ole hyvä asia. Nykyinen lintudirektiivi on ollut voimassa vuodesta 2009 ja sen edeltäjät jo 1970-luvulta alkaen. Se, että näin keskeiseen kysymykseen saadaan tulkinta vasta nyt, kertoo puutteista joko direktiivin alkuperäisessä muotoilussa tai soveltamisessa eri jäsenmaissa. EU:n oikeusjärjestelmään kuuluva EU-tuomioistuimen laaja tulkintavalta on ylipäätään vieras pohjoismaiselle, lainsäätäjän asemaa korostavalle oikeuskäytännölle. Pahimmillaan se tuottaa amerikkalaiseen tapaan poliittisia linjauksia, joiden pysyvyydestä ei ole mitään takeita.