Milla Paloniemen tuoreimman siilialbumin nimi on Eroilut ja kiroilut (Like). Viime syksynä hän ja kumppani Pertti Jarla erosivat ilman draamaa. Kuva: Johannes Wiehn
Milla Paloniemen hevoset saavat laiduntaa metsätarhassa vapaasti – ”Tavoitteenani on tarjota hevosille mahdollisimman lajityypillinen elämä”
Kiroilevasta siilistä tunnetun Milla Paloniemen tosirakkaus ovat hevoset. Ponifarmilla Kouvolan Sippolassa Paloniemen kavereina asuvat shetlanninponi Rokki, norjanvuonohevonen Hali ja islanninhevoset Vessaharja ja Kromi. Hevosilla ei ole tallia, vaan ne ovat ympäri vuoden vapaasti pihatossa.Tilaajalle
Ruskeakarvainen Vessaharja on yksi Milla Paloniemen hevosista. Kuva: Johannes WiehnKouvolan Sippolassa, maalaismaisemassa Silmunjoen vierellä, on maalaistalo ja sen edessä postilaatikko, jonka kyljestä Kiroileva siili ilmoittaa: ”Ei mainoksia!”
Pihapiiriin kuuluu vanha tupa, 70-luvun omakotitalo sekä monta punaista puurakennusta, joissa on sammalenvihreät ovet: navetta, aittoja ja liitereitä. Navetassa on monta suursäkkiä klapeja, jotka tulivat talokaupan mukana. Niillä lämpiävät pönttöuunit ja Porin Matit.
Täällä sijaitsee Ponifarmi, jossa asuvat shetlanninponi Rokki, norjanvuonohevonen Hali ja islanninhevoset Vessaharja ja Kromi.
Kun Ponifarmin omistaja Milla Paloniemi astelee aitauksesta ja hallista muodostuvaan pihattoon, Vessaharja tulee heti rapsuteltavaksi.
Hevosilla ei ole tallia, vaan ne ovat ympäri vuoden vapaasti pihatossa. Skandinaaviset, pienikokoiset lajit ovat sopeutuneet kylmyyteen.
”Ne kasvattavat superpaksun talvikarvan, ovat kuin pieniä mammutteja”, Paloniemi sanoo.
Vieressä on parin hehtaarin kokoinen metsätarha, jossa hevoset laiduntavat. Siellä ne nakertavat juuria, kaarnaa ja varpuja.
”Pysyvät terveinä ja hyvässä kunnossa. Ihmisen ei tarvitse vastata ollenkaan niiden liikuttamisesta.”
Milla Paloniemi
Ikä? 41
Koulutus? Medianomi graafisen suunnittelun linjalta
Opiskelussa? Hevospalvelujen tuottaminen
Työ ja ura? Sarjakuvia, nykytaidetta, kuvitusta ja Ponifarmin pitämistä
Koti? Ponifarmi Sippolassa
Harrastukset? Sama kuin työ
Lempipuu? Kataja
Hienoin metsä? Oma metsätarha
Ajankohtaista? Maaliskuussa ilmestyi kymmenes Kiroileva siili -sarjakuva-albumi
Ura urkeni siilistä
Graafikko ja taiteilija Milla Paloniemi tunnetaan parhaiten Kiroilevasta siilistä, jonka hän kehitteli parikymppisenä opiskelijana vuonna 2003.
Ensimmäinen siili syntyi taidehistorian luennolla vihkon reunaan, kun Paloniemi oli aloittanut graafisen suunnittelun opinnot Evtek-muotoiluinstituutissa Vantaan Tikkurilassa.
Pian hahmottui sarjakuvastrippi siilistä, jota ärsytti matojen syöminen.
Aluksi omakustanteena ilmestynyt Kiroileva siili sai kustantajan vuonna 2007. Seuraavana vuonna se voitti ensimmäisen Sarjakuva-Finlandia-palkinnon.
Paloniemi ei osannut arvata, kuinka suosittu hahmosta tulisi. Siili seikkailee kymmenessä albumissa, ja oheistuotteita riittää. On kalentereita, tiskirättejä, peflettejä, parkkikiekkoja ja saunamittareita. Sukulaishahmona on Keskon kampanjan Kiroileva hiili.
”Siili elättää minua edelleen”, sanoo kumisaappaissa tallusteleva Paloniemi, jolla on monta rautaa tulessa.
Hän tekee graafista suunnittelua ja kuvituksia, opettaa sarjakuvapiirtämistä ja järjestää vierailuja Ponifarmille.
Hän tekee myös musiikkia ja esittää runojaan. Avomikkitapahtumassa Myllykoskella hänellä oli usean runon setti.
Kun Milla Paloniemi oli asunut Sippolan farmillaan viikon, hän tunsi olevansa kotona. Kuva: Johannes WiehnHeppafani pienestä pitäen
Hevosista Paloniemi kiinnostui jo lapsena. Hän ahmi Hevoshullu-lehteä, ja sen sarjakuvat innostivat häntä piirtämään ja tekemään omia kokeiluja.
Vuonna 2018 hän muutti Helsingistä Tampereen Pispalaan. Vuotta myöhemmin hän toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja hankki ensimmäisen oman hevosensa, Kromin.
”Vähän läpällä”, Paloniemi sanoo. ”Olin impulsiivisella tuulella.”
