Ympäristötukihakemusta varten metsän luontoarvot ja puustotiedot on määritettävä tarkasti. Kuva: Hanne Manelius
Ympäristötukea voi hakea luontoarvojen suojeluun – Mhy Päijänteen alueella tuki herättää kiinnostusta: ”Laitamme joka vuosi vireille keskimäärin 60–80 hakemusta”
Jos erityisen tärkeän elinympäristön säilyttämisestä aiheutuu metsänomistajalle kustannuksia tai tulonmenetyksiä, hän voi hakea luontoarvojen suojeluun metsätalouden ympäristötukea. Tukihakemuksen laatiminen on vaativa urakka, jossa kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen.Tilaajalle
Ympäristötuki on kymmenen vuoden määräaikainen sopimus, jossa metsänomistajalle maksetaan korvaus metsän suojelemisesta. Kuva: Hanne ManeliusKivet peittävät uoman pohjaa vieri vieressä aivan kuin joku olisi nähnyt vaivaa ja asetellut ne paikalleen yksitellen. Hellejakson jäljiltä uoma on kuiva, mutta kun Metsänhoitoyhdistys Päijänteen metsäneuvoja Joonas Mäkinen kävi täällä edellisen kerran alkukeväällä, vettä virtasi norossa niin paljon, että siitä olisi voinut täyttää juomapullonsa.
”Noron alkupiste sijaitsee ylempänä rinteillä, jossa useat pienet valumapisteet yhdistyvät yhdeksi uomaksi. Alarinteessä se laskee pientä lehtolaikkua sivuten Vähä Kalliojärveen”, Mäkinen kertoo.
Noro ja lehtolaikku kuuluvat Luhangalla sijaitsevaan metsätilaan, jonka omistavan kuolinpesän osakkaat ottivat talvella Mäkiseen yhteyttä. Osakkaat pyysivät metsäneuvojaa selvittämään tilan metsien hoito- ja hakkuutarpeita.
Mäkinen aloitti selvityksen tutustumalla avoimeen metsävaratietoon, josta hän löysi merkinnän tilalla sijaitsevasta metsälain erityisen tärkeästä elinympäristöstä.
Nämä metsälain 10. pykälän mukaiset alueet ovat luontokohteita, jotka tulee metsänhoidossa suojella luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Hakkuita suunniteltaessa kymppipykälän mukaiset kohteet tulee rajata leimikon ulkopuolelle. Mikäli erityisen tärkeän elinympäristön säilyttämisestä aiheutuu metsänomistajalle kustannuksia tai tulonmenetyksiä, hän voi hakea luontoarvojen suojeluun metsätalouden ympäristötukea.
Kannustinkorvausta kuolleesta puusta
Ympäristötuki on kiinteistökohtainen, ja tuki koostuu peruskorvauksesta ja hakkuuarvokorvauksesta.
Runsaslahopuustoisille kohteille on tämän vuoden aikana ollut mahdollista hakea myös kannustinkorvausta, joka maksetaan sopimusalueella olevasta kuolleesta puusta. Kannustinkorvaus on sitä suurempi, mitä enemmän kuollutta puuta tukialueella on. Enimmillään sitä voi saada 20 prosenttia ympäristötuesta.
Tukea voidaan maksaa myös ympäristötuen valmisteluista koituneisiin kustannuksiin silloin, kun metsänomistaja on valtuuttanut tuen hakemiseen ulkopuolisen tahon.
Yksittäiselle kohteelle maksettavan tuen minimimäärä on 500 euroa koko tukikaudelta. Suurten ja runsaspuustoisten Metso-kohteiden tukimäärät voivat liikkua useissa tuhansissa tai jopa kymmenissä tuhansissa euroissa.
Jos tuki myönnetään, metsänomistaja solmii Metsäkeskuksen kanssa määräaikaisen sopimuksen, jossa määritellään kohteeseen liittyvät ehdot. Alueella voidaan tehdä luonnonhoitotoimia, mikäli niistä on sovittu etukäteen. Sopimuksen vastaiset hakkuut johtavat tuen takaisinperintään.
Kiinnostava tukimuoto
Ympäristötuki on osa Metka-tukijärjestelmää, ja tukea haetaan Metsäkeskukselta. Erityisen tärkeiden elinympäristöjen lisäksi tukea voi saada Metso-ohjelman mukaiseen elinympäristöjen suojeluun.
