Ketun juoksuaikana samasta lippusiimasta voi saada saaliiksi uros- ja naarasketun”, sanovat Paltamossa pienpetoja metsästävät Kari Kovalainen (vas.), Eino Leinonen, Jouko Jokelainen, Veijo Leinonen ja Reijo Alakurtti. Kuva: Kari Lindholm
Lippusiima voi antaa keväällä punaturkeista tuplasaaliin
Paltamolainen pienpetoseurue on metsästänyt kettua lippusiimalla jo 45 talvena. Vuosien varrella punaturkkisaalis on ylittänyt 1 300 yksilöä.TilaajallePaltamo
Passissa täytyy pysytellä hiljaa, sillä kettu liikkuu hiihtäjän edellä kiireettömästi ja se kuulee pienenkin äänen”, Jouko Jokelainen kuiskuttelee. Kuva: Kari LindholmMetsään vedetyn lippusiiman varressa kettua passittavat lumipukuiset kainuulaismiehet värjöttelevät metsäsuksiensa päällä Paltamon Variskylällä.
Maaliskuun hyinen pakkasviima pureskelee paitansa hikeen hiihtäneiden miesten hipiää, eikä hiljaa pysyttely ole helppoa varsinkaan, kun terve järki käskee liikkumaan lämpimikseen. Paikoillaan poljeskelu tai muukaan taukojumppa ei kuitenkaan tule kyseeseen.
”Kettu tulee ajomiehen edellä hitaasti ja se havaitsee vähäisenkin liikkeen ja äänen, joten paikoillaan tässä on pysyttävä, ja varusteiden on oltava sen mukaiset”, passissa seisova Jouko Jokelainen kuiskuttelee.
Aseena Jokelaisella on haulikko, joka on ladattu pienillä volframihauleilla. Nämä raskaat haulit ovat viime vuosina yleistyneet ja mullistaneet haulikkometsästyksen, sillä haulikon tehokas ampumamatka on kasvanut niiden ansiosta yli kaksinkertaiseksi.
Volframihauleilla kettu kaatuu Jokelaisen mukaan helposti vielä 70–80 metrin etäisyydelle, mutta perinteisillä lyijyhauleilla kannattaa ampua talvikarvalla olevaa kettua korkeintaan 30 metriin.
Volframin haittapuolena on sen erittäin korkea hinta, mistä johtuen sillä ladattu patruuna maksaa lähes kymmenen euroa kappaleelta.
Puolen tunnin kuluttua volframipatruunan tehokkuus tulee todistettua, kun siiman varrella passittava Jokelainen jyräyttää kuusentaimien välissä vilahtelevaa kettua. Matkaa on viitisenkymmentä metriä.
Laukauksen jälkeen kettu löytyy jälkiensä päästä kuusen juurelta.
”Tämä on sitten toinen kettu tälle päivälle”, Jokelainen toteaa.
Porukan metsästyspäivä käynnistyi jo aamulla, kun miehet hajaantuivat tahoilleen etsimään ketun yöjälkiä metsäteiden varsilta. Kun tuore jälkijono löytyy, kettu kierretään hiihtämällä kierrokseen ja samalla tarkkaillaan, onko se jäänyt päivämakuulle.
”Jos jäljet eivät mene pois alueelta, sitten ryhdymme vetämään lippusiimaa maastoon alueen ympäri. Tämäkin tapahtuu hiihtämällä”, seurueen nokkamies Veijo Leinonen selvittää.
Kelalta purkautuva siima ripustetaan vesakon oksille noin 30–40 senttimetrin korkeudelle. Tärkeää on, että ärmäkällä partavedellä hajustetut punaiset liput lähes hipovat lumen pintaa, mutta silti heiluvat tuulessa.
”Aftershaven haju leijuu myös autossa, jolla siimakeloja kuskataan. Syrjäseutujen kettu pysyy siimassa, mutta kyläkettu saattaa joskus karata.”
Leinonen toimii ajokoiran korvikkeena eli ajomiehenä, joka seurailee siimassa olevan ketun jälkiä hiihtäen. Kun kettu lähtee liikkeelle makuulta, on passittajien syytä valpastua viimeistään silloin.
”Menetelmä toimii jopa kahdella metsästäjällä, jolloin toinen heistä on ajuri ja toinen passittaja”, Leinonen sanoo.
Porukalla on käytössä useita siimarullia, ja siimojen yhteismitta on ainakin kymmenen kilometriä. Miehet ovat oppineet ketunpyynnin. 45 pyyntitalven aikana porukan saaliiksi on jäänyt reilu 1 300 kettua: keskimäärin kolmisenkymmentä kettua talvessa.
Porukan ydinjoukko on pysynyt vuosien varrella suunnilleen samana, mutta uudetkin metsästäjät ovat tervetulleita, jos ketunpyynti ja umpihankihiihto kiinnostavat.
”Vielä tässä on yksi homma tehtävänä, vaikka ilta jo hämärtyy. Siimat pitää kelata pois maastosta ja siihen hupenee pari tuntia.”
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