Loppuvuodesta 2020 hän perusti Tampereen Teiskoon Ponifarmin ja hankki lisää hevosia. Samalla hän palasi lapsuutensa töihin eli hevosaiheisten, omaelämäkerrallisten sarjakuvien pariin.
”Se oli silloinen unelmieni farmi. Ongelmana oli, että sinne ei mahtunut riittävästi porukkaa. Hevosilla pitää olla paljon tilaa. Ihmisille riittää vähempikin.”
Paloniemi alkoi haikailla isompaa Ponifarmia ja etsi huvikseen netistä, mistä sellainen löytyisi. Tila Sippolassa jäi mieleen.
Sitten hän lähti silloisen puolisonsa kanssa matkalle ja palasi sieltä eronneena naisena. Sippolan farmia hän saapui katsomaan yksin – ja ihastui siihen täysin.
”Laitoin Teiskon paikan myyntiin ja pelkäsin, ettei se mene kaupaksi. Sitten rauhoituin ja ajattelin, että kaikki on hyvin, kävi miten kävi.”
Kaupat syntyivät niin Teiskossa kuin Sippolassa. Ponifarmi kakkoseen kuuluu tiluksia 28 hehtaaria, peltoa pikkuisen enemmän kuin metsää.
”Ajattelin myydä pois ne metsät, jotka eivät toimi metsälaitumena. Puut kiinnostavat minua kovasti, mutta ei niiden hoitaminen. Metsätarha jää.”
Mäntyvaltaisen metsätarhan takana kasvaa rauhoitettu, 500-vuotias kataja.
Paloniemi suunnittelee metsätarhan laajentamista, jotta hevoset saavat lisää laiduntilaa. Takana tilan ikivanha kataja. Kuva: Johannes WiehnFiilistelyä ilman suorittamista
Pihapiirin punaisen tuvan ulkoseinässä oleva kyltti kertoo rakennusvuoden: 1903.
Sisällä on pönttöuuni ja lattialla tärisevä patjakasa, jonka uumenissa kissa on möyhennyspuuhissa.
Yksi Milla Paloniemen haaveista on avata Sippolaan Pohjoismaiden ensimmäinen hevostaideresidenssi. Siihen saapuvat majoittuisivat Ponifarmin tuvassa kukkatapettien ja ponitaulujen seurassa.
Suunnitelmissa on myös hevostaideleirejä, joissa piirretään hevosta elävästä mallista, askarrellaan voimahevosia ja hengaillaan hevosten kanssa.
”Haluan järjestää halukkaille hevosfiilistelyä, vierailuja, joissa eläinten kanssa ei suoriteta.”
Paloniemi opiskelee hevospalvelujen tuottamista Harjun oppimiskeskuksessa Haminassa. Tähän mennessä Ponifarmilla on käynyt lähinnä lastensuojelupaikoista saapuneita ryhmiä.
Ajatuksissa on ollut myös hevosten vanhainkoti ja hevoskahvila, jossa hevoset aidataan kahvipöytien ulkopuolelle, etteivät pullat häviä lautasilta. Ponifarmi voisi palvella myös tutkijoiden tarpeita. Paloniemi ahmii hevosiin liittyviä tutkimuksia.
”Tavoitteenani on tarjota hevosille mahdollisimman lajityypillinen elämä. Ajattelen hevosia kokonaisvaltaisesti, ja ne ovat perheenjäseniäni.”
”Välillä kiroilen itsekin”, tunnustaa Kiroilevan siilin äiti. Viime aikoina Milla Paloniemi on päästellyt höyryjä pihlajia ja haapoja raivaamalla. Kuva: Johannes WiehnEi turhaa stressiä
Milla Paloniemi kasvoi maaseudulla Jalasjärvellä maitotilan vieressä lähellä koskea. Sippolassa Ponifarmin vieressä kohisee Silmunkoski. Jonkinlainen ympyrä on sulkeutunut, eikä Paloniemi osaa kuvitella enää asumista kaupungin keskustassa.
”Kaupungissa käydessä aistini ovat superavoinna ja mieli ylikuormittuu. On kiva käydä välillä teatterissa tai ulkona syömässä, mutta sen jälkeen olen ihan väsynyt. Olen alkanut tajuta, kuinka herkkä tyyppi olen.”
Ponifarmiin on haussa vanhempi heppa. Paloniemen omistama heppavanhus jäi entiselle farmille Teiskoon eläkepäiviä viettämään toisen pappahepan kanssa.
”Nyt kaikki hevoseni ovat 4–5-vuotiaita, ja ne kaipaisivat esikuvaa.”
”Kahdeksan heppaa on kyllä ehdoton maksimi. Hommaa riittää, vaikka ylimääräinen puuha on minimoitu ja ruoka tulee heinäautomaatista.”
Tunnelma on kuin Astrid Lindgrenin kirjoissa. Hevosia on metsässä ja joskus sisälläkin. Teiskossa Vessaharja livahti kerran kodin terassille ja siitä peremmälle.
”Takapuoli vain vilahti, kun se asteli olkkariin.”
Ponifarmilla kaikki saa olla vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun. Heinää kasvaa omiksi tarpeiksi, jos on kasvaakseen. Nurmikko ja voikukat rehottavat rauhassa.
Aurinko kuivattaa hiljakseen myös Millan orapihlaja-aidasta leikkaamat, ärsyttävän piikikkäät oksakasat.
”En ota liikaa paineita mistään. Ylisuorittamiseen en ryhdy missään asiassa.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 4/2025.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
