
Ennallistamisasetus muodostuu kahdesta kokonaisuudesta, kertoo ympäristöministeriön ympäristöneuvos Olli Ojala.
”Toinen kokonaisuus keskittyy pitkälti luontodirektiivin luontotyyppien ja meriympäristöjen parantamiseen. Toisessa kokonaisuudessa eri ekosysteemeille asetetaan indikaattorit, ja jäsenmailla on velvollisuus saada indikaattorit paranevalle uralle, kunnes saavutetaan tyydyttävä taso, jonka jäsenmaa on itse määritellyt.”
Esimerkiksi suoluonnon kohdalla kaikki Suomen luontotyypit edustavat jotain luontodirektiivityyppiä. Se luo soille kolmenlaisia velvoitteita: ennallistamis-, palauttamis- ja turvaamisvelvoitteita.
”Käytännössä ennallistaminen ja palauttaminen esimerkiksi maastotöinä eivät usein eroa toisistaan mitenkään.” Olli Ojala
Ennallistamisvelvoite tarkoittaa, että tietty osuus niistä esiintymistä, jotka eivät ole hyvässä tilassa, on ennallistettava. Osuus on 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, 60 prosenttia vuoteen 2040 mennessä ja 90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.
Palauttamisvelvoite tulee kyseeseen silloin, kun luontotyyppiä on pinta-alallisesti liian vähän.
”Käytännössä ennallistaminen ja palauttaminen esimerkiksi maastotöinä eivät usein eroa toisistaan mitenkään”, Ojala sanoo.
Jos puustoinen suo edustaa yhä luontotyyppiä, eli sen kenttäkerroksen kasvillisuus on edelleen suokasvillisuutta, saattaa olla esimerkiksi tarpeen tukkia ojat, jolloin kyse on ennallistamisesta, Ojala kertoo.
”Mutta siinä tapauksessa, että ojat ovat jo kuivattaneet suota niin paljon, ettei kenttäkasvillisuus enää edusta suokasvillisuutta, vaan on kangasmetsän kasvillisuutta, alue ei enää ole määritelmän mukaan puustoista suota. Tällöin palauttaminen voi tulla kyseeseen.”
Turvaamisvelvoite puolestaan tarkoittaa, että luontotyypin esiintymiin ei saa kohdistua merkittävää heikentämistä. Siinä luontotyypin hyvän tilan määritelmä on keskeinen. Se esimerkiksi kertoo, millaisia metsätaloustoimenpiteitä metsäisillä luontotyypeillä saa tehdä.

Ennallistamisen korkeista kustannuksista huolimatta on Ojalan mukaan syytä muistaa, että iso osa jo nyt luonnon hyväksi tehtävistä toimista on ennallistamisasetuksen toimeenpanoa.
Komission arvion mukaan vuotuiset kustannukset olisivat 930 miljoonaa euroa. Luonnonvarakeskus puolestaan arvioi vuonna 2023, että vuoteen 2050 mennessä kustannukset olisivat yhteensä 13–19 miljardia euroa.
Erilaisia ennallistamisohjelmia on runsaasti: Helmi, Metso, Nousu, Sotka, Ahti.
Ojalan mukaan luontoa ennallistetaan monella tavalla niin yksityisillä kuin valtion mailla.
”Ensinnäkin vapaaehtoisuuteen perustuen. Maanomistaja voi itse hakea tukea ennallistamistoimiin ja ympäristöhallinnon edustaja voi esimerkiksi Helmi-ohjelman puitteissa ottaa yhteyttä maanomistajaan. Näissä tapauksissa valtio kustantaa ennallistamiskustannukset täysin tai osittain.”
”Sitten on järjestöjä ja maanomistajia, jotka edistävät ennallistamista ilman valtion tukea. Siinä kokonaismittakaava on pieni, mutta kasvussa.”
Lisäksi luontoa ennallistavat Metsähallitus, ely-keskukset ja Suomen metsäkeskus.
Täysin valmista on elokuussa 2027.
Ennallistamisasetus astui voimaan 18.8.2024. Nyt jäsenmailla on kaksi vuotta aikaa laatia kansalliset ennallistamissuunnitelmat.
Sen jälkeen Euroopan komissiolla on puoli vuotta aikaa kommentoida suunnitelmia, minkä jälkeen jäsenmailla on vielä puoli vuotta aikaa ottaa komission kommentit huomioon. Täysin valmista on elokuussa 2027.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
