Pekka Savolainen (oik.) näyttää, miten kuusentaimet mahtuvat kasvamaan riveissä ensiharvennukseen saakka. Vasemmalta Metsäkeskuksen Ari Hiltunen, Janne Korhonen ja Markku Remes. Kuva: Pentti VänskäRiviin järjesty!
Kuopiossa metsää kasvattavat pellepelottomat päättivät pistää taimet riveihin, jotta niiden hoito helpottuu ja metsän tuotto kasvaa.TilaajalleKun drone nousee ilmaan, taimikon kuusirivit tulevat selkeinä näkyviin. Kuopion Kurkimäessä tilusnaapureina olevat Pekka Savolainen ja Janne Korhonen ovat istuttaneet havupuiden taimet siisteihin riveihin.
Kyseessä on uusi metsänkasvatusmenetelmä, jolla naapurusten mielestä on selkeät edut perinteiseen puiden hajaistutukseen verrattuna.
Pekka Savolainen kertoo, miten idea alunperin syntyi.
”Minulla on Kuusamossa metsäpalsta, jossa kyntömies oli vahingossa ajanut vaot normaalia väljempään, ja siihen oli jäänyt ajourat. Taimien välistä pääsi kulkemaan koneella.”
Rivi-istutuksen ideana on, että kuuset tai männyt istutetaan riveihin, ja niiden väliin saa kasvaa luontaisesti lehtipuusto.
Taimirivien yksitoikkoisuutta rikkovat ennalta ajatellut säästöpuurykelmät ja maaston muotoja myötäilevät rivit. Kuva: Pentti VänskäUuden menetelmän kehittelystä on tullut Korhoselle ja Savolaiselle intohimo.
”Olemme puhuneet tästä paljon ja tehneet ajatustyötä. Kumpikin on tehnyt omia kokeilujaan ja uudistuksiaan. Ensimmäisessä vaiheessa jätimme sattumanvaraisesti ajouria muokkaamatta, mutta ymmärsimme pian, että on toimittava suunnitelmallisesti. On tärkeää, että istutukset ja ojitukset toimivat yhteen”, Korhonen kertoo.
Ensin miehet ajattelivat, että menetelmällä vähennetään raivaustarvetta. Sitten huomion kiinnitti se, että rivitaimikko näyttää aluksi harvalta – väliin mahtuisi hyvin kasvamaan lehtipuuta. Samalla saataisiin poistettua maapohjan tarpeeton ”tyhjäkäynti”. Lehtipuulla on kova kuutiokasvu alkuvuosina.
Rivimetsän hoito helpottuu jo taimikon varhaishoidossa. Korhosen visiona on, että alkuvaiheessa puurivien vierestä ajettaisiin niittokoneella. Järjestelmällisyyden myötä hehtaarin voisi Korhosen mukaan perata jopa tunnissa, jos siinä käytettäisiin tarkoitukseen kehitettyä raivauskonetta.
”Tällöin koneellisesta raivauksesta tulee kannattavaa”, Korhonen arvioi.
Varhaisperkauksessa rivivälin keskikaistale jätettäisiin niittämättä. Lehtipuusto jäisi sopivasti pyörien väliin eikä vaurioituisi ainakaan pahasti. Se harvennettaisiin muutaman vuoden sisällä.
Mikäli metsänhoitoa tarvitsisi tehdä miestyönä, riviviljely nopeuttaisi sitäkin. Myös työhön perehdyttäminen olisi helpompaa kuin tasaisessa taimikossa.
Pekka Savolainen näyttää tulosta neljän metrin rivivälillä. Ensiharvennuksessa puut poistetaan riveistä vuorotahtia, jotta kasvutilaa jää mahdollisimman paljon. Kuva: Pentti Vänskä”Rivi-istutus edistää taimikon- ja metsänhoidon koneellistamista.” Janne Korhonen
Kummallakin miehellä on oma metsäkone, joten rivimenetelmä kiinnosti juuri koneilla ajamisen kannalta. Havupuiden harvennushakkuisiin olisi alusta alkaen ajourat valmiina.
Metsäkoneen kehittämisessä ei Korhosen mukaan tarvitsisi enää miettiä ulottuman maksimointia eikä sitä, pysyykö moto pystyssä. ”Paukut voi pistää koneen muuhun kehittämiseen.”