Kun Joonas Mäkinen kertoi ympäristötuen mahdollisuudesta kuolinpesän osakkaille, nämä kiinnostuivat saman tien.
”Etenkin kuolinpesän nuoremmille osakkaille metsän luontoarvojen säilyttäminen on tärkeää. Ja jos suojelusta kerran on mahdollista saada korvausta, miksei sitä kannattaisi hakea. Hakematta jättäminen olisi kuin jättäisi rahaa ojan penkalle.”
Vaikka ympäristötukea on voinut hakea jo vuodesta 1997 lähtien, kaikki metsänomistajat eivät vielä tunne sitä hyvin. Metsänhoitoyhdistys Päijänne on tuonut tukimahdollisuutta aktiivisesti metsänomistajien tietoisuuteen, mikä näkyy myös vireille laitettujen tukihakemusten määrissä.
”Laitamme joka vuosi vireille keskimäärin 60–80 hakemusta”, Mäkinen kertoo.
Metsäneuvoja Joonas Mäkisen mukaan ympäristötuki ei ole vielä kaikille metsänomistajille tuttu. ”Mutta kun asiasta kertoo, useimmat kiinnostuvat heti.” Kuva: Hanne ManeliusTärkeä lahopuujatkumo
Metsäautotien helle ja paarmat vaihtuvat noroa ympäröivien kuusten suojassa viileyteen. Puiden varjostus ja virtaava vesi luovat omanlaisensa pienilmaston, joka poikkeaa ympäröivästä kangasmetsästä.
Alajuoksulla maasto käy rehevämmäksi. Kenttäkerroksessa varpujen paikan valtaavat saniaiset ja muut ruohovartiset kasvit, ja kuusten joukossa kasvaa enenevässä määrin lehtipuita, kuten koivua ja haapaa.
Joonas Mäkinen tutkii pensasta, jonka himmeän harmaanvihreät lehdet kasvavat oksan vastakkaisilla puolilla.
”Olisiko lehtokuusama?”
Puustossa ei näy merkkejä aiemmista hakkuista. Lahopuuta sen sijaan on runsaasti, mikä on monimuotoisuuden kannalta hyvä asia. Suomen metsälajeista noin neljännes eli 4 000–5 000 lajia on riippuvaisia lahopuusta. Suuri joukko sieniä, hyönteisiä ja muita eliöitä käyttää lahoavaa puuta ravinnokseen ja kierrättää sen ravinteet takaisin maaperään.
Osa tämän metsän lahopuista sinnittelee vielä pystyssä, osa on jo antanut periksi ja makaa sammalikossa pitkänään.
Eliöille eriasteisesti lahonneiden puiden muodostama lahopuujatkumo on tärkeä, sillä monet niistä ovat sopeutuneet elämään tietynasteisesti lahonneella puulla.
Mäkinen pysähtyy tarkastelemaan haapaa, jonka tyveä majava on syönyt. Kohta lähistöltä löytyy toinen, kolmas ja neljäskin kaluttu puu.
”Yleensä majavat eivät kalua näin järeitä runkoja, mutta tällä kertaa kyseessä on ollut poikkeuksellisen kunnianhimoinen yksilö. Ehkä se on halunnut rakentaa itselleen hirsimökin.”
Noro ja lehtolaikku ovat metsälain 10. pykälän perusteella suojeltavia, erityisen arvokkaita elinympäristöjä. Kuva: Hanne ManeliusVaativa maastoarviointi
Luhangan metsätilan kuolinpesän osakkaat ovat valtuuttaneet Metsänhoitoyhdistys Päijänteen hakemaan ympäristötukea kuolinpesän puolesta. Vireillä olevaan hakemukseen odotetaan Metsäkeskukselta päätöstä kuluvan syksyn aikana.
Teoriassa metsänomistaja voisi hakea ympäristötukea myös oma-aloitteisesti, mutta käytännössä hakuprosessi vaatii elinympäristön, luontoarvojen sekä metsän puustotietojen määrittämiseen liittyvää syvällistä asiantuntemusta.
Pienelläkin kohteella maastoarviointi vie useita tunteja, ja laajemmat kokonaisuudet voivat vaatia arvioijalta päivien tai jopa viikon työn.
