Metsälain väljenemisellä ei juuri vaikutusta kasvuun – metsät hakataan yhtä järeinä kuin ennen lakiuudistusta

Metsälakia uudistettiin vuoden 2015 alusta siten, että puuston vähimmäisläpimitasta uudistushakkuissa luovuttiin. Uudistus ei ole kuitenkaan selitys puuston kasvun vähentymiselle viime vuosina, valtakunnan metsien inventointien (VMI) johtava asiantuntija Kari T. Korhonen Luonnonvarakeskuksesta (Luke) sanoo.

”Metsälain muutoksen vaikutusta kasvuun ja hiilinieluun Luken tutkimusten pohjalta on liioiteltu julkisuudessa. Puuston uudistusläpimitta on pysynyt lähes samana kahden viimeisimmän inventoinnin välillä vuoden 2014 jälkeen.”

Puut kasvavat paremmin, jos harvennukset ovat lieviä ja toistuvat tiheämmin kuin voimakkaat harvennukset. Kuva: Marita Waenerberg

Metsien uudistamisikä on alentunut viime vuosina. Uudistettavista metsistä yhä suurempi osa on viljelymetsiä, jotka kehittyvät uudistusjäreyteen aiempaa nopeammin.

Metsänomistajat hakevat metsistään myös hyvää tuottoa. Sijoitetulle pääomalle saatu korko nousee, kun kiertoikä lyhenee.

”Vaikka uudistamisikä on alentunut, ei hakatun puuston läpimitta ole pienentynyt Pohjois-Suomessa lainkaan. Etelä-Suomessa keskiläpimitta on alentunut 29 sentistä runsaaseen 27 senttiin 2000-luvulla, mutta se ei ole juuri muuttunut vuoden 2014 eli lakimuutoksen jälkeen.”

Etelä-Suomessa metsien uudistusikä on laskenut 2000-luvun alusta 98 vuodesta 89 vuoteen ja Pohjois-Suomessa 120 vuodesta 105 vuoteen.

”Uudistettavien metsien ikä on alentunut koko 2000-luvun, joten metsälain uudistus ei ole siihen paljon ehtinyt vaikuttaa”, Korhonen sanoo.

Metsäkeskuksen lokakuussa antaman tiedotteen mukaan lakimuutoksella olisi kuitenkin vaikutusta.

Metsäkeskuksen mukaan yli kolmannes Suomen metsistä uudistetaan aiemmin kuin metsänhoidon suosituksissa esitetään ja metsälain muutoksen jälkeen puustojen läpimitat uudistushakkuissa ovat pienentyneet. Tosin kolmen viime vuoden aikana läpimitta on taas alkanut kohota lähes metsälakiuudistusta edeltävän ajan mittoihin.

Korhosen mukaan harvennushakkuiden voimakkuudella on ollut suurempi merkitys kasvuun kuin uudistusajankohdalla. Harvennuksia tehdään harvoin mutta voimakkaina, mikä parantaa hakkuun kannattavuutta. ”Lievemmillä ja useammin toistuvilla harvennuksilla kasvu olisi tutkimusten mukaan suurempi”, Korhonen sanoo.

Metsien kasvu aleni VMI 12:n mittausten 108 miljoonasta kuutiosta vuodessa VMI 13:n 103 miljoonaan kuutiometriin. VMI 12 mitattiin vuosina 2014–2018 ja VMI 13 vuosina 2019–2023.

Samaan aikaan metsien hiilinielut ovat pienentyneet puuston kasvun pienentymisen, lisääntyneiden hakkuiden ja suometsien maaperähiilipäästöjen laskutavan muutoksen vuoksi.

Kasvun pienentymisen suurimmat syyt ovat olleet kuivuus, ikärakenteen muutos ja hyvät käpyvuodet.

”Metsälain muutoksen merkitys oli niin pieni, ettei Luke nostanut sitä esille peratessaan kasvun vähenemisen syitä”, Korhonen kertoo.

Korhosen mukaan korkojen nousu lisää todennäköisesti jatkossa metsänomistajien houkutusta uudistaa metsiä edelleen entistä aikaisemmin. ”Tähän mennessä lain muutoksella ei ole ollut suurta merkitystä havaittun kasvun vähenemiseen, mutta jos kysytään, olisiko kasvu suurempi, jos metsien käsittely olisi toisenlaista kuin nykyään, vastaus voisi olla toinen.”

Tässä tulee esiin etenkin nykyistä lievempien harvennusten merkitys.

Luke sai valtioneuvostolta vuodenvaihteessa tehtäväkseen arvioida maaliskuun loppuun mennessä metsien käsittelyn ja ohjauskeinojen merkitystä kasvuun ja nieluihin.

Luken joulukuussa viime vuonna antaman tiedotteen mukaan vuoden 2021 kasvihuonekaasuinventaariossa maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous -sektorin (LULUCF) päästöksi vuonna 2021 tarkentui 0,9 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (toukokuun 2021 pikaennakoissa 2,1). Metsien nettonielu oli 8,4 miljoonaa hiilidioksiditonnia, mutta maatalous ja maankäyttö vetivät taseen päästöjen puolelle.

Vuonna 2021 metsien hakkuukertymä oli 76,3 miljoonaa kuutiometriä ja hakkuut lisääntyivät 11 prosenttia vuodesta 2020.

Metsämaan ojitettujen turvemaiden päästöt kasvoivat. Syynä oli uusi laskentamenetelmä, joka huomioi lämpötilan vaikutuksen turpeen ja karikkeen hajoamiseen.