”Rivi-istutus edistää taimikon- ja metsänhoidon koneellistamista. Viidestä kuuteen metrin riviväleissä mahtuu hyvin ajamaan koneella. Koko ajouravälin käsitteestä nykyisessä merkityksessä voidaan luopua”, Korhonen visioi. Ajouravälinä on usein 20 metriä.
Ensiharvennusten korjuukulut ovat korkeat, koska poistettavat rungot ovat pieniä ja työskentely pitkällä nosturilla tiheäksi jätettävässä metsässä vaatii tarkkuutta. Rivien välistä puuriveihin ulottuisi helposti lyhyelläkin puomilla.
”Seitsemän metrin puomi riittää, kun perinteisesti on totuttu edellyttämään kymmenen metrin puomia. Työn voi tehdä pienellä koneella yhtä tehokkaasti kuin isolla, mikä on tässä menetelmässä mullistavaa.”
”Tässä on kyseessä aivan uusi ajattelutapa. Nykyiselläänhän koneella joudutaan menemään umpimetsään. Ei ole kovin paljon ajateltu, miten koneella liikkumista metsässä voisi helpottaa. Se on jäänyt tekemättä silloin, kun koneet tulivat metsään”, Korhonen herättelee.
”Riveihin istuttamalla ikään kuin saatettaisiin metsänhoidon koneellistamisen loppuun”, hän tuumii.
Metsätalousyrittäjä Korhonen on koulutukseltaan konetekniikan diplomi-insinööri, joten konepuolen kehittäminen on verissä.
”Metsä näyttää normaalilta, lopputulos ei ole plantaasimainen.” Janne Korhonen
Rivikasvatuksesta seuraisi taloudellinen hyöty. Ensinnäkin hehtaarille istutettavien havupuuntaimien määrä putoaisi 1800:sta noin tuhanteen. Näin myös mättäitä tarvittaisiin puolet vähemmän. Eli sekä taimien että maanmuokkauksen kulut puolittuisivat.
”Tulosta on helpointa tehdä pienentämällä kuluja”, naapurukset toteavat.
Lisäksi lehtipuun tuotos tulisi rivikasvatuksessa maksimoitua. Korhonen pitää tavoitteena 50 kuutiota hehtaarilla, mutta hyvällä maapohjalla satakin kuutiota voisi hänen mielestään olla realistista.
”Yleensähän taimikon seasta poistetaan alaa valtaavat lehtipuun taimet. Lehtipuuston avulla voidaan hyödyntää maapohjan kasvupotentiaali siinä vaiheessa, kun havupuutaimikko ei sitä vielä pysty hyödyntämään. Näin saataisiin ylimääräinen sato, joka vielä samalla estäisi vesomista.”
Noin 15 vuoden ikäisenä lehtipuusto voitaisiin hakata talteen.
”Tavoitteena tulisi olla koivukuidun kokoluokka. Tällöin lehtipuusto voitaisiin hakata tilanteen mukaan mahdollisimman kannattavasti joko kuiduksi tai energiaksi”, Korhonen visioi.
Savolaisen mielestä metsän lisäkasvu on riviviljelyssä merkittävää.
”Minusta on erittäin hyvä, että näin pystyy kasvattamaan huomattavasti enemmän runkoja kuin hajaistutuksessa”, hän sanoo.
Myöskään yhtään arvokasta istutettua puun alkua ei tarvitsisi kaataa. Kaikissa perinteisellä tavalla uudistetuissa metsissä joudutaan poistamaan harvennuksissa viljeltyjä puita ajourilta. Bonuksena rivien väleissä touhutessa vältyttäisiin korjuuvaurioilta, joita perinteisessä harvennuksessa yleensä väistämättä tulee.
Rivikasvatus ei Korhosen mukaan todennäköisesti vähentäisi pääpuulajin tuotosta, sillä sen oksistolle jäisi tilaa kasvaa väleihin.
Metsäkeskuksen Markku Remes tutkailee, miltä 15-vuotiaat kuuset näyttävät riviin järjestyneinä. Kuva: Pentti VänskäUusi menetelmä istuisi metsänhoidon suosituksiin, sillä metsiin pitäisi saada jatkossa lisättyä sekapuustoisuutta.
Korhonen arvaa, että rivikasvatus on helppo tuomita puuplantaasiksi, joilla ei ole hyvä kaiku julkisessa keskustelussa. Mutta siihenkin hänellä on vasta-argumentit.
