Puun hinnat eivät ole erityisen korkealla - viimeaikainen nousu on nytkähdys kohti tavallista tasoa

Kuluvan vuoden aikana puun hinnat ovat nousseet voimakkaasti. Havutukki on kallistunut nimellisesti yli 10 prosenttia, koivutukki neljänneksen, havukuitupuu noin 40 prosenttia ja koivukuitu yli 50 prosenttia vuoden takaisesta.

Samaan aikaan myös rahan arvoa nakertava inflaatio on pysytellyt korkealla. Huhtikuussa kuluttajahinnat olivat 7,9 prosenttia vuoden takaista suuremmat.

Mitä on jäänyt metsänomistajan viivan alle, kun rahan arvon heikkeneminen otetaan huomioon?

Varsinkin kuitupuun hinnat ovat nousseet inflaatiota nopeammin. Luonnonvarakeskus kertoi toukokuun puolivälissä tilastojulkistuksen yhteydessä, että mänty- ja koivukuitupuulla reaaliset eli inflaation vaikutuksesta puhdistetut hinnat ovat pystykaupoissa korkeimmillaan 25 vuoteen. Kuusikuidun hinta oli viimeksi reaalisesti nykytasoa korkeammalla 15 vuotta sitten.

Kuulostaa historiallisen hyvältä. Siitä huolimatta hinnannousun suuruudesta toisenlaisen kuvan katsomalla sitä pidemmästä perspektiivistä.

Vuonna 1963 havutukista ja mäntykuidusta maksettiin pystykaupoilla reaalisesti jokseenkin nykyisiä hintoja. Kuusikuidun hinta oli korkeampi, koivuhalon hinta puolestaan kehnompi kuin nykyisen koivukuidun. Kuva: Erkki Voutilainen

Kun puun reaalihintojen kehitystä tarkastellaan 1950-luvulta alkaen, nousu kuitupuun hinnoissa näyttäytyy pienenä nykäyksenä kohti normaalitasoa.

Viimeisen 70 vuoden aikana kuitupuusta on maksettu keskimäärin noin 30 euroa kuutiolta nykyrahassa mitaten.

2000-luvun alussa alkoi viime vuoteen saakka kestänyt jakso, jona kuitupuun hinnat kieppuivat 20 euron molemmin puolin. Sitä ennen havukuitupuun reaalihinta vajosi näin alas vain poikkeuksellisissa suhdannekuopissa, kuten 1990-luvun alun lamassa.

Kuusikuidun hinta oli pitkään mäntyä parempi, mutta paperiteollisuuden kuihtuminen näyttää syöneen edun suurimmaksi osaksi pois.

Tuotteiden ja kulutusmahdollisuuksien muuttuminen vaikeuttaa pitkän ajan hintavertailua. Kuva: Kari Salonen

Koivukuidun kaupassa metsänomistajien nykypolvi on ollut onnellisemmassa asemassa kuin 1950- ja 1960-luvuilla metsää myyneet.

Vuonna 1959 koivukuidusta sai vain noin viisi euroa kuutiolta pystyyn. Venäjän-tuonnin loputtua koivusta on ollut eniten pulaa.

Kuitupuun nykyiset ”ennätyshinnat” kalpenevat aiempien huippujen rinnalla.

Korean sodan aiheuttama nousu singautti kuitupuun hinnat 1950-luvun alussa korkeuksiin, joita ei ole sen koommin nähty. Kuusikuidusta maksettiin 88 euroa ja mäntykuidusta 70 euroa kuutiolta.

Havutukin kantohintakin ylitti 100 euroa nykyrahassa mitaten.

Korean suhdanteessa tukin hinta oli kuitenkin kaukana vuoden 1973/74 piikistä, jolloin teollisuus maksoi havutukista nykyrahassa mitaten 133 euroa kuutiolta ja koivutukista 150.

Viimeiseen, vuoden 2007 hintapiikkiinkin on vielä reilusti matkaa. Sahojen heikot näkymät tietäen se jäänee saavuttamatta.

Tukin hintapohjat koettiin 1990-luvun alun lamassa. Kuusitukista maksettiin pystykaupoissa vuonna 1993 vaivaiset 42 euroa kuutiolta.

Nyt sahatukin hinnat ovat kuitupuun tavoin jokseenkin pitkän aikavälin normaalitasolla. Mielenkiintoista on kuusitukin hinnan erkaneminen mäntytukkia korkeammaksi. 2000-luvun alkuun saakka suhde oli toisin päin, eli sitä ennen mäntytukista maksettiin kuusta paremmin.

Pitkän ajan hintavertailun mielekkyyden voi toki kyseenalaistaa, koska vertailukohtia voi hakea monin tavoin. Ostovoiman verrattavuus vaikeutuu, kun kulutusmahdollisuudet muuttuvat.

Vaikka Korean suhdanteessa kuitupuun hinta oli satumainen, nykymetsänomistaja saa puuta myymällä varmasti paremmat lähtökohdat esimerkiksi kaukomatkusteluun tai viihde-elektroniikan hankkimiseen.

Ja vaikka puun arvo onkin pitänyt pintansa rahan arvon heikentyessä, palkat ovat nousseet vuosien saatossa puun hintoja nopeammin.

Juttu on osa Tilaajan toive -sarjaa, jossa MT käsittelee lukijoille merkityksellisiä aiheita. Oman toiveesi tai muun juttuvinkin voit lähettää täältä.