Kun puuntuonti Venäjältä tyrehtyi, Suomen teollisuus käänsi katseensa etelään – Baltiassa on kuitenkin vain yksi aito metsäteollisuusmaa

Venäjän Ukrainassa käynnistämät sotatoimet pakottivat Suomen metsäteollisuuden pohtimaan raaka-ainehankintaansa uusiksi. Venäjältä vuosia virranneen puuvirran tyrehtyminen käänsi katseet Baltian maiden, Viron, Latvian ja Liettuan suuntaan.

Erityisesti teollisuuden tarve koivukuidulle on ollut huutava. Raaka-aineen saatavuus kotimaan metsistä ei ole kuitenkaan ollut riittävä. Siksi Baltian maiden tuontipuuhun turvautuminen on ollut välttämätöntä.

Puumassan tuotanto on palvelu- ja matkailusektoreiltaan vahvoissa Baltian maissa marginaalista. Kuitupuuta hyödynnetään pellettien valmistukseen, loput kuitupuusta myydään ulkomaille.

Sekä Virossa, Latviassa että Liettuassa suurin metsänomistaja on valtio. Kaikissa kolmessa maassa valtion hallinnassa on noin puolet maiden metsistä. Suomessa vastaavasti valtion omistusosuus on vain 26 prosenttia koko maan metsäalasta.

Virossa metsien vahvaa valtio-omisteisuutta on perusteltu ympäristön hoito- ja monikäyttötavoitteiden turvaamisella. Yksityisten tahojen ja yhtiöiden omistuksessa Viron metsistä on noin 48 prosenttia.

Maan suurin yksityinen metsänomistaja on suomalaisen Tornatorin virolainen tytäryhtiö noin 59 000 hehtaarin metsäomaisuudella.

Baltian maat markkinoivat itseään koskemattomalla luonnollaan. Myös luonnonsuojeluun on käytetty paljon resursseja. Suomen rinnalla kaikki kolme lukeutuvat pinta-alaansa suhteutettuna Euroopan metsäisimpiin maihin.

Maantieteellisesti Baltian metsät sijoittuvat kahden kasvillisuusvyöhykkeen vaihettumisvyöhykkeelle, joka sisältää piirteitä sekä pohjoisen havumetsistä että leudomman ilmaston lehtimetsistä.

Metsät ovat pääosin havumetsää, joissa kasvillisuus on kuitenkin Suomen pohjoisempia havumetsiä selvästi rehevämpää.

Suomen tapaan myös Baltian metsissä pääpuulajina on mänty. Koivun osuus puustosta on Baltiassa kuitenkin hieman suurempi kuin suomalaisissa metsissä. Siinä missä Suomessa koivuvaltaisia on vajaa 10 prosenttia metsistä, Virossa, Latviassa ja Liettuassa koivun osuus metsistä kipuaa lähes 20 prosenttiin.

Koivun runsaus muun muassa Virossa selittyy osin maaperän kosteudella, mikä rajoittaa vaihtoehtoja metsän uudistamisessa. Virossakin metsämaata omistavan Tornatorin suunnittelupäällikön Jussi Komulaisen mukaan joillakin metsäkohteilla hieskoivu on paras vaihtoehto.

”Suomessa luontaisesti uudistetaan usein karuja ja kuivahkoja alueita sekä ravinteisuudeltaan vastaavia turvemaita. Virossa taas uudistamistapaa hyödynnetään veden vaivaamille alueille. Tällaisilla kohteilla luontainen uudistaminen on paras vaihtoehto; hyväksytään, että alalle kasvaa hieskoivua.”

Komulaisen mukaan Viron rehevät ja kosteat olot lisäävät raivaustyötä taimikkovaiheessa.

”Siinä missä Suomen metsissä riittää usein taimikon varhaisperkaus ja yksi taimikonhoitokerta, saatetaan Virossa ennen taimikon vakiintunutta vaihetta tarvita jopa useampi varhaisperkaus.”

Runsas raivaustarve ja lehtipuun määrä ovat seurausta nopeasta ja osin hallitsemattomasta puuston luontaisesta uudistumisesta. Vaikka metsäpinta-ala on moninkertaistunut viimeisen 50 vuoden aikana, metsittymisen laadussa olisi toivomisen varaa.

Virolainen koivu on kultaakin kalliimpaa? Kuvassa virolaista lehtimetsää kesällä 2023. Kuva: Mia Jouslehto

Jos Baltian maita vertailee metsien talousvaikutuksen ja metsien suhteellisen määrän kautta, ainoana varsinaisena metsäteollisuusmaana voi pitää Latviaa. Metsää on maassa 3,4 miljoonaa hehtaaria eli noin puolet maan pinta-alasta.

Kokonaisuudessaan Latvian metsäsektori vastaa noin 20 prosentista maan vientituloista.

Moniin muihin EU-maihin verrattuna Latvian metsätalouden harjoittamista säätelevä lainsäädäntö on tiukka ja monimutkainen. Iso ero suomalaisen ja latvialaisen metsänhoidon välillä on hoitotoimien ajoituksessa, tai ainakin ajoituksen määräävissä kriteereissä.

