Majavareviiri tietää maanomistajalle loppumatonta padon purkua

Majavat aiheuttavat metsätuhoja Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan vuosittain lähes 1000 hehtaarin alueella. Maanomistajalla on oikeus purkaa majavan pato maakunnittain määrättynä ajankohtana, kesä–lokakuun välillä. Poikkeuslupia purkamiseen haetaan muutamia kymmeniä vuosittain.

”Helpointa maanomistajalle on purkaa pato metsästyslain sallimana aikana. Silloin lupaa ei tarvitse hakea. Toisinaan pato aiheuttaa merkittäviä, kymmenissä ja sadoissa tuhansissa laskettavia vahinkoja esimerkiksi teille tai rautateille, ja poikkeuslupa tarvitaan”, selvittää riistapäällikkö Ohto Salo Riistakeskuksesta.

Pato on puusta ja mudasta tehty rakennelma.  Kuva: Johannes Tervo

Majavan pesärakennelmaan ei saa kajota. Reviirillään viihtyvä eläin rakentaakin puretun padon tilalle uuden ja sama tilanne toistuu taas seuraavana kesänä. Majava on riistaeläin ja kantaa voidaan pitää kurissa metsästämällä. Metsästysaika on pitkä, 20. elokuuta alkaen huhtikuun loppuun. Euroopanmajava tarvitsee pyyntiluvan, mutta kanadanmajavaa voidaan metsästää metsästysoikeuden haltijan luvalla.

”Majavakannan kasvu on hyvin paikallista, kokonaisuutena kanta on viime laskennan mukaan pysynyt vakaana”, Salo toteaa.

Kotoperäisen lajin euroopanmajavan kanta painottuu läntiseen osaan maata, vieraslaji kanadanmajavan Itä-Suomeen.

Majavien metsän puolella olevaan ojaan tekemä pato johtaa veden uusille urille. Tuhoutunutta metsää on uudistettu. Istutetun metsän elinehto on padon säännöllinen purku.  Kuva: Johannes Tervo

Suupohja on euroopanmajavan tihentymäaluetta. Kauhajoen metsästysseuralla majavalupia on tälle kaudelle myönnetty 47. Majavan metsästys ei ole hätäisen hommaa. Eläin on varovainen ja sen jahti vaatii omat niksinsä.

”Seuran alueella on kartoitettu noin 150 pesää. Majava on nopea lisääntyjä, joka valtaa asuttamansa ojan tai puron aiheuttaen padoillaan laajat vahingot ympäröiville metsille ja pelloille”, kertoo Kauhajoella majavien kartoituksesta vastaava Jani Eklund.

Majavat kaatavat reviirillään isoakin puustoa mittavia määriä ravinnoksi ja rakennustarpeeksi.  Kuva: Johannes Tervo

Majavapari poikasineen asuttaa pesää edellisen vuoden poikasten kanssa. Pesän jättäneet jälkeläiset perustavat reviirin usein muutamien kilometrien päähän.

”Euroopanmajava on sopeutunut elämään käsittämättömän pienissä kuraojissa. Ojanpenkat ovat sen pesäalueella kuin reikäjuustoa, täynnä pesäkaivantoja”, sanoo Eklund.

Kauhajoen Kauhajärvellä metsikössä vesi on laskenut parissa päivässä padon murruttua, mutta ympäristössä majavien tuhon jäljet näkyvät pitkään. Metsä on uudistettu juuri ja maanomistajalla on edessään vuosittainen patojenpurku-urakka. Myös majavajahtiin osallistuvat metsästäjät purkavat patoja maanomistajien avuksi. Vahinkoja aiheuttavista majavista kannattaa ilmoittaa paikalliselle metsästysseuralle, jotta jahti osataan kohdentaa niihin.

Tuore syönnös kertoo pesän olevan asuttu edelleen.  Kuva: Johannes Tervo

Majavat aiheuttavat puustokuolemien lisäksi vaurioita tierakenteisiin.

”Salaojat tukkeutuvat pelloilla ja tierummut ovat tukossa, vesi syö pahimmillaan tiet pahoin pilalle.”

Pato koostuu oksista ja mudasta, joita majava latoo ristiin rastiin virtaavan veden pysäyttämiseksi. Pato on usein niin iso rakennelma, että sen purkamiseen tarvitaan konevoimaa.

”Koneilla padolle pääsy taas on usein oma ongelmansa”, Eklund kuvaa.

Kun padon purkaa loppukesästä, majavat eivät ennen seuraavaa kevättä sen uusimiseen yleensä Eklundin mukaan ryhdy.

”Alkukesästä purettu pato nousee takaisin viikossa entistä komeampana. Ei siltä ainakaan työmotivaatiota puutu.”

Majavat saavat suurenkin lehtipuun nurin muutamassa päivässä. Maastossa niitä lojuu ristiin rastiin ja näky on veden tukehduttamien, pystyyn kuolleiden puiden keskellä kuin aavemaailmasta.

Parissa päivässä iso jyrsijä saa paksunkin rungon purtua poikki.  Kuva: Johannes Tervo

Karijoen puolella majavapatoja mailtaan purkava Pasi Anttila kertoo eläimen levittäytyneet Isojoen ja Lapväärtin jokia pitkin pohjoiseen.

”Kymmenessä vuodessa laji on miinoittanut läheisen Metsäjoen. Patoja ja pesiä näkyy pitkin uomaa 10 kilometrin matkalla. Omalla puolella vahingot tulevat pelloille, naapurilla menee metsää. Rantaan jätetty puusto on tyystin kadonnut sitä mukaa, kun majavat ovat edenneet kohti pohjoista”, hän kertoo.

Anttila on ollut yhteydessä metsästysseuraan, jotta pyynti osataan kohdentaa vahinkoalueille.

”Se ottaa aikaa ja tietää kuluja, kun patoja pitää vuosittain purkaa kaivinkoneella yhä enemmän. Enemmänkin toivoisin niitä metsästettävän. Aktiivisia majavan metsästäjiä vaan on vähän eikä pyynti ole helppoa. Lupamäärä on onneksi ollut kasvussa”, pohtii Anttila.