Maastoarvioinnin jälkeen tiedot syötetään Metsäkeskuksen verkkosivuilta löytyvään ympäristötuen laskentataulukkoon.
Metsänhoitoyhdistys Päijänteessä tukihakemusten laatimisesta vastaa asiaan koulutettu erityisasiantuntija.
”Metsäkeskus ei enää avusta ympäristötukihakemuksen laatimisessa vaan palauttaa hakemuksen täydennettäväksi, mikäli siinä on puutteita. Helpoimmalla metsänomistaja pääsee, kun ottaa yhteyttä metsäalan toimijaan”, Mäkinen sanoo.
Runsas ja eriasteisesti lahonnut lahopuusto lisää metsän monimuotoisuutta. Kuva: Hanne ManeliusHyvä mieli suojelusta
Metsäkeskus laatii neuvottelupöytäkirjan yhdessä tuensaajan valtuuttaman tahon kanssa. Kun pöytäkirja syksyllä valmistuu, Mäkinen esittelee sen kuolinpesän osakkaille. Mikäli nämä hyväksyvät pöytäkirjan, metsänhoitoyhdistys allekirjoittaa sen osakkaiden puolesta.
Sen jälkeen noro ja lehtolaikku saavat jäädä luonnontilaan ainakin seuraaviksi kymmeneksi vuodeksi. Ajatus tuntuu Mäkisestä mukavalta.
”Tällaisen kohteen suojelusta tulee metsäneuvojallekin hyvä mieli.”
Tuen määrä on noussut kantohintojen mukana
Suomen metsäkeskus ryhtyi käsittelemään Metka-kannustinjärjestelmän mukaisia ympäristötukihakemuksia alkysyksyllä.
Metsäkeskuksen luonnonhoidon johtava asiantuntija Riitta Raatikainen lupaa päätöksiä kohtuunopealla aikataululla.
”Pyrimme siihen, ettei tukipäätöstä joudu odottamaan kuukautta tai paria kauempaa.”
Tälle vuodelle ympäristötukeen on varattu määrärahoja yli 12 miljoonaa euroa. Raatikaisen mukaan varat riittävät kaikkien kriteerit täyttävien hakemusten rahoittamiseen. Mikäli määrärahoja jää, säästynyt osuus voidaan siirtää seuraavalle vuodelle.
Siirtyminen Kemerasta Metkaan ei tuonut muutosta ympäristötuen laskentaperusteisiin. Viime vuodesta tukitaso on kuitenkin noussut, sillä laskennassa käytettävät maakunnalliset keskikantohinnat nousivat kaikissa maakunnissa.
Ympäristötuki tuli Kemera-lakiin metsälain uudistuksen jälkeen vuonna 1997. Metsälakiin määriteltiin tuolloin erityisen tärkeät elinympäristöt, joiden suojeluun ympäristötukea saattoi hakea.
Ensimmäiset ympäristötukisopimukset solmittiin samana vuonna, ja sopimukset tehtiin aluksi 30 vuodeksi.
Metsiensuojelun Metso-ohjelman käynnistyttyä vuonna 2008 kymmenen vuoden mittaista määräaikaista ympäristötukea on voinut saada myös Metso-ohjelman mukaisten, luontoarvoiltaan merkittävien elinympäristöjen suojeluun.
Riitta Raatikaisen mukaan metsänomistajien tietoisuus monimuotoisuuden turvaamisen tärkeydestä on lisännyt kiinnostusta ympäristötukea kohtaan. Uusia tukikelpoisia kohteita löytyy metsistä edelleen.
Määräaikaisten ympäristösopimusten tukikausia päättyy tänä vuonna yli 4 000 hehtaarin verran. Uutta sopimuskautta voi hakea jo ennen kuin edellinen on päättynyt.
”Uuden haun voi laittaa metsäalan toimijan kanssa vireille jo ennen sopimuksen päättymistä. Parhaassa tapauksessa sopimuskausien välille ei silloin jää pitkää katkoa”, Raatikainen vinkkaa.
Ympäristötuki ei vaikuta metsän omistusoikeuteen. Alue säilyy metsänomistajan omistuksessa. Kuva: Hanne ManeliusArtikkeli on julkaistu Aarteessa 8/2024.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