Latvialaisessa metsätaloudessa uudistamistoimet tehdään lähes poikkeuksetta puuston läpimitan sijaan iän perusteella. Suomessa ikään perustuvia uudistamissuosituksia sovelletaan epätasaisiin, pitkään harventamatta olleisiin tai muutoin epätavallisen heikosti kasvaneisiin metsiin.

Kaikilla Baltian mailla on historiassaan rasitteena vaikea suhde Venäjään. Ensimmäisenä Baltian maista neuvostovallasta irtaantui Liettua, joka ilmoitti maan valtiollisen itsenäisyyden palauttamisesta maaliskuussa 1990. Samana vuonna perässä seurasivat myös Latvia ja Viro.

Vielä neuvostovallan alta itsenäistyttyäänkin maat ovat olleet 2000-luvulla kiinteässä taloudellisessa riippuvuussuhteessa Venäjään.

Maareformi eli maauudistus valtiollisti Baltiassa kartanoiden maat ja jakoi ne yksityisille omistajille. Ensin viljelymaaksi vuonna 1919, sitten Neuvostovallan päätyttyä 1990-luvulla kansalle. Metsänomistusta nykymuodossaan on valtiossa takana vasta reipas neljännesvuosisata.

Suomalaisen metsäomistajan metsäomaisuus on keskimäärin noin 30 hehtaaria. Lähes kaikissa Baltian maissa keskimääräinen metsäomaisuuden koko jää noin kolmeen hehtaariin.

Myös Tornatorin metsät Virossa koostuvat useista, pienikokoisista tiloista.

”Tilat ovat kooltaan pieniä ja sijaitsevat hajanaisesti. Tornatorin omistamia metsätiloja löytyy lähes joka puolelta Viroa Hiidenmaan saarta lukuun ottamatta”, Jussi Komulainen kertoo.

Viroilaiset metsät ovat myös ulkomaalaisomisteisia. Suomalainen Tornator on suurin Viron yksityinen metsänomistaja. MT tapasi vuonna 2019 suomalaisen Esa Rikkisen (kuvassa), joka osti metsänsä Virosta. Viroon houkutteli muun muassa metsien hintataso. Kuva: TOOMAS VOLMER

Into metsänuudistamiseen on herännyt Virossa viimeisen viidentoista vuoden aikana. Vuonna 2019 Viron metsäkeskuksen johtaja Jaanus Aun totesi Maaseudun Tulevaisuudelle Virossa tehtyjen taimikonhoitotöiden pinta-alan kaksinkertaistuneen kymmenessä vuodessa.

”Kymmenen vuotta sitten yksityismetsiin istutettiin noin neljä miljoonaa tainta. Viime vuonna vastaava luku oli kolminkertainen.”

Virolaisten suhtautuminen metsänhoitoon ja metsäomaisuuteen on muuttunut viime vuosikymmeninä.

Metsien hoito on ollut tutkimuksien mukaan vaatimatonta, ja valtaosa 25 vuotta sitten tehdyistä hakkuuaukoista sai uudistua luontaisesti lehtipuulle.

Luontaisen taimettumisen suosiminen uudistusmenetelmänä vaikuttaa metsien laatuun ja määrään. Maanmuokkaus, istutus ja muut aktiiviset uudistamistoimet ovat viemässä metsänuudistamista maassa johdetumpaan ja tehokkaampaan suuntaan.

Metsäluontoaan korkealle arvostavassa Virossa viime vuosina keskustelua on herättänyt laajojen metsäalojen hävittäminen esimerkiksi tie- ja rakennusprojektien tieltä.

Metsäalan katoamisella katsotaan olevan suoria vaikutuksia alueen monimuotoisuudelle.

Viron ympäristöministeriö on esittänyt eräänlaista metsäkatoveroa keinoksi metsäkadon pysäyttämiseen. Kesän aikana asiassa ei kuitenkaan edetty, vaikka metsien käytön valvonnan parantaminen ja metsäkadon verotus nostettiin Viron tuoreeseen hallitusohjelmaan.

Baltian kolmikosta metsätalouden harjoittaminen on vaatimattominta Liettuassa. Yksityisten metsänomistajien tyypillisin tavoite metsilleen on tuottaa poltto- ja kotitarvepuuta omaan käyttöön.

Maan 2,2 miljoonasta metsähehtaarista noin puolet kuuluu valtion omistukseen. Yksityiset metsätilat ovat kooltaan pieniä. Noin 40 prosenttia on alle hehtaarin kokoisia ja 30 prosenttia 1–3 hehtaarin suuruisia.

Kuten Virossa, muissakin Baltin maissa haasteeksi nousee yksityisten metsänomistajien tilojen koko. Pirstaleisuuden takia metsänhoitotoimia ei voida johtaa tehokkaasti ja ulottaa käsittelyä kerralla laajoille alueille.

Komulaisen mukaan myös metsäinfran heikko kunto on Viron metsätalouden haaste yksityisillä mailla.

”Valtion metsissä metsätieverkosto on hyvä, mutta yksityisesti omistettujen metsätilojen tieinfran kunto on heikko.”

Luontaisesti metsittyneillä pelloilla kasvaa sankkaa lehtipuumetsää. Kuva: Mia Jouslehto