”Metsä näyttää tieltä normaalilta eikä lopputulos ole plantaasimainen. Vaikka menetelmän nimi ja kaaviokuva antaisivat siihen aihetta, rivimetsä näyttää aivan miltä tahansa metsältä – varsinkin kun lehtipuut kasvavat riviväleihin. Rivit paljastuvat vain, kun puujonoja katsotaan niiden suuntaisesti.”
”Rivejä ei ole myöskään pakko tehdä suoriksi, vaan ne voi muotoilla maaston mukaan. Ja itse jätän mielelläni hankalasti uudistettavat alueet kasvamaan luonnostaan, mikä rikkoo kaavamaisuutta. Samalla niistä muodostuu säästöpuuryhmiä.”
”Ei metsä saa näyttää puupellolta. Ennakkokäsitysten mukaan toimimista pitää välttää, ja se on ihan mahdollista.”
”Kaikki alkoi siitä, kun kyntömies oli vahingossa ajanut vaot normaalia väljempään.” Pekka Savolainen
Korhonen on luottanut uuteen menetelmään niin, että omia riviviljelyksiä on jo toistakymmentä hehtaaria. Istutukset hän on tehnyt eri aloille vuosina 2017–2021. Kokeilussa on erimittaisia rivivälejä sekä kuusella että männyllä, istutettuna ja kylvettynä.
Idean keksineellä Savolaisella suuruusluokka on astetta isompi.
”Minulla rivi-istutuksia on lähes sadalla hehtaarilla. Osa niistä on Lapissa. Siellä puuntuotto on kaksinkertaistunut”, hän laskeskelee.
Kulunut syksy on pitänyt Savolaisen kiireisenä.
”Parhaillaan on käynnissä energiapuun korjuu. Samalla tuli taimirivit puhdistetuiksi. Ihan hyvän näköinen siitä tuli.”
Viimeisimmän rivitaimikon hän istutti tänä syksynä vanhaan peltoon.
Idean isällä Pekka Savolaisella on jo lähes sata hehtaaria rivi-istutuksia. Vanhimmat taimet ovat yltäneet murrosikään, 15-vuotiaiksi. Kuva: Pentti VänskäRiviviljelyn sisäistäminen vaatii ajatustyötä ja opettelua.
”Työn suunnittelun tarve on huomattavasti suurempi kuin perinteisessä menetelmässä. Se täytyy aloittaa maanmuokkauksesta ja mielellään jo päätehakkuun ajolinjoista lähtien”, Korhonen sanoo.
Käytännössä hän on huomannut, että maanmuokkaus ja mättäiden teko riveihin ”vapaalla kädellä” on hankalaa.
”Ajouraverkosto ei synny pelkällä kaivinkoneella. Istuttaminen on suunniteltava vielä tarkemmin kuin peltoviljelyssä. Olen tehnyt rivit linjakeppien avulla. Maanmuokkauksessa olisi hyötyä ajo-opastimesta, joka jakaisi ajourat alueelle”, Korhonen pohtii.
Janne Korhosen mielessä on vielä monia kysymyksiä rivimenetelmästä. Tutkimus tuonee niihin vastaukset, hän toivoo. Kuva: Pentti VänskäMyös rivikasvatuksen vaikutukset viljellyn pääpuulajin oksiston muodostumiseen ja rungon muotoon arveluttavat Korhosta vielä.
”Vaikutus saattaa olla epäedullinen. Toisaalta tätä luultavasti tasapainottaa lehtipuuston kasvattaminen riviväleissä”, hän otaksuu.
”Ja jos jotain menee pieleen, voi aina palata takaisin perinteiseen menetelmään ja jatkaa metsän kasvatusta kuten ennenkin. Ja jos havupuuston kasvatus epäonnistuu, on lehtipuustosta vielä mahdollista muodostaa varsinainen kasvatusmetsä.”
Seuraavaksi Korhonen toivoo, että rivi-istutuksesta tehtäisiin tieteelliset kokeet. Siksi uuteen metsänkasvatusmenetelmään kävivät tutustumassa Metsäkeskuksen edustajat.
”Ovatko hyödyt sen arvoisia, että menetelmä kannattaisi ottaa laajemmin käyttöön? Kuka pystyy arvioimaan menetelmän vaikutukset? Näitä kysymyksiä on tarpeen pohtia sopivassa seurassa ideaan liikaa ihastumatta ja realistisesti.”
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
