Metsäkauppa vetää henkeä ‒ talvi pehmensi hintoja

Kantohintojen lasku on heijastunut jossakin määrin myös metsätilakauppaan. Tilakauppa on vetänyt talven yli henkeä, mutta sen odotetaan vilkastuvan kevätkesää kohti.

Metsätilakauppoja solmittiin viime vuonna vilkkaasti ja nousevilla hinnoilla. Hintarallin tuloksena metsämaasta maksettiin viime vuonna vuosituhannen kovimpia nimellishintoja

Puun hinnat ohjaavat metsätilojen hinnoittelua. Kuva: Petteri Kivimäki

Metsämaan kallistuminen selittyi puun hinnoilla, jotka paukuttelivat kevätkesällä vanhoja ennätyksiä.

”Kantohintojen huippu nähtiin kesäkuussa. Sen jälkeen puun hinta lähti lievään laskuun. Laskun vaikutus metsätilojen hintatasoon on toistaiseksi jäänyt hyvin vähäiseksi”, toteaa johtava asiantuntija Esa Ärölä Maanmittauslaitoksesta.

Metsätilakaupassa liikkuvat etenkin pienet, alle 20 hehtaarin kohteet. Suuria, yli 100 hehtaarin metsäpalstoja tulee myyntiin selvästi harvemmin.

Eniten ostajia kiinnostavat kivennäismaavaltaiset kohteet. Hakkuumahdollisuudet ovat aina plussaa.

Viime vuonna metsätilakaupan hintaykköseksi nousi Uusimaa. Siellä metsämaasta maksettiin keskimäärin 6 657 euroa hehtaarilta.

Toiseksi kalleinta metsämaa oli Kanta-Hämeessä. Myös Varsinais-Suomessa, Pirkanmaalla ja Päijät-Hämeessä metsätilojen keskimääräiset hehtaarihinnat kipusivat yli 6 000 euroon.

Prosentuaalisesti eniten metsätilat kallistuivat Kainuussa, missä keskimääräinen hinta nousi yli viidenneksellä, lähes 3 000 euroon hehtaarilta.

Lapissa metsätiloista maksettiin noin 1 500 euron keskihintaa.

Tiukinta kisaa käytiin 5‒10 hehtaarin metsäpalstoista. Niistä maksettiin Uudellamaalla keskimäärin 7 310 euron hehtaarihintaa.

”Tuon kokoiset metsäpalstat on vielä sellaisia näkösuojia”, Ärölä naurahtaa.

Suuremmista, yli 10 hehtaarin metsätiloista kalleimmat kaupat tehtiin Kanta-Hämeessä, missä niistä maksettiin keskimäärin 7 000 euroa hehtaarilta.

Kantohintojen lasku heijastui metsätilojen kauppaan talvella. Kuva: Johannes Tervo

Kantohintojen lasku koetteli etenkin kuitupuuta. Se alkoi jarruttaa metsätilakauppaa loppuvuonna.

”Metsätilakaupassa nähtiin pientä pehmenemistä joulukuussa. Tilojen myyntiajat pidentyivät etenkin Pohjois-Suomessa”, kertoo toimitusjohtaja Mika Venho Suomen Sijoitusmetsistä.

”Metsätilojen hinnoissa kunnon testi nähdään vasta toukokuussa. Silloin kauppoja solmitaan puolet vilkkaammin, kuin talvella”, ennustaa Venho.

Venhon mukaan parhaiten kaupaksi käyvät metsätilat, joiden hintapyyntö on kohdallaan. Etelä-Suomessa kysyttyjä ovat suuret metsätilat, joita on vähän tarjolla. Niissä myyntiajat ovat pidemmät kuin pienillä tiloilla.

Ärölän mukaan metsätilakauppa muuttui 2010-luvulla, kun UPM ja metsänhoitoyhdistykset tulivat siihen mukaan. Ne alkoivat markkinoida metsää tuotteena.

”Aiemmin tavallista oli, että tilat hakattiin pyykistä pyykkiin ennen niiden myyntiä. Tilan hakkuumahdollisuuksien arviointi oli muutenkin ostajien vastuulla. Siinä ei ollut mitään järkeä”, toteaa Ärölä.

Tilanne muuttui, kun myytävät tilat ja niiden hakkuumahdollisuudet selvitettiin myyjän toimesta kunnolla. Se madalsi puustoisten kohteiden kauppoihin sisältyneitä riskejä

”Metsätilojen tila-arviot perustuvat puun hintoihin. Etenkin yksityiset myyjät ovat tarkkoja hintamuutoksille”, toteaa Venho.

Hintojen laskiessa ne, joiden ei ole pakko myydä, saattavat vetää tilansa myynnistä.

Institutionaaliset sijoittajat eivät ole yhtä herkkiä kantohintojen muutoksille. Ne katsovat niitä pitemmän ajan keskiarvoina.

Metsätilan tarkat tiedot ovat sekä ostajan että myyjän etujen mukaisia. Kuva: Jaana Kankaanpää

Tällä vuosituhannella metsätilakaupan mullistuksiin kuuluu uusien ostajien mukaantulo.

Ammattimaisten sijoittajat napsivat muutama vuosi sitten lähes joka toisen myyntiin tulleen metsäpalstan. Euroissa niiden osuus kävi vielä korkeammalla.

Viime vuonna ammattimaisten sijoittajien osuus kauppamäärästä jäi noin viidennekseen.

Suunnilleen samalla viidenneksen osuudella metsätiloja ostivat erilaiset säätiöt, yhteismetsät ja yritykset, joita ei lueta ammattimaisiksi metsäsijoittajiksi.

Yrityksistä Tornator kasvattaa metsäalaansa vauhdilla.

Uutena ostajatahona ovat metsien suojelua ajavat yksityiset tahot. Ne ostavat metsiä suojeluun keräys- ja lahjoitusvaroilla.

Esimerkiksi Luonnonperintösäätiö on hankkinut jo noin 7200 hehtaaria metsää suojeluun. Suuryrityksistä esimerkiksi Metsä Groupilla on oma metsänsuojelusäätiö.

Myyjäpuolelta Ärölä nostaa esiin kuolinpesien aktivoitumisen. Niiden metsät ovat keskimääräistä vähemmällä käytöllä.

”Kuolinpesät ovat jo jonkin aikaa kasvattaneet osuuttaan metsätilakaupassa. Se johtuu luultavasti sekä metsämaan hintojen noususta että tila-arviointiin liittyvän osaamisen kasvusta”, toteaa Ärölä.